Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme

On kulunut vuosi siitä, kun Eragon etsi lohikäärmeratsastajille uuden kotiseudun, Valkeat vuoret. Eragonin kaikki aika menee velvollisuuksien ja työn parissa, neuvotteluissa kääpiöiden, haltioiden ja urgalien kanssa, lohikäärmeen munien vartioinnissa, ratsastajien koulutuksessa. Saphira huomaa Eragonin uupumuksen ja neuvoo häntä lähtemään etsimään uusia seikkailuja: "Mene. Äläkä tule takaisin ennen kuin olet paremmalla tuulella."

Kuka on majataloon saapuva salaperäinen kulkuri, joka pystyy taikomaan ilman sanoja? Miten käy lohikäärmeen kirouksesta kärsivän Elva-tytön? Päihittääkö Ilgra Kulkaros-vuoren jättimäisen lohikäärmeen?

     Christopher Paolini on tullut tunnetuksi Perillinen-sarjastaan ja nyt häneltä on julkaistu samaan maailmaan sijoittuva kolmen tarinan kokoelma. Itse en ole vielä ehtinyt lukemaan koko sarjaa, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Muutama juonipaljastus tätä lukiessa tuli, mutta itseäni se ei häirinnyt.

     Kulkuri, noita ja lohikäärme on kirja, joka aiheutti hieman ristiriitaisia tunteita. Ennen kirjan lukemista ajattelin, että tykkäisin tästä ja antaisin helposti neljä tai viisi tähteä. Kirjan aloitettuani ymmärsin nopeasti, että tästä kirjasta ei olisi siihen. Kolme tarinaa olivat ihan mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta ne eivät napanneet niin tiukasti otteeseensa, kuin odotin. 

     Ensimmäinen tarina kertoo kulkurista, joka on kirjasarjan lukijoille ennestään tuttu. Tarinalla on opetus ja itse tykkäsin tästä tarinasta ehkä eniten. Toinen tarina keskittyy sarjasta tuttuun Elvaan ja Angelaan ja heidän matkaansa. Sekin oli mielenkiintoinen, mutta jokin siinä tökki ja jäin kaipaamaan lisää. Kolmas tarina kertoo lohikäärmeestä, joka majoittuu pienen kylän viereiselle kalliolle. Tämä tarina ei jostain syystä kiinnostanut itseäni juuri yhtään. Tämän lisäksi tarina oli puolet kirjan pituudesta ja sitä olisi ehkä voinut hieman lyhentää.

     Kokonaisuutena tämä oli ihan luettava kirja. Paolini osaa kirjoittaa ihan kiinnostavasti, mutta novellien kohdalla itse jään usein kaipaamaan lisää, ja niin myös tämän kirjan kohdalla. Ehkä kun olen saanut sarjan kaikki osat luettua, tartun tähän vielä uudelleen. 

The Fork, the Witch and the Worm
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Eragon, Esikoinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,82

Muissa blogeissa: Minna Siikilä-Laitila, Lukufiilis

Christopher Paolini: Esikoinen

Eragon ja lohikäärme Saphira ovat juuri kukistaneet muiden kapinallisten kanssa kuningas Galbatorixin joukot. Vaikka kapinallisryhmiä pian repivätkin sisäiset valtataistelut, Eragonin on määrä lähteä Arya-neidon johdattamana Ellesméraan, haltioiden maahan. Hänen lohikäärmeratsastajan koulutuksensa on saatava päätökseen.
Niin jatkuu Eragonin uskomaton matka halki uusien maiden ja vaarojen. Onneksi hänen rinnallaan on koko ajan korvaamaton yhtävä Saphira.
Tukahduttaako säälimätön kuningas Galbatorix Alagaësiassa puhjenneen vastarinnan? Entä kasvaako Eragonista oikea lohikäärmeratsastaja?

     Paolinin esikoisteoksessa Eragonissa alkanut tarina jatkaa kulkuaan eteenpäin. Nyt vastassa on sama vastustaja, mutta uudet esteet. Eragonin ja Saphiran koulutus saa kunnolla alkunsa, kun he pääsevät haltioiden kotiin Ellesméraan. Siellä he saavat tietää salaisuuksia ja oppivat paljon itsestään ja toisistaan. Samaan aikaan kapinalliset keräävät joukkojaan ja valmistautuvat Galbatorixin hyökkäykseen.
     Toisaalla Eragonin serkku Roran pyrkii kyläläisten kanssa vastustamaan kuninkaan hyökkääviä joukkoja. Joukot yrittävät saada Roranin itselleen, mutta vastus on suuri. Lopulta on kuitenkin suurten päätösten aika. Kuollako vai joutua orjaksi? Vai olisiko vielä kolmas vaihtoehto?
     Kuten kirjasarjan aloitusosa, myös tämä on täynnä menoa ja meininkiä. Paksuun teokseen mahtuu paljon tapahtumia. Eragonin matkan lisäksi päästään tutustumaan hyvinkin tarkkaan Roranin koettelemuksiin. Itse en näistä pätkistä ollut niin innostunut, mutta ne olivat muun tarinan kannalta tärkeitä vaiheita. Lisäksi kirjassa päästiin näkemään kapinallisjoukon uuden johtajan ajatuksia. Tätä kautta kirja oli kokonainen ja koko Alagaësian tapahtumat tulivat lukijan tietoisuuteen.
     Jos Eragon oli kirja mistä nautit, niin tämä osa ei jää ensimmäisen varjoon. Kirja on aivan yhtä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas, että jatko-osaan haluaisi tarttua heti. Tässä kirjassa oli ennalta-arvattavuuksia jonkin verran, mutta itseäni ne eivät häirinneet kovin paljoa. Seuraavan osan tapahtumat kuitenkin kiinnostavat ja haluankin tarttua siihen mahdollisimman pian.

