24. maaliskuuta 2014

Elokuva: Need for Speed (2014)




Elokuva: Need for Speed

Suomen ensi-ilta: 14.3.2014
Ohjaaja: Scott Waugh 
Gengre: toiminta, jännitys

Pääosissa: Aaron Paul, Dominic Cooper, Michael Keaton, Dakota Johnson, Imogen Poots, Scott Mescudi, Rami Malek
Ikäraja: 12
Kesto: 130min

Need for Speed perustuu kaikkien aikojen menestyneimpään konsolipeliin. Elokuvassa seurataan Tobey Marshallia, joka osallistuu laittomiin kaupunkirata-ajoihin. Tobey on juuri päässyt vankilasta, jouduttuaan sinne syylliseksi lavastettuna. Kosto mielessään Tobey osallistuu maan halki ajettavaan kisaan voittaakseen. Luvassa on korkeaoktaanista vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Arviointi: Ou my. Tästä tuli niin mieleen Fast & Furious. Paitsi että tässä ajokohtauksien kuvaamiset oli huonommat. Mikä hieman itseä häiritsi kun on tottunut tuohon F&F laatuun ja sitten menee katsomaan sellaisen elokuvan, jossa kuvakulma vaihtuu miten sattuu ja muutenkin oli pieniä paranneltavia kohtia. Mutta ehkä (painotus sanalla ehkä) tässä oli jotain, mikä oli hieman parempaa kuin F&F- elokuvissa. Meinaan juoni. Tässä yksi elokuva sisälsi jo kokonaisen juonen, toisin kuin F&F:hän on periaatteessa kokonaisuutena yksi suuri juoni. Ja yksi osa on aina pieni pala tätä suurta kokonaisuutta.

     Periaatteellisesti tämä elokuva kulki tasaisesti eteenpäin, eikä varmasti kenellekään jäänyt mitään suurempia kysymyksiä esitettäväksi. Tosin itseäni hieman häiritsi se ruskeaverikkö. En aivan ymmärtänyt hänen tarkoitusta. 
     Ajattelin ensin, että koska tämä perustuu konsolipeliin, tämä olisi sellainen sekava kasa autolla ajamista ja ihmissuhde kriisejä. Mutta toisin kävi. Tämä oli mielenkiintoinen elokuva, jonka todellakin voisin katsoa uudelleen. Ja oikeasti tästä ei edes olisi huomannut, että perustuu johonkin peliin ellei sitä olisi tiennyt jo etukäteen. Mutta se minun täytyy sanoa, että onneksi tähän elokuvaan oli saatu edes yksi tällainen konsolipeleissä niin normaali hyppy- kohtaus. Siis oikeasti. Kaikki ketkä ovat joskus pelanneet autopelejä niin tietävät, että se vain kuuluu asiaan, että autolla ajetaan hyppyristä ja toivotaan että päädytään oikein päin alas. Ja varsinkin kun tässä elokuvassa se oli vielä kuvattu juuri niin, kuin peleissä kuvataan. Aivan mahtavaa.

     Sitten tästä arvosanasta haluaisin sanoa sen verran, että haluaisin antaa tälle neljä ja puoli tähteä, mutta koska en noita puolikkaita ole tähänkään mennessä jaellut, niin minun on pakko antaa vain neljä. Sillä vaikka tämä oli hyvä ja miellyttävä katselukokemus, niin ei tämä aivan täydelliseen päässyt...
Arvosana: ****

23. maaliskuuta 2014

Elokuva: Harry Potter ja Azkabanin vanki (2004)


Elokuva: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban)
Suomen ensi-ilta: 4.8.2004
Ohjaaja: Alfonso Cuarón
Käsikirjoittajat: Steve Kloves
Gengre: seikkailu, fantasia
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson
Ikäraja: 12
Kesto: 141min

Harry ja hänen ystävänsä Ron ja Hermione palaavat Tylypahkan noitien ja velhojen sisäoppilaitokseen kolmannelle vuosikurssille, jossa jo teini-ikäiset velhoystävykset joutuvat kohtaamaan pahimmat pelkonsa kohdatessaan vaarallisen paenneen vangin (Gary Oldman).
 

Arviointi: Kolmas osa ja samalla jollain tasolla henkilökohtainen suosikkini. Harrysta ja muista on viimein kasvamassa hieman sääntöjä rikkovia oikeita nuoria, eikä vain sellaisia seinäruusuja jotka nyt sattuvat olemaan koo sarjan päähenkilöitä. Tässä osassa on vain enemmän todentuntua kuin aikaisemmissa ja myöhemmissä osissa. Ehkä se johtuu siitä, että tässä elokuvassa ei ole ollut kaapupakkoa,, en tiedä. 
     Sirius on sellainen hahmo johon rakastuin heti kun hän ilmestyi ja myös se on osatekijä siihen, että tämä elokuva vain on niin hyvä. Hänessä vain on jotain mikä vetoaa minuun, on se sitten hulluus tai sympaattisuus, siitä en ole niin kiinnostunut. Tosin täytyy myöntää, että jos hän tulisi sen näköisenä kuin hän elokuvassa on, vastaan kadulla niin lähtisin vastakkaiseen suuntaan,, ja nopeasti. Sen verran hullulta hän näyttää.
     Toinen uusi hahmo tässä osassa on Punurmio, joka hänkin on ihan mukava hahmo, vaikkakin tässä elokuvassa hänet näytetään aivan oudossa valossa. Kirjassa hänestä on sentään tehty hieman tervejärkisempi. Ja kolmas uusi hahmo, Peter Piskuilan. Yh, minkä näköinen hän on. Täytyy kyllä sanoa, että hän olisi voinut kuolla heti . Ihan sama, että hän vasta tuli koko sarjaan mukaan. 
     Ja sitten vielä viimeisenä minulle tärkeä hahmo näistä uusista, Remus Lupin. Hän näyttää kyllä ihmisenäkin vähän ihmissudelta. Tuli mieleen tuossa kun katselin. En ole aikaisemmin huomannut. Tai sitten olen vain keskittynyt niin kovin siihen, millainen persoona hän on. Aivan ihana. Ja näyttelijänä David Thewlis on hyvä, vaikka en olekaan häneen törmännyt missään muussa elokuvassa.
     En kuitenkaan voi antaa tälle elokuvalle täysin viittä tähteä, sillä eihän tässä osassa edes ollut mitään kunnon juonta. Tämän osan idea vain oli Siriuksen löytäminen ja pelastaminen - ja halu tappaa hänet heti löytämisen jälkeen. Mutta eipä tässä sitten muuta ollut. Toki juu tämän osan myötä sarjaan tuli taas mukaan monta tärkeää hahmoa, mutta se ja vain se tuntui olevan tämän osan idea.

