18. helmikuuta 2014

Tasan 100 Arvostelua!

     Nyt se on tehty! 100. arvostelu on viimein kirjoitettu tämän blogin sivuille, ja tämän suuren kunnian saa "Jessica Sorensen - The Forever of Ella and Micha". Tähän suureen joukkoon on mahtunut kaikenlaisia kirjoja (upeat 71kpl) ja elokuvia (27kpl). Gengret ovat vaihdelleet suuresti ja olen löytänyt itseni sellaistenkin teosten äärestä, joihin en olisi koskaan uskonut tutustuvani.
     Tässä välissä haluan kiittää kaikkia ihania lukijoitani - niin niitä ketkä uskaltavat myöntää sen, kuin teitä muitakin. Suurkiitokset myös kommenteista ja erinäisistä huomautuksista arvostelujani koskien. Olette olleet hyvin tärkeitä tässä pitkässä prosessissa kohti sataa arvostelua. Toivon myös, että jatkatte yhtä innokkaina vielä jatkossakin, sillä ei tämä nyt tähän vielä lopu.
     Sitten vielä kiitettävien listaan kuuluvat totta kai kahden kirjaston upeat kirjastonhoitajat, ketkä ovat opastaneet ja auttaneet erinäisissä asioissa. Myös perhettä täytyy kittää, ihan vain siksi, että se näyttää hyvältä. Erityisesti elokuva-arvosteluista saan kiittää siskoani joka on katsonut suurimman osan elokuvista kanssani ja ojentanut nenäliinan aina sopivassa kohtaa. Eikä tietenkään saa unohtaa itse kirjailijoita, kustantamoja eikä erinäisiä elokuvien tekijöitä. Ilman heitä, minulla ei olisi mitään mitä arvostella.
     Joten aivan todella suuret jättikiitokset kaikille yllä luetelluille ja niille jotka unohdin mainita!
     Sitten takaisin itse asiaan. Vaikka blogini ei ole ollut kovin kauaa pystyssä, en edes kykene muistamaan kaikkia näkemiäni elokuvia ja lukemiani kirjoja, joista olen tänne arvostelut raapustanut. Myös joitakin arvosteluja on jäänyt julkaisematta erinäisistä syistä. Ainakin 19.7.2012 - 25.4.2013 väliseltä ajalta on ns. arvostelukatkos huomattavissa, mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että en olisi lukenut mitään tai katsellut elokuvia. Se oli vain yksi niistä jaksoista jolloin blogin pitäminen ei mahtunut aikatauluihin. Myös jälkeenpäin on ollut jonkinlaisia taukoja päivittelyssä, mutta olen silti pyrkinyt näidenkin jaksojen aikana muodostuneet arvostelut julkaisemaan.
     Mutta, tästä on varmasti hyvä lähteä jatkamaan kohti kahtasataa arvostelua. Vielä suuret kiitokset kaikille, jotka ovat tulleet tämän matkan jossain vaiheessa mukaan ja tervetuloa kaikille, jotka nyt vasta alkavat löytämään blogini!

     P.S. Nyt kun olen päässyt tähän ensimmäiseen tavoitteeseeni (100 arvostelua), niin olen päättänyt muuttaa hieman arvostelujen luokittelua. Eli kun olen tähän asti arvostellut kouluasteikolla kaikki kirjat ja elokuvat, niin päätin nyt siirtyä tähtiin :)
     P.P.S. Ja tämän uudistuksen myötä löydätte kaikki arvostelemani kirjat ja elokuvat myös erilliseltä sivulta, jossa tulee olemaan listattuna niin jo-julkaistut kuin tulevienkin julkaistujen arvostelujen tähti-arvosanat

Kirja: The Forever of Ella and Micha

The Forever of Ella and Micha (The Secret, #2)
Kirja: The Forever of Ella and Micha
Kirjailija: Jessica Sorensen
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Secret #2
Sivumäärä: 416
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN978-145-557-4889

     Ella and Micha have survived tragedy and heartbreak. When they're together, anything seems possible. But now they are thousands of miles apart, and managing their long distance relationship will put their love to the test.
     Ella is back at school, trying hard not worry so much about her future. But with her father in and out of rehab, she's having a hard time making it through the days. All she wants is Micha by her side, but she refuses to let her problems get in the way of his dreams.
     Micha spends his days touring the country with his band, but deep down he knows something is missing. Being away from Ella is harder than he thought it would be. He wants her closer to him-needs her with him. But he won't ask her to leave college, just to be with him.

     The few moments they do spend together are intense and passionate, but it only makes it more difficult when they have to part. They know they want to be together, but is wanting something enough to get them to their forever?

