25. joulukuuta 2013

Kirja: The Initiation

 
Kirja: The Initiation
Kirjailija: L.J. Smith
Gengre: fantasia, nuoret, romantiikka
Sarja: The Secret Circle #1
Sivumäärä: 320
Julkaisuvuosi: alk. per. 1992 (myöhemmin 2008)
ISBN: 978-006-167-0855

Cassie is initiated into her hometown's coven of witches but her love for the coven leader's boyfriend could prove deadly.

Arviointi: Katsoin tämän kirjasarjan pohjalta tehtyä ohjelmasarjaa kun sellaista tehtiin yhden tuotantokauden verran (ja toivottavasti tullaan vielä joskus tekemään lisääkin) ja innostuin sen kautta lukemaan näitä kirjoja. Nyt kun vihdoin sain ensinnäkin käsiini tämän ensimmäisen osan ja sain vielä luettuakin sen, täytyy sanoa, että olin aluksi hieman hämmentynyt. Totta kai ymmärrän, että juoni ja tapahtumat eivät voi mennä samalla tavalla tv-ohjelmassa ja kirjassa, mutta silti tuntui kuin tästä kirjasta olisi otettu ohjelmaan vain hahmot ja heidän väliset kemiat, ryhmän idea ja uuden ihmisen muuttaminen kylään. Muuta yhteistä ei tuntunut löytyvän. Ja tämä häiritsi varsinkin alussa, koska se oli niin paljon erilaisempi.
     Olen aiemmin lukenut Smithin kirjoittamaa Vampire Diaries -sarjaa ja täytyy sanoa, että tyylillisesti tämä on sarja (tai ainakin tämä osa) on kirjoitettu samalla tavalla. Välillä menee hieman henkilö kenestä puhutaan sekaisin, mutta voi tietenkin olla että tämän kirjan kohdalla pienet hämmentävät hetken saattoivat johtua myös kielestä (englantini kun ei kuitenkaan ole aivan niin hyvä, että ymmärtäisin täysin lukemaani). Minun onnekseni kirja oli kuitenkin kielellisesti ja sanastoltaan helppoa ja ymmärrettävää. [Ja täten voin suositella sitä niille, jotka ajattelevat englannin kielisen kirjan lukemista ja pitävät fantasiasta.]
     Mitäs muuta voisin vielä sanoa? Tuntuu, kuin tässä kirjassa ei olisi ollut mitään mikä olisi ehdottomasti kerrottavaa. Ei niin hyvää kuin huonoakaan. Tämä oli tällainen tasapaksu tarina, jonka nyt lukee ihan mielellään, mutta en kyllä lukisi toista kertaa (ainakaan ihan heti). Olihan tässäkin niitä mielenkiintoisia kohtia ja juoni eteni hyvin koko kirjan matkalta, mutta minkäänlaisia huippukohtia ei tuntunut olevan. Tai jos oli, ne sekoittuivat hyvin muuhun massaan ympärillään.

     "Then she pushed the mute button again. "Sorry, Diana, I got a wrong number. I meant to call the Maytag repairmen. 'Bye now!" And with that she hung up.
     She stretched like a giant cat, replacing the phone on the nightstand as she lay back. Then she put her arms behind her head and looked at Cassie, smiling.
     "All right", she said. "The first thing is, you get me that skull. And after that... well, after that I'll think of what else I want. You realize that from now on I own you, Cassie."
     "I thought", Cassie whispered, still unable to see for the gray mist, "that we were friends."
     "That was just a euphemism. The truth is that you're my captive from now on. I own you now, Cassie Blake. I own you body and soul.""
Arvosana: 8

20. joulukuuta 2013

Kirja: Vampire Academy

 Tuotekuva
Kirja: Vampire Academy
KirjailijaRichelle Mead
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Vampire Academy #1
Sivumäärä: 332
Julkaisuvuosi: 2007
ISBN: 978-0-141-32852-2

St. Vladimir's Academy isn't just any boarding school - it's a hidden place where vampires are educated in the ways of magic and half-humans teens train to protect them. Rose Hathaway is a Dhampir, a bodyguard for her best friend Lissa, a Moroi Vampire Princess. They've been on the run, but now they're being dragged back to St. Vladimir's - the very place where they're most in danger...
Rose and Lissa become enmeshed in forbidden romance, the Academy's ruthless social scene, and unspeakable nighttime rituals. But they must be careful lest the Strigoi - the world's fiercest and most dangerous vampires - make Lissa one of them forever.