Arvosana: ****


Tämä kirja on osa "Harry Potter"- haastetta

Elokuva: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio (2002)


Elokuva: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Champer of Secrets)
Suomen ensi-ilta: 22.11.2002
Ohjaaja: Chris Columbus
Käsikirjoittajat: Steve Kloves
Gengre: fantasia, seikkailu
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson
Ikäraja: 12
Kesto: 161min

Harry aloittaa varoituksista huolimatta toisen lukuvuotensa Tylypahkan noitakoulussa, jossa pian alkaa tapahtua kauheita. Seinien sisältä kuuluu pahansuopia ääniä ja jokin voima muuttaa oppilaita kiveksi. Jopa Harrya itseään epäillään tapahtumien alkusyyksi, joten hänen on ryhdyttävä selvittämään totuutta ystäviensä kanssa.

Arviointi: Oi voi. Toinen osa katsottu ja en vain voi olla nauramatta Lockhartille. Vaikka tosin aina elokuvan alussa hän ärsyttääkin aivan suunnattomasti, niin loppua kohden häne hahmonsa paranee. Muutenkin hahmojen kannalta tämä toinen osa on paljon parempi, sillä näyttelijät tuntuvat päässeen viimein hahmojensa ytimeen. He eivät enää tunnu niin robottimaisilta, kuin ensimmäisessä osassa. 
     Tässä osassa pidän myös siitä, että on enemmän toimintaa ja juoni on paljon parempi. Ensimmäisessä osassa vain tultiin kouluun ja Hermione kävi kaikkien hermoille ja muut oppilaat vain näyttivät söpöjä kasvojaan. Tässä osassa kaikki tosin näyttivät kasvaneen kauhean paljon ensimmäiseen verrattuna. Tosin Malfoyn hiustyyli pysyi edelleen samana sliipattuna. Jotain mistä en niin kauheasti pidä.
     En tiedä että mitä muuta tästä oikein voisin kirjoittaa. Koska oikeasti, tämä osa on parempi kuin ensimmäinen, mutta ei tämäkään nyt aivan täydellinen ole. Tässäkin on niitä pieniä asioita jotka minua ärsyttää. Ehkä olen katsonut tämän liian monta kertaa näiden kahdentoista vuoden aikana kun tämä on ollut katsottavissa..

Arvosana: ****

Tämä kirja on osa "Harry Potter"- haastetta

22. maaliskuuta 2014

Kirja: Frostbite


Kirja: Frostbite
Kirjailija: Richelle Mead
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Vampire Academy #2
Sivumäärä: 327
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-0-141-32854-6

... Winter break turns deadly

A massive vampire attack has put St. Vladimir's Academy on high alert. With the deadly creatures closing in, this year's trip to the wintery peaks of Idaho has just become mandatory.

But Rose Hathaway can't escape her (guy) troubles. Her relationship with gorgeous tutor Dimitri can never be and her closest friend has just confessed to his huge crush on her...
The glittering winter landscape may seem like the perfect hideaway - but Rose, and her heart, are in more danger than she ever imagined.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Vampire Academy"
Arviointi: Ensimmäisen osan jälkeen jollain tasolla lupasin itselleni, että en lue tätä osaa. Sitten tapahtui taas jotain ja kun kävin kirjastossa niin yllätys yllätys, tämä kirja oli jäänyt käteen. En siis voinut enää olla lukematta tätä. Ja oikeastaan tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Vihdoin jotain edes tuntui tapahtuvan, vaikka en ole aivan varma, että tapahtuiko oikeasti vieläkään mitään.
     Jos ensimmäisessä osassa ei tuntunut olevan kunnolla mitään ideaa, niin en tiedä että oliko tässäkään. Mutta ainakin oli mielenkiintoisempaa lukea Rosen ongelmista silloin, kun hän ei ollut jossain tylsässä koulussa koko ajan. Tosin se, että Rosen poikaongelmat menivät kolmiodraamasta neljiödraamaan ja sitten takaisin kolmiodraamaan (tai no, ei virallisesti ehtinyt tuohon viimeiseen kohtaan asti), ei todellakaan ollut mieleen. Koska se että kirjassa on kolmiodraamaa sopii paljon paremmin kun se, että kuvioon tulee neljäskin. Ja koska en pidä laisinkaan kolmiodraamasta, niin se kertoo jo hyvin paljon.
     Ja nyt viisaimmat tietenkin ihmettelevät, että miten niin takaisin kolmiodraamaan.. No, se oli ainoa kohta tässä kirjassa jonka haluaisin todella muuttaa. Siilä oikeasti, kyllähän kirjassa saa kuolla hahmoja mutta ei sieltä nyt ihan ketä tahansa saa poistaa! Varsinkaan aivan ihanaa ja mahtavaa Masonia. Itken edelleen. Tosin hyvä asia oli se, että Rosekin suri hänen peräänsä (tosin ei niin kauaa kuin minä).
     Silti, vaikka tämä oli selkeästi parempi kuin ensimmäinen osa ja tämän lukemisessa ei mennyt yhtä ikuisuutta,, ei tämä myöskään ollut sellainen kokemus jonka haluaisin uusia heti uudestaan.