Muita kirjailijan kirjoja: aikaisemmin sarjassa ilmestynyt "The Secret of Ella and Micha"
Arviointi: Jos rakastuin ensimmäiseen osaan, niin en tiedä mitä tämän kirjan kohdalla tapahtui. Koska oikeasti, tämä oli vielä parempi! Voisin lukea tämän heti perään vielä toisen ja kolmannenkin kerran, mutta ehkä jätän nyt väliin. Voin lukea sitten myöhemmin tämän uudestaan.
     Micha voi Micha. Ihana, sympaattinen, paha poika joka nyt vain on niin söpö. Tai, ehkä häntä ei voi sanoa söpöksi, mutta kuitenkin. Aika lähelle söpöä hänkin pääsee omalla omituisella tyylillään. Tämä kirja vain jatkoi niin hyvin niin kerronnallisesti kuin juonellisestikin. En edes tiedä mitä muuta voisin tästä kirjasta sanoa kuin sen, että tämä oli aivan täydellinen. Koko kirjan lukeminen vain meni sellaisessa haltioitumisen sumussa, että kaikki sanat katosivat johonkin äärettömyyteen.
Arvosana: 10

Kirja: The Sweetest Game

The Sweetest Game (The Perfect Game, #3)
Kirja: The Sweetest Game
Kirjailija: J. Sterling
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Perfect Game #3
Sivumäärä: 290
Julkaisuvuosi: 2013

“It’s one hell of a sledgehammer to the chest when your baseball career comes to an end. It’s like you finally realize that baseball never loved you back. All the sleepless nights, the hours spent at the gym trying to stay fit, the conditioning, the training, the mental preparation, the holiday’s missed, the birthday’s passed, the memories you didn’t get to make with your family…all for what? It’s not like baseball lost any sleep over you. She didn’t stay awake for nights on end trying to figure out how to make you a better player. She didn’t care. Baseball’s a business. A sport. A game. And as much as my entire life has been wrapped up in it, it’s time to let it go.”

- Jack Carter

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet: "The Perfect Game" sekä "The Game Changer"
Arviointi: Nyt se on loppu. Oh God. Ikävä tulee. Tosin tämä kirja ei todellakaan yltänyt samalle tasolle kuin kaksi aikaisempaa osaa. Ei alkuunkaan. Kahdessa ensimmäisessä osassa sentään tuntui edes olevan joku tarkoitus ja juoni takana, mutta tässä ei. Tai sitten minulta jäi jotain pahasti huomaamatta.
     Jack oli edelleen ihana ja yhtä hurmaava kuin aikaisemminkin ja Cassie nyt tuli siinä perässä aivan niin kuin aikaisemminkin. Tämä kirja vain tuntui olevan hieman liikaa sitä, että Jack pelkäsi kertoa Cassielle lopettavansa pelaamisen. Ja Cassie yritti vakuuttaa Jackia jatkamaan vaikka samalla hän toivoi, että Jack jo lopettaisi. Siis oikeasti, koko kirja samanlaista jauhamista. Vaikka kirja oli oikein miellyttävä lukea, olisin kyllä voinut jättää tämän sarjan lukemisen toiseen kirjaan. Tämä koko juttu vain meni koko ajan huonompaan suuntaan...

    " “I don’t think using me as a bad example is really working here, folks.” My dad frowned at the rest of the family while wrapping his arms around my mom’s waist. “‘Don’t be like Jack,’” he said in a mocking falsetto voice. “‘Focus. Don’t be like your father.’ But as far as I see it, being like me will get you the best wife in the world, the coolest kids, and a great family. Yeah, son …” He glanced at me. “Don’t be like me. Wouldn’t want that.”
     My mother practically melted as she gave him another less-than-appropriate kiss, no matter how many times I groaned. I watched, shaking my head, as my dad pulled two quarters from his pocket and tucked them into her hand. “For later,” he whispered, but I heard and he knew it.
     Damn it, Dad. I was ruined forever. But I wouldn’t have it any other way.
     I eventually wanted what my parents had … just not anytime soon.
     Later.

     WAY later."
Arvosana: 7½

Kirja: My Favorite Mistake

My Favorite Mistake (My Favorite Mistake, #1)
Kirja: My Favorite Mistake
Kirjailija: Chelsea M. Cameron
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: My Favorite Mistake #1
Sivumäärä: 400
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-037-377-8294

Two secrets. One bet. Who will break first?
     Taylor Caldwell can't decide if she wants to kiss her new college roommate or punch him.
     On the one hand, Hunter Zaccadelli is a handsome blue-eyed bundle of charm. On the other, he's a tattooed, guitar-playing bad boy. Maybe that's why Taylor's afraid of falling in love with him, or anyone else. She doesn't want to get burned, so she needs him gone before it's too late.
     Hunter himself has been burned before, but Taylor's sexy laugh and refusal to let him get away with anything make her irresistible. Determined not to be kicked out of her life without a fight, Hunter proposes a bet: if she can convince him she either truly loves or hates him, he'll leave the apartment; and leave her alone.

