Rick Riordan: Kesän miekka

Äitinsä kuoleman jälkeen Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysytellyt hengissä nokkeluutensa avulla. Magnuksen 16-vuotispäivänä eno, jota hän ei ole nähnyt sitten lapsuutensa, löytää hänet ja kertoo uskomattoman uutisen: Magnus on muinaisen viikinkijumalan poika, ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen.

Ennen kuolemaansa äiti varoitti Magnusta pysymään kaukana enostaan. Mutta ennen kuin Magnus ehtii miettiä asiaa, hän joutuu Kesän miekkaa etsivän tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen on tehtävä kohtalokas valinta: pelastaako oma henkensä vai satoja viattomia. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...

     Kesän miekka on Rick Riordanin seuraavan kirjasarjan avausosa. Tällä kertaa kaivaudutaan skandinaaviseen mytologiaan. Yhdeksän maailmaa jumalineen, jättiläisineen ja muine hahmoineen avautuu Riordanille tutulla opettavaisella, mutta humoristisella tavalla. Vuoden alussa lukemani Kanen aikakirjat -trilogia jätti itsellä hieman toivomisen varaan, joten tartuin tähän hieman epäröiden. Ennakkoluuloni pyyhkäistiin kuitenkin heti roskakoriin ja hotkaisin kirjan hetkessä.

     Kesän miekka alkaa päähenkilömme Magnus Chasen kuolemalla, jolloin hän päätyy valkyriansa Samin kuljettamana Valhallaan. Uusi maailma avautuu Magnukselle ja ennen kuin hän ehtii edes ymmärtämään kaikkea, hänet työnnetään keskelle maailmanlopun tapahtumia. Ja kuka muukaan voisi olla avain maailmanlopun estämiseen, kuin meidän Magnus? Ensimmäisenä tehtävänä on estää Fenris-sutta pääsemästä irti kahleistaan. On siis aika kirjoittaa kohtalo uusiksi ja tarttua miekkaan. 

     "Salissa tuntui vain nuotion rätinä ja putouksen kohina. Muuten oli haudanhiljaista. Tuhannet soturit olivat jähmettyneet hämmästyksestä katsomaan, kun nuo valkoisiin pukeutuneet naiset liitivät lattian poikki minua kohti.

     "Sam?" kuiskasin. "Sam, mistä on kyse?"

     Kirves putosi hänen kädestään.

     "Nornat", hän sanoi. "Nornat ovat tulleet itse povaamaan kohtalosi.""

     Magnuksen lisäksi kirjassa tutustutaan hänen apujoukkoihin: valkyriana toimiva Samirah, kuuro Hearthstone ja muotitietoinen Blitzen. (Kaksi viimeistä on myös paljon muuta, mutta ei liikaa juonipaljastuksia.) Kirjassa on paljon samanlaisuuksia Riordanilta aiemmin ilmestyneiden Percy Jacksonista ja muista puolijumalista kertovien kahden kirjasarjan kanssa, varsinkin hahmoja vertailtaessa. Itseäni tämä ei häirinnyt, mutta olisihan se mukavampi lukea erilaisista hahmoista eri kirjasarjoissa.

     Itse koin ongelmallisimpana kirjan juonen, joka oli kyllä tapahtumia täynnä, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Jäin kaipaamaan suurempia juonikuvioita, mutta nyt tunnuttiin vain hypittävän paikasta toiseen. Maailmanloppu on Riordanin kirjoihin tutustuneelle ennestään tuttu kuvio, joten olisin kaivannut sen lisäksi vielä jotain muuta. Tämän kirjan kohdalla juoni tuntui vain osalta suurempaa kokonaisuutta, mutta pienemmillä kohtaamisilla siitä oli saatu venytettyä kirjan verran tekstiä.

     "Uusi haukahdus järistytti sviittiä. Atriumin lattialle putoili katkenneita oksia.

     "Mi-mikä tuolla ylhäällä on?" kysyin polvet tutisten. Ajattelin nornien ennustusta, jossa minut oli nimetty pahuuden airueksi. "Onko siellä... Susi?"

     "Ei vaan jotain paljon pahempaa", Blitzen vastasi. "Siellä on Orava.""

     Muutamaan otteeseen kirjassa mainittiin myös Annabeth Chase, joka on tuttu aikaisemmista Riordanin kirjoista. Annabeth pääsi myös vierailemaan tässä kirjassa ja puheista päätellen hän (ja toivottavasti muutama muukin puolijumala) saattaisi esiintyä myös jatko-osissa. Tämä seikka vain lisää intoani tarttua seuraaviin kirjoihin.

The Sword of Summer
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Magnus Chase #1
Kustantaja: Otava (2015, suom. 2016)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin, Pedon varjo

Arvosana: ****

     En muistanut lukeneeni tätä kirjaa aikaisemmin, mutta vuonna 2016 olin kirjoittanut kirjasta tänne blogiini arvion. Poistin tuon arvion, sillä en halua kahta arviota samasta kirjasta (lisäksi se sisälsi sen verran juonipaljastuksia, että ehkä parempi näin). Tässä yksi ote silloisesta arviostani, joka eroaa tämän hetken fiiliksistä jonkin verran: 

"Minun on kuitenkin pakko myöntää, että olin myös hieman pettynyt tähän kirjaan. Se oli vain ihan liian verrattavissa Percy Jackson -sarjan ensimmäiseen osaan. Tuntui kuin Riordanin ensimmäinen kirja olisi kirjoitettu uudelleen, jumalat ja hahmojen nimet vain oli erit. Molemmissa kirjoissa poika menettää äitinsä hirviölle. Poikaa pitää silmällä hahmo, joka näyttää ihmiseltä ja on hänen ystävä. Molemmissa kirjoissa lumovoima estää "normaaleja kuolevaisia" näkemästä taikaesineitä. Päähenkilö on kaikkien mielestä idiootti joka ei osaa yhtään mitään ja hänen tarvitsee joka hetki todistella itseään. Itseäni nämä (ja monet muut) yhtäläisyydet ärsyttivät suunnattomasti, mikä hieman häiritsi tätä lukukokemusta." 

     Annoin silloin kirjalle kuitenkin kolme ja puoli tähteä, eli en kuitenkaan kokenut kirjaa täysin huonoksi kuitenkaan.

Rick Riordan: Pedon varjo

Kanen sisarukset Carter ja Sadie tiesivät saavansa koulutusta taikavoimien käytössä saattaakseen muinaisten Egyptin jumalten järjestyksen jälleen maailmaan. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan, että maailma suistuisi samalla täydelliseen sekasortoon.

Kaaoksen käärme Apep uhkaa tuhota koko maailman. Taikurit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja jumalat ovat katoamassa. Lisäksi Kanen sisarusten rinnalla taistelleista ystävistä toinen on kadottamassa elämänvoimansa ja toinen pitää aisoissa vanhuudenhöperöä Ra-auringonjumalaa.