     ""It's not that easy," he said. "We answer to the Guardian Council and the Moroi government. We can't just run off and act on impulse. And anyway, we don't know everything yet. You should never walk into any situation without knowing all the details."
     "Zen life lessons again," I sighed. I ran a hand through my hair, tucking it behind my ears. "Why' d you tell me this, anyway? This is guardian stuff. Not the kind of thing you let novices in on.""
Arvosana: ***

Kirja: Väristys



Kirja: Väristys (Shiver)
Kirjailija: Maggie Stiefvater
Suomentaja: Laura Honkasola
Gengre: fantasia, romantiikka, nuoret
Sarja: Väristys #1
Sivumäärä: 368
Julkaisuvuosi: 2010
ISBN: 978-951-0-36064-4

17-vuotias Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys.

Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä - kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.

Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta samalla kun Gracelle selviää hänelle tutun susilauman tarina, nuorten yhteiset päivät käyvät vähiin: Sam ei enää uudelleen sudeksi muututtuaan ole palaava ihmiseksi.

Arviointi: Aahh, olen lukenut tämän kirjan niin monta kertaa että sormet loppuvat kesken. Ja yhä edelleen ihastun ja rakastun niin Samiin kuin Graceenkin (vai miten se taipuu?). Tosin yhtä lailla joka kerta minua ärsyttää hieman Gracen persoona ja tapa elää, mutta ei sille voi mitään. Hän vain on omalla tavallaan melko itsekeskeinen ihminen, mikä ei ole niitä luonteenpiirteitä jotka minua ilahduttavat.

     "Tuntui, että hajoaisin kappaleiksi, sekä sisimmässäni että ulkoisesti."

     Uh ihana Sam ja hänen kirouksensa. Hän vain on niin sympaattinen, että ei häntä ainakaan voisi vihata. Ja silti jokainen kerta kun luen tämän kirjan, haluaisin vain sanoa Samille, että "Tee jotain äläkä vain seiso siinä voivottelemassa omaa surkeaa elämääsi!". Oikeasti. Koska juuri niin hän tekee koko hemmetin kirjan ajan. 
     Mutta se kyllä pitää sanoa, että olisin halunnut lukea jo tämän kirjan aikana hieman enemmän siitä, millaista on olla susi. Ja varsinkin se muutoksen hetki on jotain, mistä haluaisin lukea lisää. Jotenkin vain tuntuu, että tästä kirjasta puuttuu jotain hyvin oleellista, kun ei kerrota kaikkea. Vaikka kyllähän tuosta muuttumisestakin kerrotaan hieman, mutta ei niin paljoa, että siitä saisi hyvää kokonaiskuvaa.

     "Koskaan ennen etäisyys välillämme ei ollut tuntunut niin pitkältä."

     Draaman kannalta tässä kirjassa on kyllä hyvää se, että vaikka draamaa löytyy vaikka muille jakaa,, niin tässä ei ole yhtään kolmiodraamaa! Vaikka tosin joskus Gracen ja Samin käyttäytyminen hieman vaikuttikin siltä, että joku muukin kuuluu kuvioon. Joku salainen hahmo kenestä ei kirjassa kerrota mitään. Ehkä niin onkin. Pidetään hullua jännityksessä. Tosin en tiedä mitä järkeä olisi hahmossa josta ei puhuta koskaan?

     "Hän oli nykyhetki ja tuleva. Olisin halunnut vastata, mutta olin palasina."

     Jos tämäm kirjan pystyy lukemaan ilman yhtäkään kyyneltä (siis jos lukee oikein ajatuksella ja kaikkea), niin minä nostan hattua. Sillä oikeasti, joka ikinen kerta on ne tietyt kohdat joissa silmät vettyvät, vaikka en saisikaan kokonaisia kyyneleitä aikaiseksi. Stifvater vain osaa kirjoittaa hyvin kuvailevasti ja koskettavasti. Ja se vain on niin surullista, että Gracesta ja Samista ei voi tulla mitään (tämän kirjan pohjalta). 
     Kokonaisuutena tämä kirja kuuluu ehdottomasti suosikkeihini, vaikka tämä ei aivan olekaan sellainen kirja johon yleensä ihastuisin. Tosin kokonaisuutena tämä itse sarja ei ole yhtään minun makuuni sopiva. Siksi hieman ihmettelenkin, että miksi juuri ensimmäinen osa on sellainen, jonka voisin lukea miljoona kertaa kyllästymättä.

     "En voi elää ilman tätä."


Arvosana: ****

Tämä kirja kuuluu "Vanhan kertausta"- haasteeseen

Elokuva: Harry Potter ja Viisasten kivi (2001)


Elokuva: Harry Potter ja Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone)

Suomen ensi-ilta: 23.11.2001
Ohjaaja: Chris Columbus
Käsikirjoittajat: Steve Kloves
Gengre: fantasia, seikkailu

Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson
Ikäraja: 12
Kesto: 153min


Harry Potter (Daniel Radcliffe) ei voinut ikinä aavistaa, että hänelle oli varattu suurempi kohtalo kuin ankea elämä ilkeiden ottovanhempiensa luona. Hänen vanhempansa olivat kuolleet auto-onnettomuudessa Harryn ollessa vauva, ja koko lapsuutensa hän vietti sijaiskotinsa portaiden alla olevassa pienessä komerossa.

Kunnes eräänä päivänä valtava puolijätti Rubeus Hagrid (Robbie Coltrane) tuli Harryn luokse ja kertoi hänelle totuuden vanhemmistaan sekä hänestä itsestään: Harry on velho ja hänet on kutsuttu oppimaan taikuuden ja noituuden saloja Tylypahkan velhokouluun.