     But when the man behind Taylor's fear of giving up her heart resurfaces, she has to decide: trust Hunter with her greatest secret, or do everything in her power to win that bet and drive him away forever.

Arviointi: Ainoa asia mikä tästä kirjasta jäi kunnolla mieleeni oli Taylorin auton nimi, Sassy. Siis kuka antaa autolleen nimeksi Sassy? En kyllä muutenkaan ymmärrä sitä, että autoille annetaan nimiä... Mutta kuitenkin, se ei mitenkään liittynyt tähän kirjaan.
     Takakannen perusteella en aivan odottanut tällaista kirjaa. Odotin hieman enemmän tappelua ja nahistelua ja edestakas soutamista, mutta ei, mitään näistä ei tullut kovinkaan paljoa vastaan. Ja varsinkin tuon edestakas soutamisen suhteen olen vain kiitollinen, ettei sitä ollut lainkaan. Muutenkin kirja eteni oikein mukavaa vauhtia, vaikka joskus en aivan ymmärtänyt kaikkien käytöstä ja suhtautumista asioihin. Esimerkiksi kun Taylor löysi Hunterille osoitetun shekin (ja Hunter sattui huomaamaan tämän), Hunter raivostui siitä niin, että heitti Taylorin ulko-ovenkin ulkopuolelle ja lukittautui sitten yksin makuuhuoneeseensa. Ja sitten kun tätä tapahtumaa alettiin myöhemmin miettimään, koko asia vain sivuutettiin parilla sanalla ja that's it. Siinä kohtaa suuni loksahti auki. Tai olisi loksahtanut jos en olisi joutunut pyyhkimään kyyneliä silmistä niin ihanan anteeksipyynnön johdosta.
     Vaikka tässä kirjassa oli niitä kohtia joilloin olisin halunnut hakata jotain, enemmän tässä oli kuitenkin niitä kohtia jolloin en vain voinut jättää lukemista kesken. Kirja oli pakko lukea yhdeltä istumalta ja nyt haluaisin lukea vain lisää Taylorista ja Hunterista. Harmi että heistä ei ainakaan vielä ole jatko-osaa, vaan sarjan toinen osa kertoo eri henkilöistä. Nyyh. Tämä kirja vain tuntui jäävän jotenkin kesken, mutta niinhän minusta kaikki kirjat aina tuppaavat loppumaan.

     "“Are you Darah, Renee or Taylor? You look like a Taylor to me,” he said, looking me up and down.
     I wasn't at my best, considering I was dressed for moving heavy objects in a blue UMaine t-shirt and black soccer shorts, and I had my light brown hair in a haphazard bun against the back of my neck. His eyes raked up and down twice, and for some reason the way he assessed me made me blush and want to kick him in the balls at the same time.
     “There must be a mistake,” I said.
     He adjusted his bag on his shoulder. “That's a creative name. What do you shorten it to? Missy?”
     “That's not what I meant.”
     His grin somehow got wider. Either his dad was a dentist, or he was really into flossing because those teeth were pretty perfect. I noticed things like that, having gone through my own dental saga between three years of braces and night headgear. I still had to wear a retainer every night."
Arvosana: 9+

9. helmikuuta 2014

Kirja: The Secret of Ella and Micha

The Secret of Ella and Micha (The Secret, #1)
Kirja: The Secret of Ella and Micha
Kirjailija: Jessica Sorensen
Gengre: romantiikka, nuoret
Sarja: The Secret #1
Sivumäärä: 313
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-193-9045-010

Ella and Micha have been best friends since they were kids. But one tragic night shatters their friendship and their lives forever.

Ella used to be a rule-breaker with fiery attitude who wore her heart on her sleeve. But she left everything behind when she went to college and transformed into someone that follows the rules, keeps everything together, and hides all her problems. But now it's summer break and she has nowhere else to go but home.

Ella fears everything she worked so hard to bury might resurface, especially with Micha living right next door. If Micha tries to tempt the old her back, she knows that it will be hard to resist.


Micha is sexy, smart, confident, and can get under Ella’s skin like no one else can. He knows everything about her, including her darkest secrets. And he’s determined to bring his best friend, and the girl he loves back, no matter what it takes.