Syöksyessään hengenvaarallisesta seikkailusta toiseen sisarukset yrittävät olla ajattelematta, että he ovat vain pari nuorta, joiden tehtävänä on estää maailmaa syöksymästä omaan tuhoonsa.

     Pedon varjo on egyptin mytologialla maustetun Kanen aikakirjat trilogian päätösosa. Kuten aikaisemmat kaksi osaa, olen lukenut tämänkin kirjan joskus aikaisemmin, mutta siitä kerrasta ei ole mitään muistikuvia. Edes nyt lukiessani ei tullut sellaista oloa, että tämä olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä se kertookin jotain silloisesta lukukerrasta ja epäilen, että tämän kerran jälkeen tilanne olisi jotenkin muuttunut.

     Mikäli trilogian toinen osa Liekehtivä valtaistuin olikin mielestäni hieman ensimmäistä osaa parempi, tämä päätösosa ei jaksanut innostaa missään vaiheessa. Tämä oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmat osat, mutta sen lukemiseen meni silti kauemmin. Tulin tätä lukiessani ajatelleeksi, että Sadien ja Carterin kohtalo eivät missään kohtaa nousseet itselle huolenaiheeksi. Eikä heidän ystävienkään. Mikäli minulla ei olisi tällä hetkellä tavoitteena lukea kaikkia Riordanin kirjoja, olisin jättänyt tämän kirjan kesken useaan otteeseen. Kirjalle antamani kolme tähteä ovat olemassa vain siksi, että Riordan osaa kyllä kirjoittaa. Tämä kirja(sarja) ei vain nyt ollut minulle.

The Serpent's Shadow
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi, Liekehtivä valtaistuin
Arvosana: ***

Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin

Vakuuttavaa fantasiaa - uskomattomat juonenkäänteet heittelevät lukijaa kuin egyptiläisten keksimä vipuvarsi!

Siitä lähtien kun muinaiset Egyptin jumalat vapautettiin nykymaailmaan, Kanen sisarukset Carter ja Sadie. Heillä ei myöskään ole aikaa harjoittaa yliluonnollisia kykyjään käytännössä.

Kaikki apu on tarpeen, kun Apep-käärme, pahin mahdollinen vihollinen ja kaaoksen ruumillistuma, on virkoamassa. Jos sisarusten ei onnistu estää kaaoksen voimia, koittaa maailmanloppu.

     Kanen aikakirjat jatkuvat, Liekehtivä valtaistuin vievät Sadien ja Carterin heidän matkallaan eteenpäin. Tapahtumia mahtuu jokaiselle sivulle ja hetken hengähdystaukoa ei ole luvassa.

     Olen joskus aikaisemmin tullut lukeneeksi tämän kirjan, mutta muistikuvia siitä lukukokemuksesta ei juurikaan ole. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, lähinnä se oli vain hyvä asia. Hyvällä vauhdilla etenevä tarina oli taattua Riordanin laatua ja tätä oli miellyttävää lukea. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ensimmäisellä puoliskolla saanut pidettyä ihan kokonaan mielenkiintoani yllä, ja lukeminen eteni tästä syystä alkuun hieman hitaasti. Loppupuolisko kuitenkin imaisi mukaansa paremmin ja teki tästä lukukokemuksesta paremman.

     Tässä osassa oli samat henkilökohtaiset ongelmat, kuin ensimmäisessä osassa. Näistä huolimatta tykkäsin tästä hieman enemmän ja lähdenkin paremmilla mielin lukemaan trilogian päätösosaa.

The Throne of Fire
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri, Punainen pyramidi
Arvosana: ****

Rick Riordan: Punainen pyramidi

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa!

Äitinsä kuoleman jälkeen Canen sisarukset Carter ja Sadie tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.

Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa "korjata kaiken" - ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.

     Punainen pyramidi aloittaa uuden Riordanin kirjasarjan, tällä kertaa kyseessä on trilogia muinaisen egyptin mytologiaa hyväksi käyttäen. Riordanin Percy Jacksonista kertovat kirjat ovat yksiä suosikkejani ja tämä kirja jatkaa laadukasta työtä. Ainoa miinus tämän sarjan kohdalla on se, että egyptin mytologia ei ole lähimpänä omaa sydäntä ja sen kautta tämä sarja ei kiinnosta ihan niin paljoa, kuin muut Riordanin kirjat. Olen tullut lukeneeksi koko trilogian silloin, kun se ilmestyi, mutta muistikuvia tuosta lukemisesta ei ole jäänyt.

     Kirja on laadukasta Riordania: hahmot ovat mielenkiintoisia ja aidon tuntuisia, tarina etenee vauhdikkaasti, kirja pitää lukijan otteessa alusta loppuun saakka. Tarina kerrotaan vuorotellen Carterin ja Sadien näkökulmasta, ja tämä sopii kirjalle hyvin. Valitettavasti itseäni ei kovin paljon jäänyt kiinnostamaan heidän jatkonsa. Maailma on loppumassa ja sisarusten tehtävänä on pelastaa se, vaikka he vasta muutama päivä sitten saivat tietää sukunsa salaisuuden. Tavoitteenani on kuitenkin saada luettua Riordanin kaikki kirjat (osa uudelleen), joten tulen jatkamaan trilogian parissa.

The Red Pyramid
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Kanen aikakirjat #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri
Arvosana: ***

Rick Riordan: Olympoksen veri

Teini-ikäiset vastaan maaemon lapset.

Vaikka Argo II:n miehistö on monesti onnistunut pitämään Gaian unessa, maaemon herääminen on entistä lähempänä. Gaian lapset, gigantit, ovat jo nousseet Tartaroksesta vahvempina kuin koskaan. Heidät täytyy pysäyttää ennen Spesin - toivonjumalattaren - juhlia, joissa Gaia aikoo vuodattaa puolijumalten verta herätäkseen ja tuhotakseen maailman.

Percy ei voi olla ihmettelemättä, miten kourallinen teini-ikäisiä voi tuhota Gaian hirviömäiset gigantit varsinkaan, kun heidän on samalla estettävä sota roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten välillä.

     Gaian herääminen on yhä vain lähempänä ja nuoret puolijumalat ovat tiukkojen paikkojen edessä. Olympoksen veri tuo päätökseen viisiosaisen kirjasarjan, aikaisemmille osille tutulla vauhdikkaalla ja menevällä tyylillään. Olen näiden Riordanien kirjojen fani ja tykkäsin myös tästä. Pienenä miinuksena tässä kirjassa kaikkien vauhdikkaiden käänteiden keskellä koin kirjan lopun, tapahtumat tuntuivat loppuvan niin nopeasti, että meinasin pudota kyydistä. Tai sitten tämä tunne tuli vain siitä, että ihana kirjasarja sai päätöksensä. Oli syy mikä tahansa, tämä sarja (ja myös tätä edeltävä Percy Jacksonista kertovat oma sarjansa) on yksi suosikeistani ja voisin lukea tämän vaikka kuinka monta kertaa uudelleen.