Matka mielikuvituksen maailmaan alkoi King’s Crossin rautatieasemalta laiturilta 9 ¾. Tylypahkassa Harry tapasi veikeän Ron Weaselyn (Rupert Grint) sekä tarmokkaan Hermione Grangerin (Emma Watson), jotka olivat myös tulossa opiskelemaan noituutta. Tylypahkaa johtaa Suurtaikuri Albus Dumbledore (Richard Harris) sekä professorit Minerva McGarmiva (Maggie Smith) ja Severus Kalkaros (Alan Rickman). Siellä Harry oppi taikuuden lisäksi huispauksen hurjat säännöt, mutta Tylypahkan pimeissä kammioissa piileskeli myös synkän menneisyyden hirviöt.

Arviointi: Olen aina ollut (ja tulen aina olemaan) suuri Harry Potter- fani ja siitä syystä en millään haluaisi sanoa pahaa sanaa mistään mikä liittyy kyseiseen sarjaan. Mutta, minun on silti pakko sanoa jotain muutakin kuin positiivisia puolia tästä elokuvasta, joten täältä tulee:

     1. Ajan kuluminen tietyissä tilanteissa oli jotain niin epäjohdonmukaista, että ne ärsyttävät joka kerta kun katson tämän elokuvan. Tästä olisi monta esimerkkiä, mutta otetaan nyt vaikka kaikille tuttu Harryn ensimmäinen huispauspeli kun Orave kiroaa hänen luutansa ja Harry meinaa pudota alas. No juu, ei tässä vielä mitään, mutta kun Hermione menee sytyttämään Kalkaroksen viitan tuleen,, tässä ei mene kovinkaan kauaa koska muuten Harry olisi ehtinyt putoamaan maahan. Mutta entä sen jälkeen? Harry ehtii nousta takaisin luudalleen ja nappaamaan siepinkin, ennen kuin Hermione pääsee katsomon yläilmoista takaisin maankamaralle. Arg, ärsyttävää mutta ei onneksi niin suuri juttu, joka pilaisi koko elokuvan.
     2. Pöllöpostin tuleminen tiettyyn aikaan on toinen asia joka itseäni ehkä enemmänkin hämmästyttää kuin ärsyttää. Siis miten nuo pöllöt voi tulla tiettyyn aikaan? Jääkö ne ensin ulos odottamaan niiden kirjeidensä kanssa ennen kuin joku avaa luukut ja päästää ne sisälle? Ja sitten toinen asia siihen liittyen on se, että miten tarkkaan aina nuo kirjeet putoavatkin oikeille henkilöille.
     3. Sitten tämä ah niin ihana oppitunti, jolla harjoiteltiin lentämistä. Siis se kerta kun Neville lähti liitoon ilman että edes yritti ja lähti loppujen lopuksi tunnilta käsi murtuneena. Kaikki varmasti muistaa jo? No mikä siinä siis voisi olla hieman epäaitoa ja ärsyttävää? No parikin asiaa. Ensinnäkin se, että kukaan muu ei edes yrittänyt lähteä lentoon kun opettaja (jonka nimeä en nyt muista) vihelsi pilliin. Neville oli ainoa. Ja toiseksi se, että miten kaikki kuulivat Malfoyn puheen kun hän oli noussut ilmaan? Koska ainakin minun korvaani hän puhui melko normaalilla äänellä. Tai no, kyllähän hän hieman korotti ääntään, mutta ei se minusta nyt ihan niin paljoa ollut...


     "I should not have said that." ~Hagrid

     Jotta tästä arvostelusta ei nyt aivan tulisi sen oloinen että en pidä tästä ensimmäisestä elokuvasta laisinkaan, niin minun on pakko sanoa, että Hagrid vain on niin ihana hahmo. Rakastan! Ja nauran joka kerta kun hän tajuaa sanoneensa jotain hieman liikaa. Ja muutenkin hän vain on niin ihanan lempeä ja ihana persoona. Toki muutkin elokuvan hahmot on oikein mukavia, mutta Hagrid sijoittuu korkeimmalle omalla listallani. Sellaisiin hahmoihin joista en pidä (ainakaan tässä ensimmäisessä elokuvassa) kuuluvat niin Kalkaros kuin Oravekin. Tässä elokuvassa ei Kalkaroksella tunnu olevan mitään tärkeää osaa, mutta silti häntä pitää kuvata melkein joka toinen hetki ja aina hänellä on se sama ilme. Ärsyttävää. Ja sitten Orave taas nyt on ärsyttävää änkyttävä hahmo, kenestä en pidä. Eikä asialla ole edes mitään tekemistä sen kanssa, että hänen takaraivosta puskee ulos Voldemortin kasvot. Toki sekin on hieman iljettävää...
     Kokonaisuutena tämä elokuva on kuitenkin sellainen, että en pysty katsomaan kauhean montaa kertaa lyhyen aikavälin sisällä. Kaikki näyttelijät vain tuntuvat jollain tavalla kauhean kivikasvoisilta ja mikään ei tunnu menevän eteenpäin. Toki tämä elokuva saa tärkeyspisteitä kerättyä itselleen, mutta juonellisesti elokuva ei kuitenkaan ole mikään jättimenestys.
Arvosana: ***

Tämä kirja on osa "Harry Potter- haastetta"

12. maaliskuuta 2014

Kirja: The Darkest Night

The Darkest Night (Lords of the Underworld, #1)
Kirja: The Darkest Night
Kirjailija: Gena Showalter
Gengre: romantiikka, fantasia, aikuiset
SarjaLord of the Underworld #1
Sivumäärä: 379
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN978-037-3772-469

His powers - Inhuman...

His passion - Beyond immortal...