Arviointi: Tarina nuoresta rakkaudesta joka täytyy myöntää, on melko intensiivinen ja omalla tavallaan rankkaa luettavaa. Ellan ja Michan lapsuuden vaikeuksista kerrotut asiat (ja muutkin asiat) on kirjoitettu hyvin yksityiskohtaisesti ja kuvailevasti, mikä luo kokonaisen mielikuvan. Mitään ei ole yritettykään peittää, vaan kaikki läjäytetty yhtenä pakettina lukijan eteen.
     Sorensen on kuvaillut tunteita ja ajatuksia niin hyvin, että edes valheet siellä täällä eivät saaneet minua ajattelemaan kirjan heittämistä päin seinää, päinvastoin. Kohti kirjan loppua päästessä tuntui, kuin oikeasti oppisi ymmärtämään ja tuntemaan hahmojen ajatukset ja toimintatavat. Tästä kirjasta oli luotu kokonaisuus, joka mielestäni kaikkien pitäisi lukea. Tämän teoksen luettua vain pystyy paremmin ymmärtämään niitä, joiden lapsuus (ja muukin aika elämästä) ei ole ollut niin ruusuista. Tai ehkä se on juuri ollut ruusuista.. Piikkejä siellä täällä, joita vain ei pysty aina väistämään vaikka niihin keskittyisikin.

     “I wonder if I can fly? With the wind and rain in my hair and my arms out to the side of me, it feels like it might be possible. Perhaps if I can get enough courage to jump off the thin ledge, I’ll soar away into the night, like a bird with powerful wings.
     Maybe then I could reunite with her.
     “What are you doing?” Micha says, his voice higher than normal. “Get down from there. You’re going to hurt yourself.” His aqua eyes pierce me through the rain and his hands are on the beams above his head, hesitant to climb out onto the ledge.
     “I don’t think I will,” I say. “I think I might be able to fly… just like her.”

     “Your mom couldn’t fly.” He balances onto the railing and glances down at the murky water far below our feet. “What are you on?””
Arvosana: 10-

8. helmikuuta 2014

Kirja: Being Me

Being Me (Inside Out, #2) 
Kirja: Being Me (suom. Sisälläni)
Kirjailija: Lisa Renee Jones
Suomentaja: Lasse Linna
Gengre: aikuiset, romantiikka, erotiikka
Sarja: Inside Out #2
Sivumäärä: 351
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: suomenkielisen 978-951-20-9266-6

Sara McMillan horjuu kahden maailman välillä: kipeän menneisyytensä ja sähäkän nykyisyytensä. Sara tuntee yhä voimakkaampaa yhteyttä päiväkirjojen Rebeccaan ja on nyt varma, että tälle on tapahtunut jotain pahaa. Kaksi arvaamatonta miestä haluaisi pitää hänet otteessaan, ja toisen käsivarsilla hän joutuu etsimään ja kohtaamaan totuuksia myös itsestään.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "If I Were You (Ihosi alla)"
Arviointi: Kerrompa nyt ensin lyhyesti miten kirjan juoni eteni koko kirjan ajan: riitelyä, panemista, riitelyä, uhkaus erota, töissä käynti, riitelyä, panemista, riitelyä, ero, panemista, riitelyä, panemista... Siis ette ole tosissanne? Eikö riitoja pystytä mitenkään muuten selvittämään? Ainakin tässä kirjassa homma meni niin, että riitelyn jälkeen joko ensin uhkailtiin hakata toista ja sitten ollaankin jo vaaka-asennossa. Tai sitten päädytään siihen, että ollaan viikko erossa ja molemmat osapuolet ovat viikon jälkeen aivan henkisesti raunioina. Ja yleensä tämän jälkeen Sara avautui menneestään ja Chris vain kuunteli hiljaa vierestä, kertomatta itsestään mitään.
     Tosin kyllä kaiken tämän taakse ja väliin ja vähän jonnekin sinne keskellekin oli saatu ängettyä oikeastaan aika jännittävääkin juonta. Siis se todellinen juoni kaiken tämän "mitä tapahtuisikaan ennen seuraavaa panemiskohtausta"- juonen takana. Se oikea juoni jolla oikeasti on merkitystä. Tosin en tiedä oliko sekään juoni nyt niin kauhean ihmeellinen, mutta kyllä tämä kirja nyt ainakin oli parempi kuin ensimmäinen osa. Tässä kirjassa sentään oli jokin järki mukana. Tosin kyllä tässäkin hieman se dekkarimaisuus häiritsi itseäni, mutta nyt kun siihen alkoi tottua, niin kyllä se tuossa sivussa kulki mukavasti.
     Mark ei kyllä tämän kirjan myötä muuttunut yhtään sen paremmin ymmärrettäväksi hahmoksi lukijaa ajatellen. Päinvastoin. Nyt sitä vasta joutuukin miettimään, että mitä mies oikeastaan on. Ja että millainen hän on. Onko hän oikeasti se kovanaama jota hän esittää kaikille kaiken aikaa, vain onko hän oikeasti pehmeä ja aivan ihanan lutuinen mies. Tosin ehkä sellaisesta pehmeästä ja lutuisesta miehestä ei saisi sellaista millään, millainen Mark tässä sarjassa on. Koska siis minäkin ymmärrän sen, että jotkut nyt vain ovat sellaisia naistenmiehiä, mutta Mark on paljon muutakin. Eikä ehkä hyvällä tavalla. Harmi vain, ettei tämä sarja keskity häneen. Vaan tähän hieman lempeämpään ja turmeltuneempaan mieheen.