The Blood of Olympus
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: nuoret, fantasia, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #5
Kustantaja: Otava (2014, suom. 2015)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Haadeksen talo

Kun Percy ja Annabeth putoavat rotkoon, joka syöksee heidät Tartaroksen syövereihin, viiden muun puolijumalan on etsittävä Haadeksen talo ja lukittava Kuoleman ovi, josta sielut voivat siirtyä manalasta kuolevaisten maailmaan. Sillä välin Percy ja Annabeth matkaavat halki Tartaroksen tavatakseen muut puolijumalat Kuoleman oven toisella puolella.

Aikaa ei ole paljon. Eikä Leo voi olla ihmettelemättä, miten Kuoleman ovi voitaisiin lukita kummaltakin puolelta niin, etteivät Percy tai Annabeth jäisi loukkuun toiselle puolelle.

     Haadeksen talo on Olympoksen sankarit -sarjan neljäs osa ja seikkailu ihanien hahmojen kanssa jatkuu. Tällä kertaa ongelmana on Kuoleman ovi ja nuoret puolijumalat matkaavat sitä kohti, osa Maan päällä ja osa Manalassa. Kummankin joukon matkan varrelle mahtuu tapahtumia ja lukija saa vain nauttia kyydistä.

     Riordanin kirjoitustyyli on mukaansa tempaavaa ja tapahtumia riittää jokaiselle sivulle. Tässä kirjassa jännitys alkaa tiivistyä, kun päästään vielä lähemmäs sitä päämäärää, josta jo kirjasarjan alussa on ollut puhetta. Eihän tätä kirjaa voi siis kuin rakastaa ja kirjan käsistä laskeminen on hankalaa.

The House of Hades
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #4
Kustantaja: Otava (2013, suom. 2014)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki
Arvosana: *****

Rick Riordan: Athenen merkki

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.

Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

     Athenen merkki on Olympoksen sankareista kertovan sarjan kolmas osa. Kahden aikaisemman osan joukot ovat yhdistyneet ja nyt tavoitteena on hakea Athenen merkki ja yrittää sen avulla saada sotaisat ajatukset haudattua. Ongelmia on kuitenkin luvassa, jokaisen nurkan takana.

     Athenen merkki on kuten aikaisemmatkin osat, mielenkiintoinen kirja ja se viihdyttää alusta loppuun. Jokin tässä osassa kuitenkin teki omalle lukukokemukselleni sen, että päätin antaa puolikkaan tähden vähemmän. Ehkä tarina tuntui hieman liian hajanaiselta välillä? En osaa ihan varmaksi sanoa. Joka tapauksessa, ei tämäkään kirja huono ollut ja kesti kyllä uudelleen lukemisen.

The Mark of Athena
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Kustantaja: Otava (2012, suom. 2013)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari, Merenjumalan poika
Arvosana: ****½

Rick Riordan: Merenjumalan poika

Percy Jackson herää painajaiseen. Kaksi käärmehiuksista rouvaa väittää Percyn tappaneen näiden sisaruksen Medusan - ja yrittää kostoksi saada hänet hengiltä. Mutta painajainen ei olekaan unta. Percy joutuu muistinsa menettäneenä omituiseen leiriin, jonka asukit väittävät olevansa "puolijumalia".

Percy muistaa vain oman nimensä ja jonkun Annabeth-tytön nimen. Tiedoilla ei pitkälle pötkitä, kun tehtävänä on yhdistää roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalten leirit ja vapauttaa kuolema, Thanatos, ennen kuin maaemo Gaia herää ja tuhoaa maailman.

     Olympoksen sankarit -sarjan toisessa osassa päästään taas Percy Jacksonin matkaan. Percy on menettänyt muistinsa ja hän yrittää selvitä hengissä outojen otusten kynsistä. Outoon leiriin päästyä hän tutustuu puolijumaliin ja saa pari ystävää, joiden kanssa on hyvä joutua seikkailuun.

     Tässä Riordanin kirjoista kirjoittaessa tuntuu, että olen vain toistellut samoja lauseita ja ajatuksia, eikä mielessäni ole nyt mitään uutta tai lisättävää. Merenjumalan poika vei minut samalla tavalla mennessään, kuin aikaisemmatkin Riordanin kirjat. Juoni etenee nopealla tahdilla ja kirjan loppua kohti tapahtumat sen kuin lisääntyvät. Uudet hahmot tuovat maailmaan uutta eloisuutta ja herättävät uudenlaista mielenkiintoa. Olen vain niin rakastunut näihin kirjoihin.

The Son of Neptune
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #2
Kustantaja: Otava (2011, suom. 2012)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota, Eksynyt sankari
Arvosana: *****

Rick Riordan: Eksynyt sankari

Minne katosi Percy Jackson?

Percy Jacksonin katoaminen pakottaa uuden sukupolven puolijumalat tositoimiin maailman pelastamiseksi.

Kun Jason herää bussissa, hänellä ei ole aavistustakaan, missä hän on. Vieressä istuu kaunis tyttö Piper ja edessä ilvehtii ylivilkas teini, joka väittää olevansa hänen paras ystävänsä Leo. Auto kuljettaa luokkaretkelle ongelmanuoria ja nuorisorikollisia, joita opettaja pitää kurissa pesäpallomailan avulla.

     Eksynyt sankari on omalla tavallaan jatkoa Percy Jacksonista kertovalle Riordanin sarjalle, nyt kuitenkin matkaan lisätään läjä uusia puolijumalia ja matka kohti ennustusten toteutumista jatkuu. Tässä kirjassa päästään tutustumaan Jasoniin ja hänen ystäviin Piperiin ja Leoon. Hahmojen maailma laajenee, ja niin laajenee myös lukijan. Aikaisempi Riordanin kirjasarja on kattanut vain osan puolijumalien maailmasta.

     Olen tullut lukeneeksi tämän osan jo aikaisemmin, joten kirjan tapahtumat olivat jollain tavalla muistissa ja ennen lukemista. Silti tämä oli aivan yhtä miellytävää luettavaa tälläkin kertaa. Levähdystaukoja ei lukijalle anneta, vaan tapahtumat seuraavat toisiaan valtavalla vauhdilla. Muutamalta istumalta luettu kirja paksuudestaan huolimatta, siitä on nuorten fantasia tehty. Ja sarjan uudet hahmot? Kyllä, he ovat aivan yhtä ihania kuin vanhatkin tutut.