All her life, Ashlyn Darrow has been tormented by voices from the past. To end the nightmare, she has come to Budapest seeking help from men rumored to have supernatural abilities, not knowing she'll be swept into the arms of Maddox, their most dangerous member -- a man trapped in a hell of his own.

Neither can resist the instant hunger than calms their torments... and ignites an irresistible passion. But every heated touch and burning kiss will edge them closer to destruction -- and a soul-shattering test of love...

Though they carry an eternal curse, the Lords of the Underworld are irresistibly seductive -- and unimaginably powerful...

Arviointi: En ole lukenut aiemmin yhtään Showalterin tuotantoa vaikka olen kuullut monen kehuvan sitä. Tosin tämän kirjan perusteella en sanoisi Showalteria niin hyväksi kirjailijaksi. Mutta ehkä tämä on vain yksi horjahdus monen hyvän kirjan listassa...
     Olen kuitenkin sen verran kiinnostunut Kreikan mytologiasta, että sen osalta tämä kirja täytti kaikki toiveet. Ehkä juonellisesti tämä ei ollut niitä täydellisyyksiä, eikä muutenkaan kaikki ideat olleet niin mahtavia. Ja ehkä myös se, että tässä kirjassa tunnuttiin enemmän pilkkaavat Kreikan jumalia kuin tehtävän mitään muuta, ei ainakaan omalla kohdallani tuonut positiivisia ajatuksia esiin.
     Vaikka kirja keskittyikin eniten Ashlyn ja Maddoxin väliseen suhteeseen, oli mukava myös lukea tapahtumia mitä muut kokivat kirjan aikana. Tosin välillä kerronan kohteet meinasivat emnnä hieman sekaisin ja joutui miettimään sitä, että missä sillä hetkellä oltiin. Kerronta oli kuitenkin siltä osin sen verran sujuvaa, että asia ei niinkään haitannut.

"Fists jabbed into his face, his stomach, his groin. He fought. Roaring, growling, punching."

     Muuten itse kerronta tuntui välillä jämähtävän tiettyihin asioihin. Ja vaikka pidänkin siitä, että kirjassa myös puhutaan eikä vain toimita, niin tässä kirjassa tunnuttiin puhuvan enemmän kuin toimittavan. Tai ainakin asiat joista puhuttiin oli sen verran ohitse aiheen, että välillä olisin halunnut vain skipata ne pätkät. Koska sitten seuraavassa toimintakohtauksessa samat asiat tultiin käymään uudestaan lävitse.

"Fight. Fight. Fight."

     Hahmoja kirjassa oli paljon. Ehkä hieman liikaakin siihen nähden, miten vähän heistä kerrottiin ja heitä käytiin läpi. Porukkaa vain tuli ja meni ja unohdettiin. Edes Ashlynista ja Maddoxista ei tunnuttu kertovat paljoa, vaikka heistä kerrottiin eniten. Tapahtumia oli vain laitettu peräkkäin, mutta niiden välissä ei ollut yhtenäistä punaista lankaa.

     "He contained his grin. "You are mine, woman, and I am yours. Until you, my life was desolate. I existed, but I didn't truly live. Now I live, even in my death. " The words were as close to marriage vows as he would ever come, he was sure. She would always be his, and he would always be hers."


Arvosana: ***

Kirja: Hard To Resist

Hard to Resist (Hard to Resist, #1)
Kirja: Hard to Resist
Kirjailija: Shanora Williams
Gengre: romantiikka, erotiikka, aikuiset
Sarja: Hard to Resist #1
Sivumäärä: 221
Julkaisuvuosi: 2013

Natalie Carmichael thought that Bryson Daniels would be her world. She planned a bright future with him, cherished four years with him, and couldn't have been any happier, but during graduation night, all of that changes.
Natalie walks in on Bryson cheating on her. One month after catching him in the act, she finally decides to make an escape by leaving for Florida.
She wants to start over, have fun, and be free while also finding a way to mend her broken heart but when she meets Nolan Young, her single-life escapade doesn't last for very long. She tries to stay clear of Nolan and his desires but it's impossible for her. Nolan will do everything that he can to have her as his own, but will Natalie accept Nolan along with the problems of his past? Will she let someone else into her heart that may be even worse than Bryson?

For Natalie, Nolan will be something completely new to her. And for them both, their desires will be completely hard to resist.

Arviointi: Aloin lukea tätä ties mistä syystä. Ja nyt saatuani tämän luettua, en voi olla miettimättä että miksi hemmetissä aloin lukea tätä. Kyllä, tämä oli ihan luettava kirja. Kyllä, olisin voinut lukea jotain parempaakin. Tämä kirja tuntui vain jatkavan massan mukana, erottumatta ollenkaan joukosta. Paitsi ehkä sillä, että tästä puuttui se jokin asia joka muista kirjoista kirjoista tuntuu löytyvän. En vain ole aivan varma, että mikä se asia on.
     Ja jos saan kysyä, niin miksi? Jos ensin päättä ettei ala seurustelemaan, niin miksi seuraavassa hetkessä seurustelee ensimmäisen miespuolisen henkilön kanssa joka eteen on hypännyt? Ehkä minun pitäisi lopettaa näiden kirjojen lukeminen, sillä se saa aikaan vain tällaisia kysymyksiä. Ilman vastauksia.
     Jos totta puhutaan niin en edes tiedä mitä minun pitäisi tästä kirjasta kertoa. Koska oikeasti, lukiessani mikään ei tuntunut jäävän mieleen. Mikään ei tuntunut etenevän vaan kaikki vain junnaili paikallaan. Ja tämän johdosta lukemiseen meni useampi ilta.
     Kirjan ei-kronologisuus myös ärsytti minua. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, että kesken tarinaa tulee takaumia sun muita, mutta voisi niistä sentään jotenkin ilmoittaa. Eikä tehdä niin kuin tässä kirjassa. Yhdessä lauseessa ollaan tässä hetkessä ja sitten ollaankin jo kahden kuukauden takaisissa tapahtumissa. Eihän kukaan pysy perässä siinä kohtaa.