     ""No. No talking. No in between. All or nothing, Sara. I'm offering that to you, and you have to decide if you really want it. There's a reservation in your name with American Airlines. I'll be on the plane. I hope you will be, too." He walks away and the door opens and shuts behind him."
Arvosana: 8+

Kirja: If I Were You

If I Were You (Inside Out, #1) 
Kirja: If I Were You (suom. Ihosi alla)
Kirjailija: Lisa Renee Jones
Suomentaja: Lasse Linna
Gengre: aikuiset, erotiikka, romantiikka
Sarja: Inside Out #1
Sivumäärä: 384
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: suomenkielisen 978-951-20-9265-9

When Sara McMillan finds a stack of journals in a storage unit, she's shocked and enthralled by the erotic life the writer led. Unable to stop reading, she vicariously lives out dark fantasies through Rebecca, the writer - until the terrifying final entry.
Certain something sinister has happened, Sara sets out to discover the facts, immersing herself in Rebecca's life. Soon she's working at the art gallery Rebecca worked at and meeting Rebecca's friends. Finding herself drawn to two dangerously sexy man, the manager of the gallery and a famed artist, Sara realizes she's going down the same path Rebecca took. But with the promise of her dark needs being met by a man with confident good looks and a desire of control, she's not sure anything else matters. Just the burn for more.

Arviointi: Uuh, minulla alkaa oikeasti pian menemään hermot näihin "minulla oli rankka lapsuus joten nyt haluan dominoida kaikkia" -miehiin ja sitten niihin "voih kuinka komea ja turmeltunut mies ja voih kuinka häntä rakastankaan heti ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen" -naisiin. Eikö oikeasti ole olemassa minkään muunlaisia ihmisiä? Vai eikö mistään vähänkään erilaisemmista hahmoista saada tehtyä kirjaa? Koska jos näin on, niin sitten saatan ehkä juuri ja juuri taipua kohtalooni. Mutta jos muunlaisten kirjojen kirjoittaminen on mahdollista, niin voisiko joku näyttää minulle myös sellaisia kirjoja, kiitos.
     Kirjaa lukiessani mieleeni putkahti muutama kysymys, joihin en saanut vastausta. Mihin Saran ystävä hävisi sen jälkeen kun tämä lähti matkalle uuden sulhasensa kanssa? Miksi kaikki sanovat ensin etteivät tiedä mitään Rebeccan olinpaikasta ja sitten aletaankin tietämään kaikenlaista? Miksi kaikki tuntuvat vihaavan Saran uutta pomoa, Markia? Miten ihmeessä Chris, toinen Saran tapaamista miehistä, pystyy piirtämään Sarasta tilannekuvan ilman että itse tilanne on kestänyt kovinkaan kauaa? Mikä ihmeen kirjan lopetuksen idea oikein on? (Tekstikatkelma on kirjan viimeisiltä riveiltä, niin tajuatte vähän että mistä puhun.)
     Ja koska kukaan ei varmaan osaa vastata noihin kysymyksiin, niin voin vain jäädä miettimään niitä omassa päässäni.
     Jotkut ovat verranneet tätä Fifty Shades of Gray:iin ja kyllä minunkin on pakko myöntää, että näissä kahdessa sarjassa on jonkinverran yhtäläisyyksiä Siis muukin kuin dominoivat miehet. Mutta kyllä tämä oli jotenkin vain parempi kuin Fifty Shades. Fifty Shades vain tuntui kauhean painostavalta ja tämän kirjan rinnalla kovin raskaalta teokselta. Tämä kun tuntui olevan hieman lievemmin kirjoitettu, eikä niin vakavasti otettu. Hahmot osasivat ottaa myös rennosti, vaikka olisin kyllä joskus halunnut sanoa Saralle, että rentoutuisi hänkin joskus.
     Ainoa hieman suurempi ongelma tässä kirjassa oli siihen sisällytetty dekkarimaisuus. Itse en ole dekkareiden suurimpia faneja, ja se kyllä häiritsi tätä kirjaa lukiessa. Varsinkaan kun mistään ei käy varsinaisesti selville sitä, ennen kuin sitten alkaa lukemaan. Saran "salapoliisityön" lukeminen kun ei vain ole itselleni sitä mielekkäintä. Jos haluaisin joskus lukea dekkarin, niin sitten lukisin jotain hieman parempaa dekkaria. Ja kun tämäkään ei varsinaisesti ollut dekkari/jännitys sarjaan soveltuva kirja. Silti, omaan makuuni sitä oli silti aivan liikaa.