The Lost Hero
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Olympoksen sankarit #1
Kustantaja: Otava (2010, suom. 2011)

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota
Arvosana: *****

Victoria Aveyard: Maailmojen murtaja

Pimeys on valtaamassa Allwardin. Viimeinen maailmat yhdistävä kehrä on sammuttanut jo tuhat vuotta sitten, ja sen myötä ovat katkenneet yhteydet eri ulottuvuuksien välillä. Nyt jokin on muuttumassa. Vallanhimoinen Taristan aikoo verenperintönsä voimalla avata kehrät, vapauttaa muinaisen jumaluuden ja syöstä maailman kaaokseen.

Jopa syrjäisessä satamakaupungissa asustelevat Corayne an-Amarat tuntee lähestyvän pimeyden. Pian totuus valkenee hänelle: hän on kehräverinen, Taristanin ainoa sukulainen ja muinaisen suvun viimeinen jäsen, joka voi pelastaa tuhoaan kohti ajautuvan maailman. Avukseen Corayne saa sekalaisen seurueen: Aseenkantajan, jonka on valittava kotinsa ja kunniansa välillä. Kuolemattoman, joka janoaa kostoa rikotun valan vuoksi. Verenhimoisen ja joukoistaan karkotetun palkkamurhaajan. Muinaisen noidan, joka verhoaa ennustukset arvoituksiksi. Väärentäjän, jolla on luurankoja kaapissaan. Palkkionmetsästäjän, jolla on mielessä kosto.

     Victoria Aveyard on tullut itselle aikaisemmin tutuksi hänen Hopea-sarjasta, josta olen ehtinyt lukea kaksi ensimmäistä osaa. Huomatessani, että hänen uusin kirjansa ilmestyisi myös suomeksi, halusin tarttua siihen mahdollisimman nopeasti. Saatuani paksun kirjan käteeni, aloitin sen lukemisen innoissani. Jonkin aikaa luettuani vaihdoin kuitenkin äänikirjan kuunteluun.

     Odotukseni olivat melko korkealla, mutta kirja ei aivan yltänyt näihin odotuksiin. Mielenkiintoni tarinaa tai sen hahmoja kohtaan jäi valjuksi koko kirjan matkalta. Tätä lisäsi vielä se ongelma, että hahmoja tuntui olevan aivan liikaa, eikä yksikään jäänyt kunnolla mieleen. Maailma oli kirjassa ehkä ainoa asia, mistä oikeasti pidin ja juonikin osittain. Harmikseni en vielä kuitenkaan osaa sanoa, tartunko jatko-osaan kun se joskus ilmestyy. Tai sitten minun pitäisi antaa tälle vielä uusi mahdollisuus, paremmalla hetkellä.

Realm Breaker
Suomentanut: Jussi Korhonen

Äänikirjan lukija: Inkeri Hyvönen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Maailmojen murtaja #1
Kustantaja: Aula & Co (2021)

Kirjailijan muut teokset: Punainen kuningatar, Lasinen miekka
Arvosana: ***

Anniina Mikama: Myrrys

14-vuotias orpo Niilo elää kovissa oloissa Kivihalmeen talon kasvattina. Hän ei muista omaa menneisyyttään, johon liittyy vaiettu salaisuus. Kun talossa tarvitaan tietäjän apua, ottaa mahtava myrrys palkkioksi Niilon rengikseen ja perehdyttää hänet parantamisen ja henkimaailman saloihin. Elämä korpimetsän armoilla kasvattaa Niilosta vahvan ja rohkean. Monien seikkailujen jälkeen menneisyys alkaa paljastua Niilolle ja hän nousee vastustamaan heitä, jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä.

     Anniina Mikama on tullut monelle tutuksi hänen aiemmin ilmestyneestä Taikuri ja taskuvaras-sarjasta, joka omastakin hyllystä löytyy, mutta on vielä lukematta. Nyt kuitenkin halusin tarttua tähän uutuuteen ja lähteä tutustumaan hieman historiallisempaan maailmaan.

     Myrrys on tarina Niilosta, joka päätyy orpolapsena Kivihalmeen taloon, mutta elämä talossa ei ole auvoisinta aikaa. Niiloo päätyy tietäjän luokse ja pian salaisuudet alkavat selvitä ja Niilon menneisyys siinä mukana. Haasteilta ei vältytä ja luottamus on koetuksella. 

     Upea maailma ja hahmot kantavat tarinaa eteenpäin ja lukemista ei voi lopettaa. Itse tulin osittain kuunnelleeksi tämän teoksen, eikä se yhtään huonontanut lukukokemusta. Kirjan loputtua jäin kaipaamaan lisää.

Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, historiallinen
Kustantaja: WSOY (2021)

Äänikirjan lukija: Markus Bäckman

Arvosana: ****

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet, Lastenkirjahylly

B.B. Alston: Amari ja yön veljet

Siitä lähtien, kun 13-vuotiaan Amari Petersin isoveli katosi jäljettömiin, Amari on jaksanut toivoa hyviä uutisia. Kouluvuoden viimeisenä päivänä Amari löytää veljensä huoneesta tikittävän salkun ja kutsun Yliluonnollisten asiain viraston pääsykokeisiin. Paljastuu, että hänen veljensä on ollut Viraston salainen agentti ja kadonnut kesken vaarallisen tehtävän.

Amari itse joutuu vaikeuksiin heti Virastoon saavuttuaan. Hänen yliluonnolliset kykynsä paljastuvat laittomiksi ja pian hänen epäillään olevan mukana salajuonessa, joka uhkaa koko yliluonnollista maailmaa. Amari ei kuitenkaan voi luovuttaa, ei nyt kun hän on vihdoin saamassa selville, mitä hänen veljelleen todella tapahtui.

     B.B. Alstonin Amari ja yön veljet keräsi suosiota ilmestyessään, varsinkin englannin kielisessä kirjatubessa. Kun kirja sitten ilmestyi suomeksi, päätin tarttua siihen melkeinpä heti. Aloitin kirjan lukemisen fyysisenä kirjana, mutta se ei saanut niin hyvin imaistua mukaansa, että päädyin kuuntelemaan loput kirjasta Yasmine Yamajakon lukemana.

     Amari ja yönveljet on Alstonin lapsille/nuorille suunnattu esikoisromaani. Kirjan takakannen teksti sai mielenkiintoni heräämään ja odotin innolla kirjan lukemista. Tarina lähti hyvin käyntiin ja hahmot oli hyvin luotuja ja mielenkiintoisia. Jokin tarinassa kuitenkin omalla kohdalla tökki sen verran, että kirja jäi keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Ehkä nuoremmalle yleisölle toimii paremmin. Yön veljet jäivät kuitenkin vielä niin suureksi mysteeriksi, että tartun ehkä jatko-osaan kun se joskus ilmestyy.

