18. helmikuuta 2016

Kirja: Kaarina Maununtytär



Kirja: Kaarina Maununtytär
Kirjailija: Mika Waltari
Genre: historiallinen
Sivumäärä: 314
Julkaisuvuosi: 1942
Luettu: helmikuussa 2016

Kaarina Maununtytär on historiallinen kertomus, joka kertoo Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n puolisosta.

Arvostelu: Historialliset romaanit eivät ole niitä, mitä yleensä tulee lueskeltua. Tämä kuitenkin tuli tuon Neljä päivänlaskua -kirjan jälkeen luettua ja täytyy sanoa, että Waltarin oivallinen ja luonteva kerronta toimivat taas hyvin tarinan eteenpäin viejänä.

"Eikä hän tiedä, että laululintujen silmät on puhkottu hehkuvilla neuloilla. Ne on sokaistu, jotta ne laulaisivat koskaan vaikenematta. Mutta kuningas tietää sen, siksi niiden häkit on kohotettu korkealle, jottei Kaarina näkisi laulajien silmiä."

Ennen tätä kirjaa Kaarina Maununtytär oli vain etäisesti kuultu nimi, mutta tarina alkoi kirjaa lukiessa kiinnostamaa kovin paljon. Mielenkiintoiset käänteet värittivät vallasta syöstyn kuninkaan ja hänen talonpoikaissäädystä nousseen kuningattaren elämää.
Sen enempää en oikein tiedä mitä tästä kirjasta sanoisin. Waltarin kerronta vei mukanaan, vaikka aluksi suhtauduin kirjaan hieman nihkeästi. Nyt kun sain viimein viimeisen sivun luettua, haluni lukea lisään Waltarin kirjoja vain kasvoi.

"Hitaasti ja taitavasti rusentavat pyövelit vasaroillaan jokaisen luun hänen jäsenistään, vääntävät tunnontarkasti sijoiltaan jokaisen nivelen varoen kajoamasta hengenvaarallisiin kohtiin. Tuntikausia kestää teloitusta Brunkebergin harjanteella, kunnes tuo väkevä ääni vaimenee ja madaltuu niiskuttavaksi vinkunaksi."
Arvosana: ****

Kirja: Neljä päivänlaskua



Kirja: Neljä päivänlaskua
Kirjailija: Mika Waltari
Sivumäärä: 128
Julkaisuvuosi: 2003 (1. painos 1949)
ISBN: 951-0-28426-2
Luettu: helmikuussa 2016

Neljä päivänlaskua on romaani romaanista, kuvaus ajasta jolloin Waltari työsti "kiusallista ja häiritsevää" Sinuhea. Teos valottaa taitavasti luomisprosessin monia puolia. Se on kuvaus kesästä jonka aikana kirjailija kadottaa ja löytää sydämensä useita kertoja - usein aivan kirjaimellisesti.

Arvostelu: Ah, nyt se on vihdoin luettu ja vihdoin sain itseni kirjoittelemaan pientä arvostelun pätkää. Ja heti tähän alkuun täytyy häpeällisesti todeta, että ennen tätä opusta en ole sormellanikaan koskenut Waltarin kirjoihin. Ja tämänkin kirjan päädyin lukemaan harrastuksen kautta. Mutta puhuakseni totta, ilman harrastustani, en olisi varmasti koskaan tullut tätä kirjaa lukeneeksi, vaikka olisinkin joskus alkanut lukemaan Waltarin kirjallisuutta. Sen verran epämääräinen oli näiden kansien sisältö, että vaikka lukukokemuksena tämä oli hyvin avartava, niin en olisi vapaaehtoisesti kirjaa avannut.
Plussaa kirjassa oli se, että noita sivuja ei hirvittävästi ollut. Myös ne naurunpyrskähdykset eivät hevillä unohdu, joten niistä haluan Waltaria kiittää. Päälimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin jäi, että ovatko kaikki kirjailijat yhtä sekaisin kun Waltari oli Sinuhea kirjoittaessaan. Mutta, ehkä ymmärrän Waltaria paremmin jos joskus saan itseni lukemaan egyptiläisestä.

"Ihminen ei näet koskaan ole tyytyväinen siihen mitä hänellä on, vaan himoitsee aina vain enemmän, ja jos ihmisen on hyvä olla, niin hän himoitsee särkeäkseen oman onnensa, eikä ihminen koskaan ole tyytyväinen osaansa, vaan järjestää itselleen parhaansa mukaan suruja ja rettelöitä voidakseen olla rauhaton ja levoton ja siten tuntea elävänsä ihmisen luonnolliseta elämää."

Tähän pitkään, mutta niin asiaperäiseen lauseeseen on hyvä lopettaa.
Arvosana: ***

12. helmikuuta 2016

Elokuva: Joy (2016)



Elokuva: Joy
Suomen ensi-ilta: 1.1.2016
Ohjaaja: David O. Russell
Genre: komedia, draama
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Robert De Niro, Bradley Cooper, Edgar Ramirez, Isabella Rossellini, Diane Ladd, Elisabeth Röhm, Virginia Madsen
Ikäraja: S
Kesto: 2h 4min

Joy on villi tarina perheestä neljässä sukupolvessa sekä tytöstä, josta kasvaa vaikutusvaltainen matriarkka hänen perustaessaan yritysdynastian. Petos, kavallus, viattomuuden menetys ja rakkauden arvet verhoavat tätä äärimmäisen tunnepitoista ja inhimillistä tragikomediaa perheensä ja yrityksensä todellisesta johtajasta, joka saa vastaansa liike-elämän anteeksiantamattoman maailman. Liittolaisista tulee vastustajia ja vastustajista tulee liittolaisia, niin perheen sisällä kuin ulkopuolellakin, mutta Joyn vahva kunnianhimo ja mielikuvitus kantavat hänet ongelmien läpi.

Arvostelu: Jos joku olisi minulle joskus sanonut, että tulisin joskus katsomaan elokuvan keksijästä kuka kehitteli itsekuivaavan mopin, niin en olisi uskonut. Mutta, koskaan ei voi tietää, että mitä elämässään näkee ja nyt olen saanut nähdä taas yhden ainutlaatuisen tarinan. Näin elokuvan jälkeen en voi suositella tätä kokemusta melkeinpä kenellekään, ellei ole sitten kiinnostunut mopeista. Tai kodin siivousvälineistä yleensä.
Okei, kyllä tässä elokuvassa oli myös se opetus. Unelmia kuuluu ja täytyy tavoitella. Joskus on vaikeaa, mutta se kuuluu asiaan. Näin ei pidä kaikkea itsestään selvyytenä. Toki Joyn vaikeudet tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Silti, jos uskot johonkin, niin tavoittele sitä unelmaa. Toki neuvojen kuunteleminen on tärkeää ja näin, mutta jos haluaa jotain, niin kukaan muu kuin sinä ei pysty sitä puolestasi tekemään.
Arvosana: **