     "After considering shutting the door, creepy images of getting locked inside make me think better. With no time to spare, I head to a box and use it for a chair, wishing I had on a pair of jeans. 
     I'm digging through some papers when I hear a loud pop. I frown and still, listening. There is a sudden chill in the room, and I stand up, every nerve ending I own on edge.
     Another popping sound and the lights go out. It's pitch black and I open my mouth to scream but some instinct makes me bite it back.
     Another pop.
     A footstep.
     Someone is in here with me."
Arvosana: 8-

Kirja: Rautakuningas


Kirja: Rautakuningas
Kirjailija: Julie Kagawa
Suomentaja: Eeva Parviainen
Gengre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Rauta- saaga #1
Sivumäärä: 398
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-91-640-8418-7

Something has always felt slightly off in Meghan's life, ever since her father disappeared before her eyes when she was six. She has never quite fitted in at school.. or at home.
When a dark stranger begins watching her from afar and her little brother is taken, Meghan senses that everything she's known is about to change.

Arviointi: Oikeasti, ei näin. Ajattelin jo takakantta lukiessani, että haluanko oikeasti edes yrittää lukea tätä, mutta sitten mielenkiinto vei voiton ja tässä sitä nyt ollaan. Taas yksi sellainen kirja luettuna, minkä olisi voinut hyvin jättää lukematta. Kirja oli Twilightin, Mikämikä maan ja Shakespearen Kesäyön unelman yhdistelmä ja ainakaan minusta yhdistelmä ei toiminut sitten alkuunkaan. Jotenkin vain tuntui siltä, että Kagawa oli vain ottanut yhdestä kirjasta paikan, toisesta hahmon ja kolmannesta kolmiodraamaa sisältävän juonen. Olisiko se ollut niin kauhean vaikeaa luoda edes joku osa kirjasta kokonaan itse? Tai anteeksi, kyllähän Kagawa oli luonut kirjaan nykymaailmaa kuvaaviakin satuhahmoja, jotka olivat keijujen vastineita,, mutta kuitenkin. Kagawan itse kehittelemä ja suunnittelema osuus kirjasta oli niin vähäpätöinen, että itse en voi kutsua tätä kirjaa varsinaisesti Kagawan tekemäksi, vaan vain hänen kokoamaksi.
     Kuten jo yllä mainitsin, kirja ei toiminut lainkaan. Toiminnalle olisi ollut aineksia vaikka millä mitalla, mutta silti juoni ei tuntunut etenevän mihinkään. Ihmisiä vain hävisi ja ilmestyi taas ja sitten oltiinkin jo viimeisellä sivulla ja Meghanin piti päättää, että mitä hän elämällään tekisi. Kysynpähän vain, että mikä tämän kirjan tarkoitus oikein on. Koska itse en sellaista mistään löytänyt. Tai sitten tylsistyin jo alussa niin paljon, että loppu kirja meni niin sumussa, että en huomannut kirjan mahtavuutta ja luovuutta, yms... Koska totuus on, että olen lukenut tässä matkan varrella muutamasta blogista, kuinka tätä kirjaa on ylistetty. Voisiko joku siis kertoa oikein juurta jaksaen, että mikä kohta tässä kirjassa oli sitten niin hyvä? Ainoa hyvä asia oli ehkä se, että kirjassa oli muutama mukava hahmo (ja ehkä he olivat myös hyvännäköisiä, mutta siitä en voi olla aivan varma).
     Jos otankin siis ensin käsittelyyn itse päähenkilön Meghan Chasen. Kuusitoista vuotias nuori tyttö, kenen isä on kadonnut ja kuka haluaisi enemmän huomiota äidiltään ja isäpuoleltaan. Ja kenellä on täynnä mielikuvitusta oleva pikkuveli, Ethan. Meghan on siis aivan normaali tyttö, mutta sitten yhtäkkiä yhtenä päivänä hän palaa kotiin ja huomaa veljensä loukanneen äitiään. Ja voih, miten juoni alkaa vihdoin kulkea eteenpäin edes hieman! Tosin tämä ilo lakkaa hyvin lyhyeen, sillä kun Meghan ja Robbie hyppäävät kaappiin, he tupsahtavat ah niin ihanaan Mikämikä maahan ja lähtevät etsimään todellista Ethania. (Ja ainiin, unohdin aikaisemmin mainita tämän Narniasta otetun kohtauksen..)
     Ainoat oikeasti mielenkiintoiset hahmot koko kirjassa olivat ehkä Ash ja Puck. Kaksi Meghanin ikäistä keijua, jotka vihaavat toisiaan yli kaiken, mutta yrittävät nyt toimia yhdessä vain ja ainoastaan Meghanin takia. Tosin vaikka he ovatkin molemmat aivan ihania hahmoja letkautuksineen ja herjoineen, niin he myös muodostavat Meghanin kanssa kolmiodraama -kuvion,, mitä sitten inhoan ylitse kaiken. Mutta, ehkä se tässä kirjassa toimi jollain tavalla.
Arvosana: 7½