Amari and the Night Brothers
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Äänikirjan lukija: Yasmine Yamajako
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Kustantaja: Otava (2021)

Arvosana: ***

Muissa blogeissa: Annin tarinablogi, Kirjasähkökäyrä

Rick Riordan: Jumalten sota

Newyorkilainen ongelmanuori Percy Jackson on valmistautunut koko vuoden puoliveristen leirillä sotaan Kronosta vastaan. Titaanien valtias armeijoineen on vahvempi kuin koskaan, ja puoliveristen leiristä Kronoksen joukkoihin siirtyneet luopiot vain vahvistavat sitä. Percyn on pysäytettävä ajan ruhtinas ennen kuin tämä hävittää koko länsimaisen sivistyksen.

Kun olympolaisten ja titaanien välinen armoton sota syttyy New York Cityn kaduilla, Percy muistaa vanhan ennustuksen ja alkaa epäillä, että taisteleekin omaa kohtaloaan vastaan.

     Jumalten sota päättää Percy Jackson -sarjan ja meno on sen mukaista. Viimeinen suuri taistelu maailman pelastamiseksi on käsillä ja Percy Jackson muiden puoliveristen kanssa on tiukan paikan edessä. Onnistuvatko he voittamaan vai onko tuntemamme länsimainen maailma mennyttä?

     Menoa ja melskettä sisältävä sarja ei voi saada muunlaista lopetusta, kuin Jumalten sota tarjoaa. Asiat etenevät vauhdilla, ystävyys on koetuksella ja epäilys tulevaisuudesta on läsnä joka sivulla. Tarinaa on pakko vain lukea eteenpäin, ilman taukoja. Ja ennen kuin huomaakaan, kirja on tullut päätökseensä ja jää kaipaamaan lisää. Ihanat hahmot kasvavat myös tämän teoksen aikana ja heistä tulee vieläkin rakastettavampia. Puoliveristen maailma vain on paikka, johon on välillä pakko pistäytyä, vaikka kirjat olisi lukenut aikaisemminkin moneen kertaan.

The Last Olympian
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Percy Jackson #5
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2009, suom. 2010

Kirjailijan muut teokset: Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu
Arvosana: *****
Goodreads: 4,50

Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri -kirjasarja

Amelia rakastaa halailla lemmikkikurpitsaansa. Amelia vihaa osallistua vanhempiensa järjestämiin kauhukarkeloihin. Ai niin, Amelia on muuten vampyyri.

Amelia Kulmurin perheessä on jälleen vuosittaisten kauhukarkeloiden aika. Tänä vuonna paikalle saapuvat myös itse kuningas ja hänen poikansa! Kun pilalle hemmoteltu prinssi kaappaa Amelian lemmikkikurpitsan, alkaa armoton pelastusoperaatio.

     Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot aloittavat lapsille suunnatun kauhukirjasarjan, jossa päähenkilönä seikkailee pieni vampyyri Amelia Kulmuri ja hänen ihanat ystävänsä. Laura Ellen Anderson on kirjoittamisen lisäksi kuvittanut kirjat upeilla kuvilla, jotka pitävät varmasti nuoremman lukijan mielenkiintoa yllä (mikäli siis jännittävät tarinat eivät itsessään tähän kykenisi).

     Kirjasarjan lukusuositus on 7+, ja olen tästä samaa mieltä. Tämän lisäksi kannattaa miettiä ennen sarjaan tarttumista, miten hyvä mielikuvitus lapsella on ja miten pelottavia kirjoja hän on valmis lukemaan ja katselemaan. Ainakin jos mietin itseäni lapsena, tämä kirja(sarja) olisi varmasti tullut uniini, kirjan kuvitukset olisivat vielä lisänneet tätä mahdollisuutta. Toisaalta, kirjat ovat koukuttavia ja opettavaisia, joten aivan täysin niitä ei kannata laittaa syrjään mahdollisten luettavien listalta.

     Kauhukarkelot siis aloittaa tämän tapahtumarikkaan kirjasarjan ja siinä päästään tutustumaan niin Ameliaan kuin hänen perheeseen ja ystäviinkin. Maailma tulee tutuksi ja kirjan luettua jää kaipaamaan lisää näiden hahmojen kommelluksia. Olin aivan myyty kirjan lukemisen jälkeen ja odotin innolla sitä, että pääsin jatko-osien kimppuun. Hahmot olivat ihania ja he saivat näin vanhemmankin lukijan hymyilemään. Juoni eteni nopealla tahdilla, joten tylsiä hetkiä ei mahtunut mukaan.

Amelia Fang and the Barbaric Ball
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: fantasia, lapset, seikkailu, kauhu
Sarja: Amelia Kulmuri #1
Kustantaja: Kumma Kustannus

Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Amelia Kulmuri on takuulla suurisydämisin vampyyri, jonka olet koskaan tavannut!

Kun aurinko nousee Pimeyden valtakunnassa, Amelia ystävineen pukee valepuvut ylleen ja suuntaa kohti kammottavaa, kimaltavaa Valon valtakuntaa. Ystävysten päämääränä on löytää pitkään kadoksissa ollut kuningatar Hentomieli.

Pelottavat keijut ja karmivat enkelikisut lymyävät joka kulman takana, mutta Hentomieltä ei näy missään. Vaikuttaa siltä, että Amelian on sukellettava syvemmälle ylhäisten yksisarvisten maailmaan. Etsintöjen tiimellyksissä paljastuvat salaisuudet laittavat liikkeelle tapahtumavyöryn, jota tuskin kukaan osaisi aavistaa.

     Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset ilmestyi suomeksi alkuvuodesta ja tartuin tähän heti tilaisuuden tullen, sen verran hyvän vaikutuksen sarjan aloitusosa sai aikaan. Kirja jatkoi samalla vakuuttavalla tyylillä. Tapahtumilta, kommelluksilta ja jännittäviltä hetkiltä ei säästytty tässäkään kirjassa. Hahmoihin päästiin vielä syvemmälle ja rakastuin heihin kaikkii vielä syvemmin. Olen niin iloinen, että kirjasarja on päätetty suomentaa, sillä onhan tämä ihan mahtavaa luettavaa!

Amelia Fang and the Unicorn Lords

Sarja: Amelia Kulmuri #2

Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2021

Arvosana: *****
Goodreads: 4,23

Amelian isot ja huikeat syntymäiltajuhlat ovat aivan nurkan takana, ja hän on TODELLA innoissaan. Mutta Yösydämen asukkaat ovat alkaneet käyttäytyä oudosti. Kukaan ei tunnu muistavan mitään - kuten omia nimiään tai Amelian juhlia.