     "“Nat, please,” Bryson begged but I pushed against his sweaty, bare chest harder.
     “Fuck you, Bryson! How could you do this to me—with her?” He clutched my wrists, forcing me to look him in the eye but I couldn’t. He had the most beautiful emerald green I’d eyes ever seen but I began to hate them. I began to despise everything about him. I told myself that he wasn’t worth the tears and that I didn’t need him, but it was a lie. Bryson and I had promised to grow old and happy together. To have children and to raise them correctly. He’d promised me so much. A beautiful wedding, a romantic honeymoon—all of it. But that had all gone down the drain. That promise was no more."

Arvosana: ***

Kirja: The Ever After of Ella and Micha

The Ever After of Ella and Micha (The Secret, #4)
Kirja: The Ever After of Ella and Micha
Kirjailija: Jessica Sorensen
Gengre: romantiikka
Sarja: The Secret #4
Sivumäärä: 272
Julkaisuvuosi: 2013

The day Ella has waited for is just around the corner. It's the day she'll marry Micha, the love of her life, the light that guided her out of the darkness. It looks like it will be the perfect Christmas-until an unexpected package arrives with a harsh reminder of Ella's past. Suddenly Ella doesn't feel as confident about her future. Can she really have a "happily-ever-after" if she's never even seen one?

Micha will stand by Ella no matter what she's going through-though he worries that she might leave him standing at the altar again. When he's offered a once-in-a-lifetime chance to tour with his favorite bands for three months, Micha knows he can't leave Ella behind. But can he ask her to uproot her life to join him on the road?


Now Ella and Micha must find a way to balance their fears, their dreams, and their love . . . if they ever want to hear wedding bells.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet "The Secret of Ella and Micha" ja "The Forever of Ella and Micha" sekä "The Temptation of Lila and Ethan"
Arviointi: Uu, osa jonka halusin niin kipeästi lukea. Ja jos ensimmäinen ja toinen osa oli rakastettavia ja ihania ja täydellisiä,, niin tämä osa ei aivan yltänyt sille tasolle. Tai oikeastaan, ei lähellekään. Pahoittelut. Ja sanottakoon nyt tähän väliin, että epäilen sitä tulenko lukemaan sarjan kolmatta osaa Lilasta ja Ethanista. Ehkä joskus, ken tietää.
     Tämä sarja alkoi salaisuuksilla ja lähti heti käyntiin. Toinen osa oli ensimmäistä osaa ehkä vielä hieman parempi. Kuitenkin, tässä osasssa tuntui kuin kaikki keinot hyvän kirjan kirjoittamiseksi olisi käytetty ja Ella ja Micha vain haluttaisiin enää saada naimisiin ja that's it. Koska oikeasti, sellainen tämä kirja oli. Ja jos ei kiiruhdettu naimisiin menon kanssa, niin sitten tehtiin jotain aivan turhanpäiväisiä asioita millä ei ollut mitään tekemistä minkään kanssa. Yritä sellaista sitten lukea mielenkiinnolla. Se on vaikeaa.
     Yksi hyvä asia kuitenkin tässäkin kirjassa oli. Tai oikeastaan kaksi. Ella ja Micha. Yhdessä ja erikseen. Olen edelleen rakastunut heihin molempiin. Ja onneksi he eivät ole sinänsä muuttuneet näiden osien aikana. He ovat edelleen ne samat, itsepäiset henkilöt, kuin ensimmäisessäkin osassa. Pisteet siitä siis kirjailijalle. Heidän avulla tästä kirjasta tuli edes jotenkuten loppuun luettava.
     Ja laitan tähän nyt ehkä ainoan kohdan, joka mielestäni oli jakamisen arvoinen. No ei nyt ehkä ainoa, mutta sellainen joka sai eniten minussa ajatuksia aikaan. Mutta ainakin näihin kappaleisiin oli saatu tiivistettyä koko Ellan ja Michan tarina:
     "“I can’t think of a time where I didn’t want to be with you.” I glance back and forth between the paper and her as I speak. “From the moment you stepped out the door of your house, I thought you were beautiful and I wanted you in my life. I can’t say it was love at first sight since I was too young and I don’t believe in love at first sight. I believe in finding the right person who makes everything easy, who makes me happy, who makes life worth living and more exciting, whether it’s kissing on swing sets,” I say and that gets her to smile, “racing cars, getting tattoos, sharing Popsicles and tears, or just sitting in my room singing while you draw. I couldn’t have done life without you and every single moment, good or bad, has been worth it because it got us right here to this very place and this very moment where I get to have you for the rest of my life. You make me happier than I can even begin to explain. I love you, Ella May, more than life itself, and I’ll continue to love you until I take my last breath—I’ll love you forever. You own my heart.” By the end, my voice is getting unsteady with the emotions flooding through me as I think about everything we’ve gone through to get to this place and that in a few moments she will be mine forever, the girl next door who I fell in love with and gave my heart to completely."
---
     "“You know when I first met you, you scared the shit out of me.” She pulls a “whoops” face and glances at the minister, who sighs because he knows us well enough to know this is just how we talk. Then she returns her focus to me and clears her throat. “You were so intense and determined to get to know me and I couldn’t understand why you would want to, for a lot of reasons, reasons that you know about because you know me better than anyone.” Her voice wobbles a little and she lets go of the paper and wipes her sweaty palm on her jacket. “But eventually you sort of wore on me.” Her lips quirk and it makes me grin. “You became my light in my dark life and you made me feel so loved that I’d forget how to breathe. You were the only one who could make me laugh, smile, have fun, not give up. You were always there for me and somehow, through the crazy, intense years, you fought your way into my soul and ended up becoming my everything. You became my lifeline, the one person I could rely on no matter what, whether I was upset or pushing you away—you were always there for me. And I love you for it and for the amazing person that you are, for writing me songs and tattooing them on your skin, for wearing a ridiculous O-ring on your finger,” she says, trying to smile but I can tell she’s getting overwhelmed by her emotions. “And for loving me enough not to let me give up, not matter how hard I fought.” A breath gradually eases from her lips as she stuffs the paper into her jacket pocket."