Kirja: The Game Changer

The Game Changer (The Perfect Game, #2)
Kirja: The Game Changer
Kirjailija: J. Sterling
Gengre: nuoret, romantiikka
Sarja: The Perfect Game #2
Sivumäärä: 322
Julkaisuvuosi: 2013

Jack appeared at my door last night after six months of no communication wearing a Mets jersey and holding a dozen red roses. He told me he was sorry, that he loved me, and that he would earn my trust again. It took everything in me to not fall apart at the mere sight of him. I wanted to take him back into my life, but I needed to know that this time it would be forever…

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestynyt "The Perfect Game"
Arviointi: Jos ensimmäisen osan jälkeen jäin innolla odottamaan, että saisin lukea lisää Jackin ja Cassien elämästä, tämä kirja todellakin tyydytti lukemisen ja tiedon haluni. Totaalisesti! Sterlingin tavassa kirjoittaa on vain jotain mikä pitää lukijan otteessaan. Eikä asiaa kyllä yhtään vaikeuta se, että jokainen sivu tuo lukijalle jotain uutta ja mielenkiintoista ajateltavaa. Ajatuksia, monimutkaisia suhteita, riitoja, rakkautta, työtä, ongelmia... Niitä tämä kirja sisältää vaikka millä mitalla.
     Jos ensimmäisen kirjan aikana aloin jumaloimaan Jackia, tämä kirja jatkoi samaa rataa. Tosin edelleen oli niitä hetkiä jolloin olisin halunnut kumauttaa Jackilta tajun kankaalle ihan vain sen vuoksi, että Cassie ei siihen itse pystynyt. Ja no, kyllähän se Jackin itsesäälissä rypeminen alkoi hieman ärsyttämään, mutta onneksi sitä ei ollut paljoa. Cassie taas yllätti joskus pienellä ja ehkä hieman liian kapealla ajattelutavallaan. Tosin hänen suhtautumisensa Jackin uraan oli jotain, mistä moni voisi ottaa mallia. Siis myös silloin kun parisuhteen toinen puoli ei ole ammattiurheilija.
     Vaikka tämäkin osa oli hyvä ja mielenkiintoinen ja ihana ja pakko lukea, niin jotenkin vain ensimmäinen osa oli silti parempi. Ehkä siihen vaikutti se, että omalla tavallaan tässä osassa juoni vain ei tuntunut etenevän mihinkään. Jack ja Cassie olivat taas yhdessä, uusien ongelmien kanssa tosin. Tai sitten vain jäin odottamaan vielä jotain uutta. Tämä jatkoi ehkä liian tasaisesti hyvin alkanutta sarjaa.. Kuka sen sitten oikeasti tietää. Mutta ei tämäkään ollut mitenkään huono lukukokemus,, päinvastoin.

     “I was standing before my family and friends, marrying the only person in the world I’ve ever wanted to marry. There would be no annulling this marriage. No end to this beginning. No trade for this team.
     People spend their lives searching for their one true love, their other half. I found mine in college, dancing in a fraternity house driveway. Lucky for me, she found me right back.


     I can’t wait until she’s knocked up.”
Arvosana: 8-

7. helmikuuta 2014

Kirja: Kateus


Kirja: Kateus (Envy)
Kirjailija: J.R. Ward
Suomentaja: Timo Utterström
Gengre: fantasia, aikuiset, romantiikka
Sarja: Langenneet enkelit #3
Sivumäärä: 485
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-952-260-170-4

Etsivä Thomas "Veck" DelVeccio Jr. kasvoi pahuuden varjossa. Sarjamurhaajaisänsä syntejä sovittamaan päätynyt Veck taistelee omaa nousevaa pimeyttään vastaan. Koston ja työnsä välissä tasapainottelevaa etsivää valvomaan on määrätty sisäisen tutkinnan konstaapeli Sophia Reilly. Ammatillinen kiinnostus ja henkilökohtaiset intressit sekoittuvat hyvän ja pahan taistelun kietoutuessa Veckin ja Sophian ympärille. Ikuisen kadotuksen uhatessa kaksikkoa langennut enkeli Jim Heron on heidän ainoa side pelastukseen.