Alkaa näyttää siltä, että joku varastelee heidän muistojaan. Pystyykö Amelia selvittämään syyn ja pelastamaan perheensä ja ystävänsä ennen kuin kaikki unohtavat, kuka hän on?

     Kolmas Amelia Kulmurin ja hänen ystäviensä seikkailuista kertovat Amelia Kulmuri ja muistovaras julkaistiin suomeksi tässä jokin aika sitten ja sormeni syyhysivät päästä lukemaan sen heti. Ja kuten edelliset kaksi osaa, myös tämä oli ihana lukukokemus jota en voi hehkuttaa riittävästi. Joten en edes yritä. Tähän sarjaan pitää tutustua itse, jotta ymmärtää mistä puhun.

     Muistovaras päästää lukijansa keskittymään Ameliaan ja pikku prinssiimme, joka on jäänyt hieman etäiseksi hahmoksi aikaisemmin. Nyt hänestäkin kuitenkin kuoriutui ihastuttava hahmo, joka syöksähti sydämeeni muiden hahmojen viereen. 

Amelia Fang and the Memory Thief

Sarja: Amelia Kulmuri #3

Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2021

Arvosana: *****
Goodreads: 4,30

Mm. näissä blogeissa kirjoista on myös maininta: Kirjavaras Rere, Luetaanko tämä, Yöpöydän kirjat

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

He tappoivat äitini.

He tukahduttivat magiamme.

He yrittivät haudata meidät.

Nyt me nousemme.

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa. 

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

     Veren ja luun lapset on ilmestynyt suomeksi muutama vuosi sitten ja omaan hyllyyni se päätyi melkeinpä heti ilmestymisensä jälkeen. Olin kuullut kirjasta niin paljon hyvää, että olisin halunnut päästä lukemaan sen heti. Toisin kuitenkin kävi. Muut kirjat ovat syystä tai toisesta kiilanneet tämän eteen ja kuten moni muukin oman hyllyni teoksista, jäi tämä aivan liian pitkäksi aikaa vaille huomiotani. Nyt kuitenkin päätin siirtää muut kirjat syrjään ja tartuin tähän teokseen, sillä mielenkiintoni tätä kohtaan ei ollut laantunut yhtään.

     Veren ja luun lapset edustaa aika tavanomaista nuorten fantasiaa, romantiikalla höystettynä. Juonikuvio on monista aiemmin ilmestyneistä teoksista tuttu ja siitä tätä kirjaa on moni kritisoinut. Itseäkin hieman häiritsi juonen arvattavuus, mutta tarina imaisi minut niin syvälle, että kokonaisuuden kannalta se ei häirinnyt liikaa. 

     Sarjan avausosaksi tässä oli riittävästi jännitystä, tarina eteni nopealla tahdilla ja hahmot tuntuivat todellisilta. Eriarvoisuus on tärkeässä osassa läpi kirjan ja kapina kytee pinnan alla. Maailma on hyvin luotu ja se tuntui ainakin itsestä mielenkiintoiselta. Paljon jätettiin myös kertomatta, ehkä tähän tulee muutos jatko-osissa. Esikoisromaaniksi kuitenkin hyvä alku ja en malta odottaa, että pääsen toisen osan pariin (joka myös löytyy jo omasta hyllystä, mutta toivottavasti tulen tarttumaan siihen nopeammin kuin tähän).

Children of Blood and Bone
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu, romantiikka
Sarja: Orïshan perintö #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Auringonlaskuissa, Oksan hyllyltä

Sarjakuvasarjojen sankareita, osa 1

Seuraavaksi vuorossa olisi sarjakuvasarjoja :)

C.S. Pacat & Johanna The Mad: Fence vol. 1-4

****

Fence kertoo koulun miekkailujoukkueesta. Nicholaksella on yksi unelma: olla hyvä miekkailussa ja voittaa arvokisoja. Yhtenä vaiheena tämän unelman saavuttamiseksi on päästä Kings Rown kouluun. Sarjan ensimmäisessä osassa päästään tämän unelman tavoittelemisen alkumetreille ja jatko-osissa tämä tarina jatkuu.

Vaikka miekkailu ei ole niitä urheilulajeja, joista niin välittäisin, tämä sarjakuvasarja oli miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Piirrostyyli oli riittävän yksikertaista ja tarina etenee miellyttävällä tahdilla. Jatkoakin toivottavasti on vielä tulossa.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 1-9

***, ****, scifi, fantasia, seikkailu

Saga on kaunis sarjakuvasarja Alanasta ja Markosta, sekä heidän pakomatkastaan. Tarina kerrotaan heidän lapsen muistelmana ja samalla päästään tutustumaan eripuolella galaksia elävien elämään. Jokainen osa on menoa ja melskettä täynnä, eikä näitä voinut laskea käsistään. Hyvin etenevä tarina pitää otteessaan ensimmäisestä osasta lähtien. 

     Ensimmäiset seitsemän (7) osaa löytyy myös suomenkielisinä versioina. Ehkä vielä viimeisetkin osat saadaan käännettyä.

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper girls vol. 1-6

***, ****, scifi, seikkailu

Paper girls on sellainen sarja, jonka ymmärtäminen oli useamman kerran vaikeaa ja joskus en edes yrittänyt pysyä perässä. Tarina lähtee liikkeelle, kun 12-vuotias Erin aloittaa postinjakajana ja tutustuu muihin samaa työtä tekeviin tyttöihin. Tytöt joutuvat erään aamuyön tunteita hyökkäyksen kohteeksi ja he pakenevat taloon, jonka kellarista löytyy aikakone. Tästä alkaa seikkailu ajassa, jossa tosiaan, välillä on vaikea pysyä perässä.

     Sarjakuvat olivat helppoa luettavaa, vaikka piirrostyyli ei ollut täysin omaan makuuni. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin juonessa perillä pysyminen. Loppua kohden osat kuitenkin paranivat ja tyttöjen kasvua oli mukavaa seurata.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Descender vol. 1-6

***, ****, *****, scifi

Descender on scifi-seikkailu, joka tarttuu lukijaansa ja pitää otteessaan jokaisen osan luodessa mielenkiintoista tarinaa. TIM-21 on robotti, jolla on yllättävän tärkeä rooli tulevissa tapahtumissa. TIM etsii veljeään ja näin hän joutuu elämänsä seikkailuun. Kuka on ystävä? Kehen voi luottaa?

     Hyvällä tahdilla etenevä tarina pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. Kolmannelle osalle päädyin antamaan vain kolme tähteä, mutta muut osat saivat neljä tai viisi tähteä.

Jeff Lemire & Dustin Nguyen: Ascender vol. 1-3

***, ****, scifi

Ascender on jatkoa Descender-sarjakuvasarjalle. Aikaa on kulunut 10 vuotta ja paljon on muuttunut siinä ajassa. Nyt kuitenkin tutut hahmot päätyvät taas pakosalle. Nyt maailmassa on taikuutta ja Äiti hallitsee pelolla.