Arvosana: ***

Kirja: Music of the Heart

Music of the Heart (Runaway Train, #1)
Kirja: Music of the Heart
KirjailijaKatie Ashley
Gengre: romantiikka
SarjaRunaway Train #1
Sivumäärä: 369
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN978-130-1786-459

For Abby Renard, the plan was supposed to be simple—join her brothers’ band on the last leg of their summer tour and decide if she’s finally ready for the limelight by becoming its fourth member. Of course, she never imagined stumbling onto the wrong tour bus at Rock Nation would accidentally land her in the bed of Jake Slater, the notorious womanizing lead singer of Runaway Train. When he mistakes her for one of his groupie’s, Abby quickly lets him know she sure as hell isn't in his bed on purpose.

Jake Slater never imagined the angel who fell into his bed would resist his charms by promptly kneeing him in the balls. Of course, the fact she seems like a prissy choir girl makes her anything but his type. So he is more than surprised when after betting Abby she wouldn’t last a week on their tour bus, she is more than willing to prove him wrong. But as Jake’s personal life begins to implode around him, he finds an unlikely ally in Abby. He’s never met a woman he can talk to, joke with, or most importantly make music with.


As the week starts comes to a close, neither Abby nor Jake is ready to let go. Can a sweetheart Country songstress and a bad boy of Rock N Roll actually have a future together?

Arviointi: Luettuani kirjan takakannen, en voinut olla ajattelematta, että miten ihmeessä joku voi joutua vieraaseen bussiin? Mutta täytyy kuitenkin myöntää, että idea sai minut lukemaan tämän kirjan. Onneksi. Ja nyt minustat tuntuu, että voisin lukea tämän uudestaa koska vain. Mutta ehkä jätän tämän osan ja jatkan sitten seuraavasta. Ja toivon, että se jatkaa tämän osan tyyliä.
     On olemassa kirjoja joissa on turhamaisuutta, itsesääliä ja kuviteltua onnea. Sitten on sellaisia kirjoja kuin tämä joissa on kipua, rakkautta ja aitoa, sydämellistä onnea ja lämpöä. Ja juuri se teki tästä kirjasta jotain erikoista ja ihanaa.
     Jake Slater muokkautui mielessäni eksyneeksi pieneksi pojaksi, jolla on valtava unelma. Abby taas sitä vastoin muovautui pikkupoikaa rakastavaksi ja häntä auttavaksi hahmoksi. Päästäkseen jonkun lähelle, on joskus vain siedettävä kipua. Ja jos se joku on niin sekaisin kuin Jake, moni jättäisi yrittämisen heti alkuunsa. Onneksi Abby ei kuitenkaan lopettanut kesken, sillä Jakestakin löytyi se aivan ihana puoli, mihin kuka vain rakastuisi.

"Baby, it breaks my heart to have to leave you here—shattered and alone.
With no one to pick up the pieces or ease the ache that you own.
There isn’t anything I wouldn’t do for you or for your love
Each and every moment I had with you was an amazing gift from above.
I’ll wrap the memories around me like a blanket as this winter crushes my soul.

And although I can’t stay, I’ll keep you with me each and every day."

Arvosana: ****

Kirja: Rule

Rule (Marked Men, #1)
Kirja: Rule
Kirjailija: Jay Crownover
Gengre: romantiikka, nuoret
Sarja: Marked Men #1
Sivumäärä: 327
Julkaisuvuosi: 2012

Opposites in every way . . . except the one that matters

Shaw Landon loved Rule Archer from the moment she laid eyes on him. Rule is everything a straight--A pre-med student like Shaw shouldn’t want--and the only person she’s never tried to please. She isn’t afraid of his scary piercings and tattoos or his wild attitude. Though she knows that Rule is wrong for her, her heart just won’t listen.

To a rebel like Rule Archer, Shaw Landon is a stuck-up, perfect princess-and his dead twin brother’s girl. She lives by other people’s rules; he makes his own. He doesn’t have time for a good girl like Shaw-even if she’s the only one who can see the person he truly is.

But a short skirt, too many birthday cocktails, and spilled secrets lead to a night neither can forget. Now, Shaw and Rule have to figure out how a girl like her and a guy like him are supposed to be together without destroying their love . . . or each other.

Arviointi: Luin tämän kirjan jo jokin aika sitten ja täytyy myöntää, että en muista tästä kovinkaan paljoa. Eli sillä saralla ei mikään täydellinen kirja. Mutta jos jotain tästä kirjasta muistan kunnolla niin sen, että juonellisesti tämä ei ollut mikään kovin yllättävä. Hyvän tästä kirjasta teki se, että aina välillä havahduin siihen, että olin alkanut hymyillä. Mikä kertoo sinänsä aika paljon, sillä koska englanti ei ole äidinkieleni, ei ymmärtämiseni ole täysin sataprosenttista.
     Sarjan jokainen osa kertoo eri ihmisten suhteen etenemisestä, mikä sinänsä ärsyttää minua (varsinkin nyt), koska haluaisin lukea juuri tämän pariskunnan tulevaisuudesta lisää. Mutta ehkä näin kirjailijan on helpompi parantaa suoristustaan. Eikä ehkä ideat lopu niin kesken, jolloin muista osista tulisi liian kliseisiä.. No, niin tai näin.. En ole vielä aivan varma luenko toista osaa. Ehkä annan vielä tällekin sarjalle toisen mahdollisuuden.