Muita kirjailijan kirjoja: "Mustan tikarin veljeskunta" -sarjassa ilmestyneet yksitoista (11) osaa, sekä "Langenneet enkelit" -sarjassa aiemmin ilmestyneet "Halu" sekä "Himo"
Arviointi: Olen sanonut tämän jo varmaan sata kertaa ja tulen sen varmaan vielä sanomaan ainakin yhtä monta kertaa, mutta minä sitten vain rakastan Wardin tapaa kirjoittaa. Mutta hmm, jotenkin tämä kirja vain tuntui pieneltä pettymykseltä verrattuna aiempiin lukemiini hänen kirjoihin. Vaikka tässäkin kirjassa tapahtui, silti tuntui kuin mitään ei sittenkään tapahtuisi. Ja jos tätä vertaa vain tämän sarjan aiemmin ilmestyneisiin osiin, en voi sanoa muuta kuin että tämä oli pettymys. En tiedä johtuiko se hahmoista, mutta jokin tässä kirjassa ei nyt vain toiminut. Jotkin asiat vain tuntuivat niin väkisin tehdyiltä, että lukeminenkin tuntui jo hieman raskaalta. Kauheasti ainakin piti miettiä itse, että mikä merkitys milläkin asialla oli.
     Ensimmäisen osan kohdalla ajatus seitsemästä pelastettavasta sielusta kuulosti mielenkiintoiselta ja innostuin heti. Päätin jo silloin lukevani kaikki sarjan tulevat osat, mutta tämä on vasta kolmas osa ja nyt jo tuntuu, että voisin sittenkin lopettaa koko sarjan lukemisen. Tosin samalla tavoin kävi myös Wardin toisen lukemani sarjan kohdalla (Mustan tikarin veljeskunta), että muutama ensimmäinen kirja oli hyviä ja sitten tuli yksi hieman huonompi.. Mutta sen jälkeen kirjat alkoivat taas paranemaan ja nyt odotan innoissani sarjan viimeistä osaa. Toivon siis vain, että tämänkin sarjan kohdalla on kyse samanlaisesta asiasta, eikä (minun mielestä) kirjojen huononeva laatu saa minua lopettamaan kyseisten kirjojen lukemista.
     Veck oli mukava hahmo ja hänen kehittyvästä suhteesta Sophiaa kohtaan oli mukava lukea. Tosin olisin ehkä halunnut tietää heistä vielä enemmänkin, mutta kyllä nämäkin tiedot heistä riittivät. Olin oikeastaan yllättynyt miten vähän heidän välillään oli minkäänlaista jahkailua sen suhteen, että ollakko vai eikö olla. Mikä todellakin oli vain hyvä asia. Olisin kuitenkin halunnut lukea kirjan aikana jostain muustakin kun vain heidän työnteostaan rikostutkijoina/etsivinä/mitä-lie-olivatkaan.. Nämä kirjan kohdat kun eivät nyt vain tuntuneet kovin mielenkiintoisilta tai edes tärkeiltä sitten loppua kohti mennessä. Toki niiden aikana sai paljon informaatiota, mutta tuntui kuin samat asiat olisi kerrattu Jim Heronista kerrottaessa. Tai sitten vain luulin niin.
     Ja Jim Heronista puheen ollen, niin mieleeni tuli hänen ja Devinan välinen suhde. Siis oikeasti. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään se niiden kahden välinen suhde. Kun ensin Jim sanoo vihaavansa Devinaa ja sitten seuraavaksi tehdäänkin hänen kanssa pysyviä sopimuksia seksiorjuudesta. Oikeasti? Sitäkö ne seuraavat osat sitten tulevat olemaan?

     ""Anna, kun autan."
     Reilly asettui nojatuolin kokoisten järkäleitten väliin ja kumartui ojentamaan kättään.
     Veck katseli naista hetken. "Kiitos."
     Heidän kämmenensä kohtasivat ja tarttuivat toisiinsa, ja Reilly punnersi taakse, nosti koko vartalollaan. Tuesta ja jalansijasta huolimatta Veckin nostaminen tuntui siltä kuin olisi kammennut autoa ojasta, ja Reilly tiesi, ettei mies olisi hievahtanutkaan, ellei olisi hypännyt. 
     Kun Veck nousi Reillyn kanssa tasanteelle, he katselivat ympärilleen. He olivat tutkineet louhimon pitkää rinnettä tunteja, sohineet taskulampuillaan pieniin luoliin ja kivirykelmiin. Pelastushenkilökunta selätti jyrkkää puolta, ja poliisit olivat kaukana vasemmalla tutkimassa reunaa koirien kanssa. Minuutit vierivät hitaasti, tuskallisesti, ja jo etsittävän alueen laajuusi oli häkellyttävää.
     Veckin ja hänen välillään oleva taustavire ja sanomattomat asiat eivät auttaneet."
Arvosana: 8-