     Ascender ei saanut mielenkiintoani heräämään aivan samalla tavalla kuin Descender. Sarjakuvat oli helppo lukea, mutta tarina ei imaissut mukaansa. Sekavilta tuntuvat kaksi ensimmäistä osaa saivat miettimään, lopettaisinko sarjan lukemisen kokonaan. Päätin kuitenkin lukea myös kolmannen osan, joka olikin jo parempi kuin ensimmäiset osat. Neljännen osan pitäisi ilmestyä vielä loppuvuoden aikana ja tällä hetkellä ajatuksenani on vielä tarttua siihen.

Gerard Way: The Umbrella academy vol. 1-3

**, ***, scifi, fantasia

The Umbrella Academy kertoo seitsemästä lapsesta, joilla on supervoimia ja heidän on tarkoitus pelastaa maailma. Ensimmäiset vuotensa he ovat kasvaneet yhdessä ja opetelleet voimiensa käyttöä. Lopulta ryhmä hajoaa ja he elävät omaa elämäänsä eri puolilla maailmaa. Kun heidän adoptioisänsä kuolee, ryhmä kokoontuu yhteen uudelleen.

     En osaa sanoa, mikä näissä sarjakuvissa jostain syystä tökki.. mutta mikään näistä kolmesta osasta ei ollut erityisemmin omaan makuuni. Sarjakuvat tuntuivat välillä hieman sekavilta, hahmoja oli paljon ja ajassa/paikassa hypittiin vähän väliä. Kokonaiskuvan hahmottaminen oli ainakin omalla kohdallani vaikeaa. Lisäksi oman vaikeutensa toi piirrostyyli, joka ei ollut omaan silmään kovin selkeää ja helppolukuista. Tästä on tehty myös tv-sarja, ehkä kokeilen sitä vielä joskus jos tämä saa mielenkiintoni heräämään uudelleen.

Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja

Nuori Fitz, ylhäisen prinssin äpäräpoika, on selvinnyt juuri ja juuri hengissä ensimmäisestä tehtävästään salamurhaajana, kun häntä jälleen tarvitaan.

     Siitä on aikaa, kun luin Näkijän taru -trilogian ensimmäisen osan, mutta onneksi tämän kirjan alussa oli nopea kertaus menneistä tapahtumista. Pääsin siis heti tarinaan sisälle, kun muistia oli päästy virkistämään ja hahmot tuntuivat heti tutuilta, ilman pitkää taukoa välillämme. 

     Robin Hobb on suosittu kirjailija, jonka kirjat ovat järkälemäisiä. Omistamassani pokkarissa on yli 750 sivua, nämä täynnä pientä pränttiä. Tämä oli yksi syy, miksi tartuin hieman hapuillen tähän kirjaan. Lisäksi pelotti se hidastempoisuus, jonka muistin ensimmäisestä osasta. Tai ei ehkä niinkään hidastempoisuus, vaan todella monisyinen tarina, jonka etenemisessä kestää väkisinkin. Lukemisen aloitettuani tuo monisyinen tarina ja maailma imaisivat minut mukaansa ja luin teoksen nopeammin kuin alkuun kuvittelin (silti siinä meni muutama viikko).

     Robin Hobb osaa luoda monimutkikkaita hahmoja ja juonikuvioita, jotka hahmottaa pikkuhiljaa, tapahtumien edetessä. Kuninkaan salamurhaaja on kirja, jonka lukemisessa voi mennä hetki, mutta se on sen arvoista. Tämä oli kirja, jota mietin vielä sen lukemisen jälkeenkin. Ja uskon, että vielä joskus päädyn lukemaan tämän uudelleen ja silloin ymmärrän vielä jotain uusia yksityiskohtia, jotka nyt jäivät huomaamatta. Uskon myös, että en ihan heti tartu trilogian päätösosaan, mutta toivottavasti tauko ei veny niin pitkäksi kuin näiden kahden ensimmäisen osan välillä.

     Minulla ei ole tästä kirjasta kuin ylistäviä kommentteja. Tämä herätti niin paljon erilaisia tunteita naurusta itkuun, että niitä on vaikea listata tähän. Tarina etenee tasaista tahtia, punoen yhteen paljon hahmoja, joiden roolit on kuitenkin loppuun asti helppo muistaa. Tarina on uskottava ja kirjan päättyessä jäin epätoivoisesti miettimään, miten tästä selvitään?

Royal Assassin
Suomentanut: Sauli Santikko
Genre: aikuiset, fantasia, seikkailu
Sarja: Näkijän taru #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1996, suom. 1997

Kirjailijan muut teokset: Salamurhaajan oppipoika
Arvosana: *****
Goodreads: 4,22

Alix E. Harrow: The Ten Thousand Doors of January

Every door opens a door...

In a sprawling mansion filled with peculiar treasures, January Scaller is a curiosity herself. As the ward of wealthy Mr Locke, she feels little different from the artifacts that decorate the halls: carefully maintained, largely ignored and utterly out of place.

But her quiet existence is shattered when she stumbles across a strange book. A book that carries the scent of other worlds and tells a tale of secret doors, of love, adventure and danger. Each page reveals more impossible truths about the world, and January discovers a story increasingly entwined with her own.

     The ten thousand doors of January alkaa siitä, kun January on vain seitsemän vuotias ja hän löytää ensimmäistä kertaa salaisen oven. Tällöin Mr Locke, mies jonka huomaan hänen isänsä on hänet laskenut, kieltää Januarya uskomasta moisia mielikuvituksen tuotteita. Ja näin January päättää tehdä, kunnes vanhemapana hänen on aika alkaa epäillä Mr Locken sanoja.

     Alix E. Harrow on niittänyt kirjallaan mainetta muualla maailmassa ja minun on ollut tarkoitus tarttua tähän teokseen jo useammankin kerran. Kirjaa ei olla vielä suomennettu, mutta ehkä senkin aika vielä joskus koittaa. Tällöin voi olla, että tartun tähän vielä uudelleen.

     The ten thousand doors of January oli koskettava ja mukaansatempaava teos, ei siinä mitään. Januaryn ja hänen isänsä suhde on omalla tavallaan hyvin paljon kirjan keskiössä ja itse ehkä jäin kaipaamaan vielä vähän lisää kerrontaa tästä aiheesta. Kirja on kerrottu Januaryn näkökulmasta ja näiden kertomusten välissä on pätkiä kirjasta, jonka January löytää. Kirja paljastaa todellisuutta pala palalta ja lopulta se on avainasemassa Januaryn kohtalon kannalta.