Arviointi: No niin, nyt on aivan pakko myöntää, että aloittaessani kirjaa, epäilin voinko lukea sitä kokonaan. Oikeasti. Lissan ja Rosen elämä akatemian ulkopuolella ei ollut aivan niin sykähdyttävää, eikä tätä kestänyt kauhean kauaa. Silti, parin ensimmäisen luvun jälkeen harkitsin vakavasti kirjan siirtämistä sivuun ja toisen kirjan valitsemista. Ja kyllähän siinä hieman niin kävi, että tulin lukeneeksi muutaman kirjan tässä välissä. Nyt kuitenkin, kun joululoma alkoi, minun oli pakko lukea tämä, jotta voisin keskittyä koko loman ajan muihin kirjoihin.
     Päätökseni kirjan lukemisen jatkamisesta osoittautui loppujen lopuksi hyväksi ratkaisuksi. Vaikka näin kun kirjan luettuani mietin asiaa, ei siinä niin kauheasti ollut menoa ja juonikaan ei tuntunut etenevän mihinkään suuntaan. Pääosin kirja sisälsi vain juoruja Roseen liittyen ja hänen sekä Lissan yrityksiä saada juorujen kululle päätös. Eikä tietenkään saa unohtaa Rosen koulutusta ja ah niin ihanaa Dimitriä - venäläistä poikaa/miestä joka toimi Rosen ohjaajana.
     Toki kirjassa oli hieman myös toimintaa. Tosin kaikki painottui melko vahvasti kirjan viimeisiin lukuihin, mutta väliäkö tuolla. Kuitenkin, koko kirja oli pohjustanut hyvin todellisen toiminnan syitä ja seurauksia melko vahvasti.
     Kirjassa oli juonen lievän puuttellisuuden lisäksi myös se häiritsevä seikka, että kerronta ei ollut kronologista. Joissain teoksissa se toimii, mutta tässä se tuntui jotenkin tönköltä ja väkisin tehdyltä. Toki takaumien aikana kerrotut tiedot olivat hyödyllisiä, mutta ne tuntuivat kertovan vain yhdestä asiasta. Ja no, ehkä se että Rose hyppeli vähän väliä Lissan mielessä katsellen maailmaa ystävättärensä näkökulmasta, haittasi myös hieman täydellisen lukuilluusion muodostumista.

     "Smiling, I cut across the quadrangle toward the commons. I felt better about life than I had in a very long time. We could do this, Lissa and me. We could do it together. Just then, I saw a dark figure out of the corner of my eye. It swooped past me and landed on a nearby tree. I stopped walking. It was a raven, large and fierce-looking, with shining black feathers.
     A moment later, I realized it wasn't just a raven; it was the raven. The one Lissa had healed. No other bird would land so close to a dhampir. And no other bird would be looking at me in such an intelligent, familiar way. I couldn't believe he was still around. A chill ran down my spine, and I started to back up. Then the truth hit me.
     "You're bound to her too, aren't you?" I asked, fully aware that anyone who saw me would think I was crazy. "She brought you back. You're shadow-kissed." That was actually pretty cool. I held out my arm to it, half hoping it'd come land on me in some sort of dramatic, movie-worthy gesture. All it did was look at me like I was an idiot, spread its wings, and fly off.
     I glared as it flew off into the twilight. The I turned around and headed off to find Lissa. From far away, I heard the sound of cawing, almost like laughter."
Arvosana: 7+

Kotisivu: www.vampireacademybooks.com

19. joulukuuta 2013

Elokuva: Hobitti: Smaugin autioittama maa (2013)




Elokuva: Hobitti: Smaugin autioittama maa (The Hobbit: The Desolation of Smaug)