Eldest
Suomentanut: Tarja Rouhiainen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen #2
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005, suom. 2006

Kirjailijan muut teokset: Eragon
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,99

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 30. Pelastetaan ihminen, 31. Kerrotaan elämästä maaseudulla, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 39. Kirjassa lennetään
PopSugar2020: 9. A book with a map, 18. A made-up language
Goodreads2020: 1. Title doesn't contain A, T or Y, 10. Between 400-600 pages, 18. By an author you've only read once before, 19. A fantasy

Christopher Paolini: Eragon

Kun Eragon löytää metsästä sinisen, kiiltävän kiven, hän uskoo osuneensa aarteeseen. Pian poika kuitenkin tajuaa, että kivi onkin muna, josta kuoriutuu lohikäärmeen poikanen.
Yhdessä yössä Eragonin yksinkertainen maalaiselämä on mennyttä. Ikivanha miekka ja tarinankertoja Bromin neuvot turvanaan Eragon ja hänen lohikäärmeensä Saphira joutuvat uskomattomaan seikkailuun.
Eragon, legendaaristen lohikäärmeratsastajien perillinen, huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua, jossa hänen vaarallisin vihollisensa on Valtakunnan kuningas Galbatorix. Kenen kanssa Eragonin tulisi liittoutua?
Kaiken keskellä tärkeintä on lopulta pojan ja lohikäärmeen ainutlaatuinen ystävyys.

     Eragon on kasvutarina pojasta, joka on juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja jonka elämä muuttuu yhdessä illassa enemmän, kuin hän kuvittelee olevan mahdollista. Tätä kasvua on kuitenkin auttamassa Eragon uusi ystävä, lohikäärme, Saphira sekä vanha kylän tarinankertoja Brom, kuka ei suostu kertomaan menneisyydestään juuri mitään. Hän väittää kuulleensa kaikki tarinansa matkan varrella ja oppineensa samalla matkalla taitoja, joista vain harvat voivat haaveilla. Lisäksi matkalle mahtuu mukaan eräs melko samanikäinen poika, Murtagh, kuka ei myöskään suostu kertomaan mitään itsestään. Voiko häneen siis luottaa? Miten hän tiesi Eragonin matkasta ja sijainnista? Missä hän on oppinut sulkemaan mielensä?
     Luin ensimmäisen kerran tämän kirjan nuorempana, silloin kun kirja julkaistiin. Jostain syystä silloin en kuitenkaan tullut lukeneeksi sarjan muita osia, vaikka muistan kyllä tykänneeni tästä kirjasta. Nyt päätin sitten tarttua sarjaan uudelleen, sillä muistikuvat olivat hyvin hatarat. Ja olen todella tyytyväinen, että päätin antaa sarjalle uuden mahdollisuuden. Nyt meinaan rakastin tätä! Jotenkin vain tarina nappasi mukaansa ja olisin halunnut lukea kirjan yhdeltä istumalta. Eragonin kasvua oli ihana katsella, olin melkein yhtä ylpeä hänestä kuin lohikäärme Saphirakin. Myös muut hahmot olivat hyvin tehty ja tuntuivat kokonaisilta jo nyt. Tarina ja hahmot eivät aiheuttaneet suurta kysymysten tulvaa mielessä, vaan kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen homman mennessä eteenpäin.
     Kirja sijoituu Alagaësiaan, jota hallitsee vanha lohikäärmeratsastaja Galbatorix. Hän on samalla viimeinen lohikäärmeratsastaja, kenellä on kaksi munaa, joiden haluaisi kuoriutuvan. Kolmas muna joka hänellä on joskus ollut, on nyt poissa, henkilöillä jotka haluavat tuhota Valtakunnan. Eräänä kertana kun kolmatta munaa ollaan siirtämässä, haltia ja hänen vartijansa joutuvat kuitenkin väijytykseen. Haltia lähettää munan muualle. Ja siitä alkaa seikkailu, joka on ikimuistoinen, mielenkiintoinen, vaaroja täynnä, tunnelmaa ja tunteita herättävä. Sellainen, mikä saa janoamaan lisää.

     "Hän nukahti. Unet vääntelivät ja ohjailivat hänen tajuntaansa oikukkaaseen tapaansa. Välillä hän vapisi pelosta, välillä nauroi ilosta. Sitten jokin muuttui - oli kuin hänen silmänsä olisivat auenneet ensimmäisen kerran - ja hän näki unen, joka oli kirkkaampi kuin yksikään aikaisempi.
     Nuori nainen kyyhötti kylmässä, kolkossa sellissä kahlehdittuna ja surullisena. Korkealta kaltereiden välistä kajastava kuunvalo osui hänen kasvoihinsa. Hänen poskeaan pitkin valui kyynel, joka oli kuin nestemäinen timantti.
     Eragon säpsähti istumaan ja huomasi itkevänsä hillittömästi. Lopulta hän vaipui takaisin katkonaiseen uneen."

Nimi: Eragon
Kirjailija: Christopher Paolini
Suomentanut: Tero Kuittinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen #1
Sivumäärä: 649
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2003 (suom. 2005)

Arvosana: *****