     En tiedä tökkikö omalla kohdalla englanniksi lukeminen niin paljon, että tämä kirja ei kokonaisuutena tuntunut niin uskomattomalta, vai mikä asiaan oli syynä. Kirjan juoni eteni ihan jouhevasti ja se antoi riittävästi lukijalle tietoa, mutta silti lukeminen hieman takkusi ja laskin kirjan useaan otteeseen käsistäni. Lisäksi muutaman juonenkäänteet olivat niin selvästi tulossa, että ne eivät itseäni ainakaan yllättäneet. Jollain tavalla tämä oli kuitenkin hyvä kirja ja tosiaan, jos tämä joskus suomennetaan, niin saatan tarttua tähän uudelleen.

Genre: fantasia, nuoret, historiallinen, seikkailu
Kustantaja: Orbit
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,11

Helmet2020:

16. Kirjalla kirjassa tärkeä rooli

45. Esikoiskirja

Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme

On kulunut vuosi siitä, kun Eragon etsi lohikäärmeratsastajille uuden kotiseudun, Valkeat vuoret. Eragonin kaikki aika menee velvollisuuksien ja työn parissa, neuvotteluissa kääpiöiden, haltioiden ja urgalien kanssa, lohikäärmeen munien vartioinnissa, ratsastajien koulutuksessa. Saphira huomaa Eragonin uupumuksen ja neuvoo häntä lähtemään etsimään uusia seikkailuja: "Mene. Äläkä tule takaisin ennen kuin olet paremmalla tuulella."

Kuka on majataloon saapuva salaperäinen kulkuri, joka pystyy taikomaan ilman sanoja? Miten käy lohikäärmeen kirouksesta kärsivän Elva-tytön? Päihittääkö Ilgra Kulkaros-vuoren jättimäisen lohikäärmeen?

     Christopher Paolini on tullut tunnetuksi Perillinen-sarjastaan ja nyt häneltä on julkaistu samaan maailmaan sijoittuva kolmen tarinan kokoelma. Itse en ole vielä ehtinyt lukemaan koko sarjaa, mutta päätin silti tarttua tähän teokseen. Muutama juonipaljastus tätä lukiessa tuli, mutta itseäni se ei häirinnyt.

     Kulkuri, noita ja lohikäärme on kirja, joka aiheutti hieman ristiriitaisia tunteita. Ennen kirjan lukemista ajattelin, että tykkäisin tästä ja antaisin helposti neljä tai viisi tähteä. Kirjan aloitettuani ymmärsin nopeasti, että tästä kirjasta ei olisi siihen. Kolme tarinaa olivat ihan mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta ne eivät napanneet niin tiukasti otteeseensa, kuin odotin. 

     Ensimmäinen tarina kertoo kulkurista, joka on kirjasarjan lukijoille ennestään tuttu. Tarinalla on opetus ja itse tykkäsin tästä tarinasta ehkä eniten. Toinen tarina keskittyy sarjasta tuttuun Elvaan ja Angelaan ja heidän matkaansa. Sekin oli mielenkiintoinen, mutta jokin siinä tökki ja jäin kaipaamaan lisää. Kolmas tarina kertoo lohikäärmeestä, joka majoittuu pienen kylän viereiselle kalliolle. Tämä tarina ei jostain syystä kiinnostanut itseäni juuri yhtään. Tämän lisäksi tarina oli puolet kirjan pituudesta ja sitä olisi ehkä voinut hieman lyhentää.

     Kokonaisuutena tämä oli ihan luettava kirja. Paolini osaa kirjoittaa ihan kiinnostavasti, mutta novellien kohdalla itse jään usein kaipaamaan lisää, ja niin myös tämän kirjan kohdalla. Ehkä kun olen saanut sarjan kaikki osat luettua, tartun tähän vielä uudelleen. 

The Fork, the Witch and the Worm
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, lapset, nuoret, seikkailu
Sarja: Perillinen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018

Kirjailijan muut teokset: Eragon, Esikoinen
Arvosana: ***
Goodreads: 3,82

Muissa blogeissa: Minna Siikilä-Laitila, Lukufiilis

Thomas Taylor: Malamanteri

Herbert Sitrus on Hotelli Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitaja. Aina ei ole helppoa palauttaa hukattuja tavaroita oikeille omistajille, ja erityisen vaikeaa se on silloin, kun kadonnut on ihminen. Kun Orvokki Parma ilmestyy etsimään hotellista kaksitoista vuotta aiemmin kadonneita vanhempiaan, lapset lähtevät kiehtovalle arvoitusten polulle, joka väistämättä vie merihirviö malamanteria kohti. Mikä on tämä tarujen olento, joka vetää puoleensa ihmisiä ja joka voi toteuttaa toiveita? Ja mikä on silloin vaihtokaupan hinta?

     Thomas Taylor on tunnettu hänen kuvituksistaan, varsinkin ensimmäisestä Harry Potterista. Nyt Taylorilta on ilmestynyt uutuus-trilogian avausosa suomeksi ja jatkoa on luvassa myöhemmin tänä vuonna.

     Kirja on suunnattu 9-99-vuotiaille ja suomennoksesta vastaa Harry Pottereidenkin kääntäjänä tunnettu Jaana Kapari-Jatta. Takakannen teksti sai minut innostumaan niin paljon, että sisäisen lapseni oli aivan pakko päästä lukemaan tämä. Ainoa pelkoni oli, että odotukseni olisivat liian suuret.

     Heti kirjan alkumetreiltä lähtien oli selvää, että rakastuisin tähän kirjaan. En osaa kuvailla syitä tähän, mutta tarina, paikan kuvaus ja hahmot vain veivät minut mukanaan ja nautin joka hetkestä seikkailun parissa. Kirjaan oli saatu sisällytettyä myös hieman jännitystä, eikä juoni ollut liian ennalta-arvattava. 

     Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Herbert Sitrus tapaa oudon tytön, joka on kadottanut vanhempansa. Herbert on sitä mieltä, että hänen tehtävänsä ei ole etsiä ihmisiä, mutta silti hän huomaa auttavansa Orvokkia etsinnöissä. Etsinnän aikana Aaverannasta paljastuu salaisuuksia ja kaksikko joutuu miettimään, kehen he voivat luottaa. Samalla he yrittävät selvittää Malamanterin salaisuuden. Onko olento oikeasti olemassa ja mitä ihmiset siitä haluavat?

Malamander
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: nuoret, lapset, fantasia, seikkailu
Sarja: Aaveranta#1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: *****
Goodreads: 4,16

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Yöpöydän kirjat, Oi mutsi mutsi
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 8. Joku toinen valitsee puolestasi, 16. Kirjalla tärkeä rooli, 30. Pelastetaan ihminen, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published 2020, 9. A book with a map, 33. At least four-star rating on Goodreads 
Goodreads2020: 5. The first book in a series, 19. A fantasy, 48. Published 2020