Suomen ensi-ilta: 11.12.2013
Ohjaaja: Peter Jackson
Gengre: seikkailu, fantasia

Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Benedict Cumberbatch, Cate Blanchett, Evangeline Lilly, Orlando Bloom, Luke Evans, Hugo Weaving, Lee Pace, Andy Serkis
Ikäraja: 12
Kesto: 161min


Bilbo Reppulin (Martin Freeman) seikkailut Gandalfin (Ian McKellen), 12 kääpiön ja heidän johtajan Thorin Tammikilven (Richard Armitage) kanssa jatkuvat seurueen selvittyä odottamattoman matkansa jännittävästä alusta. Retkikunta jatkaa taivaltaan itää kohti ja tapaa matkan varrella mm. nahanvaihtaja Beornin (Mikael Persbrandt) ja lauman jättiläismäisiä hämähäkkejä.

Paettuaan vaaralliseten metsähaltioiden kynsistä, retkikunta matkaa ensin Järvikaupunkiin ja lopulta Yksinäiselle vuorelle, jossa se joutuu kohtaamaan vaaroista kaikkein kauheimman. Lohikäärme Smaug - hirvittävistä olioista hirvittävin - koettelee perin pohjin paitsi matkalaisten rohkeutta myös heidän ystävyytensä rajoja ja saa heidät kyseenalaistamaan koko matkansa järkevyyden.

Arviointi: Kävin katsomassa elokuvan 3D-versiona noin viikko sitten ja täytyy kyllä sanoa, että voisin vallanmainiosti mennä katsomaan sen uudestaan. Taru Sormusten Herrasta -trilogia on yksi niistä elokuvasarjoista, joita rakastan niin juonen, hahmojen kuin lavastuksenkin osalta. Oikeastaan lavasteet tekevät TSH:sta ja Hobiteista joitain sellaista, mitä en voi kokonaan ymmärtää. Toki nykytekniikalla saa kaikenlaista aikaan, mutta silti,, täytyy tällaista elokuvaa tehdessä osata edes jotain tehdä.

     Elokuvana Smaugin autioittama maa ei todellakaan ollut pettymys. Päinvastoin. Tämä oli taas jotain sellaista jota en voinut suurimmissa kuvitelmissanikaan uskoa. Ja silti, näin pääs käymään. En ole ehtinyt lukemaan Hobitti- kirjoja, mutta mitä luultavimmin tulen nekin vielä joskus lukemaan. Toivon vain, että ne ovat yhtä mielenkiintoisia, sykähdyttäviä ja mieleenpainuvia kuin tämä (ja edellinen) elokuva oli. 
     Elokuva jatkaa hyvin Taru Sormusten Herrasta -elokuvien ja aiemman Hobitti -elokuvan linjaa niin juonellisesti ja tyylillisesti. Eli, jos ei ole näistä elokuvista pitänyt aiemmin, ei tule kyllä tästäkään pitämään yhtään sen enempää. Ehkä jopa vähemmän. Toki hieman riippuu siitä, että tykkääkö katsoa jättiläishämähäkkien verkoissa roikkuvia kääpiöitä tai karjuvaa ihmeörkkiä (josta en todellakaan tiedä miten sitä pitäisi parhaiten kuvailla), joka varsinkin 3D-lasit päässä lukee karjuvan suoraan kasvojesi edessä. Mutta niin tai näin. Eiköhän jokainen tiedä tuleeko tykkäämään tästä elokuvasta jo ennen kuin edes alkutekstit ehtivät ilmestyä ruutuun. 
     Erityismainintana kuitenkin minun täytyy sanoa, että toiminnallisesti tämä osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen. Jos ensimmäisessä osassa vain käveltiin pitkin maita ja mantuja, tässä osassa todellakin taisteltiin, uitiin, poltettiin, juostiin, naurettiin, yms., yms. . Toisin sanoen tässä elokuvassa oli tuplasti enemmän menoa ja melskettä, mikä ainakin omasta mielestäni oli vain hyvä asia. 
Arvosana: 10-

10. joulukuuta 2013

Kirja: Sweet Surrender

Sweet Surrender (Sweet, #1)
Kirja: Sweet Surrender
Kirjailija: Maya Banks
Gengre: erotiikka, romantiikka, aikuiset
Sarja: Sweet #1
Sivumäärä: 344
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-042-5219-430

Under Faith alone's deceptively soft exterior lies a woman who knows exactly what she wants: a strong man who'll take without asking - because she's willing to give him everything...