     "“So what about Jet or Rome going to live with Cora and Ayd?”
     She snuggled into my side as we approached the Victorian.
     “I can’t wait to see how that plays out.”
     I snorted.  “That’s what everyone said about us.”
     “And look at the show we gave them.”
     “True enough and opposites don’t just attract they freaking catch fire and burn the entire city down.”
     “Don’t I know it.”
     Whatever was on the agenda I knew one thing.  If any of my boys were lucky enough to find a girl that made me feel the way Shaw did I would do whatever it took to make sure they saw it through to the end.  Love like this wasn’t to be missed even for those of us that had never realized it was out there.  Look at me being all optimistic and shit."

Arvosana: ****

Kirja: Up In Flames

Up in Flames
Kirja: Up In Flames
Kirjailija: Nicole Williams
Gengre: romantiikka, nuoret
Sivumäärä: 209
Julkaisuvuosi: 2012

One small town girl with a bright future.
One smokejumper with a dark past.
One summer that will forever change them both.
They’re going . . .

Up In Flames.

Elle’s life couldn’t possibly get any more small town than it already is. She was raised in the same home as the two generations before her were, her family owns the iconic downtown cafe, and she’s been dating the pastor’s son since she was allowed to go on her first date at sixteen.

Cole’s life couldn’t possibly get any larger. He’s tried. Roaming from town to town for the past three summers as a smokejumper, Cole dreads the thought of putting down roots. The only thing he avoids more than that is settling down with one woman, especially when there are as many willing women as there are trees in the forest he jumps out of planes to save.

Elle Montgomery’s life is going one way. And Cole Carson’s is going the opposite. There’s no reason their paths should ever intersect, even in a small town in central Washington.

But summer in the Methow Valley has other plans for Elle and Cole. After an awkward run-in at the local swimming hole, Elle tries to keep away from the guy who looks at her like she’s already lying beneath him in bed. She fails. Cole is about as successful at staying away from the girl who seems immune to his charms.

As the summer heats up, and tensions between Elle and Cole run high, he begins to realize there’s more he’s attracted to than Elle’s body, and she discovers there’s a lot more to the man that jumps out of planes into raging forest fires than meets the eye.

Arviointi: Pahoittelen jo nyt tulevaa kielen käyttöäni, koska en ala sensuroimaan tätä tekstiä. Koska oikeasti. Holy Shit! Tämä on taas yksi niistä kirjoista jonka voisi kesken lukemisen heittää päin seinää, mutta sitten kun sen on saanut luettua, niin haluaisi jatkoa. Ja koska tästä kirjasta ei tietojeni mukaan ole toista osaa,, joudun itkemään verta. En tiedä että kuinka kauan, mutta ainakin vielä tämän päivän.

     "I wanted you then, Elle. And I want you now. You might belong to someone else, but you kind of belong to me, too."  ~Cole

     Mieleeni muovautui aivan täydellinen kuva Colesta kun häntä kuvailtiin ja voi herran jumala sentään! Ja heti sen perään jouduin laittamaan googleen "smoke jumper", jotta saisin edes pikkuriikkisen käsityksen siitä, että mitä helvettiä se tarkoittaa. En ole koskaan kuullutkaan. (Mutta siis niille jotka eivät myöskään tiedä, niin nämä hullut "smoke jumperit" siis hyppäävät alas koneesta sammuttamaan suuria tulipaloja. Yleensä metsäpaloja. Jossain päin Amerikkaan varmaan. En ottanut sen tarkemmin selvää.) Mutta argh, miksi hänessäkin piti olla tuo jo niin yleisesti kirjoissa esiin tullut dominoiva puoli?! Kysynpähän vaan. Taas. Ilman vastauksia.
     Sitten, kirjoissa on olemassa kahdenlaisia pettäjiä. Niitä, joiden nahoissa en todellakaan haluaisi olla ja joita jollain tasolla hieman säälin. Ja sitten on niitä, jotka haluaisin pudottaa alas maailmankartalta alas kuumaan helvettiin. Ja arvatkaas mitä, tässä kirjassa esiintyi yksi noista jälkimmäisistä. Siis oikeasti?! Eikö tuolla Ellellä ole yhtään järkeä päässä? Huoh. Jos tytön ajatukset ovat tälläisia, niin hänen pitäisi oikeasti miettiä asioita kunnolla vielä toisenkin kerran: "Uuh, olen ollut Loganin kanssa aivan pienestä asti ja kun täytin kuusitoista, aloimme seurustelemaan. Mutta hei, tuo jätkä on aivan ihana ja komea ja hän on jo nähnyt minut vahingossa kerran alasti, joten miksipä en antaisi hänelle neitsyyttäni..." En voi sanoa muuta kuni että minulla meni hermot häneen kerran tai kaksi.
     Muuten,, kirja oli luettava ja kuten jo sanoin, haluisin todellakin että tähän oli olemassa jatkoa..
     Ja sitten vielä yksi asia joka on aivan pakko kertoa, vaikka se ei oikeastaan liitykään mitenkään tähän kirjaan, mutta sai minut nauramaan.. Sillä hetkellä kun luin taas yhtä Colen ja Ellen hässimiskohtausta (teltassa tällä kertaa) ja Logan löysi heidät sieltä ja syntyi kauhea draamaa sisältävä muutaman sivun pituinen pätkä,, niin tämän osuuden lopussa Elle lähti "karkuun" (eli pakkasi repun ja lähti keskellä yötä metsään vaeltamaan). Kun luin tätä ajomatkasta ja Ellen ajatuksista kertovaa kohtaa, radiosta soi juuri samalla hetkellä Pelle Miljoonan "Moottori tie on kuuma". Ja siinä kohtaa sitten taisinkin revetä nauramaan :)
Arvosana: *****