Dallas cop Gray Montgomery is on a mission: find the guy who killed his partner and bring him to justice. Sofar, he's found a link between the killer and Faith - and if Gray has to get close to her to catch the killer, so be it.

Faith is sweet and feminine, everything Gray wants and desires in a woman, but he suspects she's playing games. No way would she allow a man to call the shots in their relationship. Or would she?

Faith sees in Gray the strong, dominant man she needs, but he seems determined to keep her at a distance. So she takes matters into her own hands to prove to him it's no game she's playing. She's willing to surrender to the right man. Gray would like to be that man. But catching his partner's killer has to be his first priority - until Faith is threatened and Gray realizes he will do anything to protect her.

Arviointi: Taas yksi kirja jonka päätin lukea kaverin suositusten takia. Ja no, ei se täydellinen pettymys ainakaan ollut. Oli todellakin mukava lukea erotiikka-kirjallisuuden puolelle sijoittuvaa kirjaa, joka ei muodostunut pelkästään seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tässä kirjassa meinaan oli todellakin juoni! Vaikka tämä lähenteleekin paljon Harlequineja, ei tätä sellaiseksi voisi kuitenkaan aivan suoraan kutsua. Tämä ei vain ollut aivan niin siirappista ja ennalta-arvattavaa. Ei ainakaan samalla tavalla kuin normaalisti Harlequinit ovat.
     Hieman ille kyllä hämmennyin siitä, että alussa vain selostettiin kaikenlaista itse kirjan henkilöistä, eikä "itse toimintaa" ollut juuri lainkaan. Mutta niin, sitten kun päästiin itse tähän toimintaan, se olikin kaikki tungettu samaan suureen ja monimuotoiseen läjään. Jotenkin tuntui siltä, että kirjailija on vasta silloin päättänyt minkälainen kirjasta (ja tulevasta sarjasta) tulisi. Vaikkakin koko alkukirja oli jo antanut pohjustusta tulevaan, sitä en voi kieltää.
     Loppujen lopuksi tämän voisi sijoittaa johonkin Harlequinien ja Fifty Shades of Greyn välille. Juonen sisältämä muukin elämä Harlequineista ja seksikohtauksien sidonnat ym. Fifty Shades of Greysta (siis tyylillisesti, koska tämähän on ilmestynyt jo ennen ks. sarjaa).
     Loppujen lopuksi kirja oli lukukokemuksena ihan suht hyvä. Ja jos ei halua lukea kaikkia seksikohtauksia, voi aivan hyvin jättää melkein lopusta jonkun verran sivuja lukematta ja palata sitten lukemaan lopun juonenkäänteet. Muuten kirja kun oli vain selostusta ihmisten elämästä ajatuksineen. Noin periaatteessa.
Arvosana: 8+

8. joulukuuta 2013

Kirja: P.I. Pelko ihmisessä


Kirja: P.I. Pelko ihmisessä
Kirjailija: Siri Kolu
Gengre: scifi, nuoret
Sivumäärä: 284
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 987-951-1-27411-7

Petri: Ensin me ajatteltiin, että Pilvi on siellä kaverillaan. Sitten me kuultiin, että se oli käynyt testeissä. Sitten me kuultiin, että se oli vapaaehtoisesti jäänyt Keskukseen sairastuneiden kanssa eikä suostunut vastaanottamaan meidän viestejä eikä tahtonut nähdä meistä ketään. Mun on saatava se sieltä pois. Jokaisessa järjestelmässä on reikä, ja sen mä aion etsiä.

Pilvi: Saako näin sanoa. Largoa minä katsoin, jo silloin, ensimmäisenä iltana. Hiljaista nuorta miestä, joka oli aina siellä, mihin katsoin. Treenattu valppaus. Hänen nopeutensa ja minun voimani.

Tuomas: Papereiden, julisteiden ja banderollien aika on ohi. Me tarvitaan tiirikoita. Me tarvitaan sytytyslankaa ja rohkeaa mieltä.

Arviointi: P.I. Pelko ihmisessä on ihana ja koskettava tarina ystävyydestä, rakkaudesta, perheestä, rohkeudesta ja sairaudesta joka voi tuhota kaiken. Jo alusta asti mukaansa tempaava tarina pitää lukijan otteessaan jokaisella sivulla. Joskus tarina tuntuu hieman siirappiselta muuhun osaan kirjaa verrattuna, mutta se ei haittaa. Tasaista tahtia eteenpäin kulkeva juoni ei jätä avoimia kysymyksiä jälkeensä. Kirjan sisältämä huumori saa hymyn huulille.
     Kirjan jokainen hahmo on aivan ihana. Varsinkin Pilveen ihastuin ja myöhemmin rakastuin. En oikeastaan tiedä sen parempaa syytä siihen, mutta hän vain toi mieleeni tärkeän henkilön.

     "Pilvi.
     Minun [Tuomas] pilveni.
     Hiroshima. Nagasaki.
     Ei yhtään epäilijää hengissä. Totaalinen tuho.
     Puoliintumisaika, joka ylittää ihmisiän ja -kehon.

     Minun täydellinen ydinräjähdykseni."
Arvosana: 8½

Kirja: Hän joka ei pelkää


Kirja: Hän joka ei pelkää
Kirjailija: Reeta Aarnio
Gengre: scifi, nuoret
Sivumäärä: 253
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-27055-3

Kirai on perheensä hylkäämä ja matkalla kohti tuntematonta. Kuka hän oikein on, jos ei saa enää olla Kirai, Hän-joka-ei-pelkää?

Sisarukset Asisi ja Rei elävät maailmassa, jossa tulevaisuus puolisoa ja uraa myöten päätetään heidän puolestaan. Kaikki tämä tuntuu normaalilta ja oikealta ennen kuin he törmäävät Kiraihin, poikaan villiltä reuna-alueelta.

Arviointi: Tämä on taas yksi niistä kirjoista jonka lukemisen jälkeen mietin, miten oikeastaan pystyin lukemaan sen kokonaan. Siis ei sillä, etteikö Aarnio osaisi kirjoittaa hyvin ja mielenkiintoisesti, mutta jotenkin tämä tuntui niin väkisin tehdyltä. En muista aiemmin lukeneeni Aarnion kirjoja joten en voi verrata tätä kirjaa mihinkään siltä taholta. Voi olla, että jos tutustuisin paremmin Aarnion kirjoihin, voisin oppia ymmärtämään hänen tyyliään paremmin. Tämä kirja ei kuitenkaan saanut luotua positiivisia ajatuksia niin paljon kuin negatiivisia.
     Yksi häiritsevimmistä asioista tässä kirjassa oli kirjoitustyyli joka tuntui vain niin töksähtelevältä. En kyennyt lukemaan tätä yhdeltä istumalta ja tämän johdosta joka kerta kun otin kirjan käteeni, töksähtelevät ja lyhyet lauseet iskivät päin näköä.
     Juonellisesti kirja oli ihan hyvä. Jotenkin Aarnio on saanut luotua jotain uutta jo ainakin itselleni tutuksi tulleesee gengreen. Silti kirjassakin on niitä kohtia joissa ollaan vajottu stereotypioihin, jotka saivat ärsyyntymiseni kohoamaan vielä lisää.

     ""Sinä olet osa valvontakoneistoa", minä [Asisi] kuiskasin. "Sinä olet osa keskusvalvomoa."
     Hän [Marek] nyökkäsi.
     "Niin."
     "Hän katsoi minua jälleen tutkivasti.
     "Pelottaako se sinua?"
     Pudistin päätäni.
     Nyökkäsin.
     "En tiedä", sanoin."
Arvosana: 7