30. heinäkuuta 2013

Elokuva: Nightmare - Painajainen merellä (2012)



Elokuvan juliste
Elokuva: Nightmare - Painajainen merellä

Suomen ensi-ilta: 5.12.2012
Ohjaaja: Marko Äijö
Käsikirjoittajat: Tiina Tanskanen, Teemu Salonen
Gengre: jännitys

Pääosissa: Sara Säkkinen, Venla Savikuja, Mikko Parikka, Markku Pulli, Tero Tiittanen, Patrik Borodavkin, Sara Lohiniva, Sampsa Tuomala, Karoliina Blackburn, Kasimir Baltzar


Vastavihitty 21-vuotias Peppi (Sara Säkkinen) lähtee risteilylle tuoreen aviomiehensä ja ystäviensä kanssa. Laivamatkan aikana hän tapaa vanhoja tuttuja, jotka nostavat mieleen ikäviä asioita Pepin menneisyydestä. Sitten laivalla alkaa tapahtua kummia ja seurueen jäseniä alkaa kadota.

Arviointi: On pitänyt jo jokin aika sitten katsoa tämä elokuva. Nyt voin kuitenkin todeta, että olisin ihan hyvin voinut jättää katsomatta. Olen katsellut Salattuja Elämiä ihan alusta asti, pieniä taukoja lukuunottamatta. Ehkä se sai jotenkin tungettua idean päähäni, että tämä olisi kiva nähdä.

     Ehkä ainoa hyvä asia elokuvassa oli se, että sen aikana sai nauraa aika paljon. Tosin ehkä se ei ole ollut alunperin elokuvan idea. Juoni, näyttelijät ja kaikki muu vain ei muodostaneet jännittävää kokonaisuutta. Ehkä hieman eritavalla tehtynä elokuva olisi voinut olla hieman parempi, mutta tuskimpa. 
     Eniten minua kuitenkin häiritsi se, että elokuvan ympäristö vaikutti kuolleelta. Minun mieleen tulee laivasta paikka, jossa ei saa olla hetkeäkään rauhassa, sillä ihmisiä on joka puolella. Elokuvassa ei kuitenkaan näkynyt ristinsielua edes infopisteen luona. Ja silloin kun näkyi muita ihmisiä, heidän olemuksensa olivat niin kankeita, että tyyppejä olisi voinut luulla melkein vahanukeiksi.
Arvosana: 7-

26. heinäkuuta 2013

Kirja: Piraijakuiskaaja

 
Kirja: Piraijakuiskaaja
Kirjailija: Annukka Salama
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Faunoidit #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39747-3

 Faunoidijengin fiilikset ovat korkealla kuin Kalifornian taivas: avain Unnan mystiseen syntyperään näyttää löytyvän toiselta mantereelta ja koko viisikko pääsee mukaan matkalle. Johtolangat ohjaavat heitä odottamattomaan suuntaan. Onko arvoituksella jotain tekemistä Rufuksen ja tämän suvun musertavan menneisyyden kanssa?

Sähköä ilmaan tuovat myös uudet ystävät, salaperäiset aaltoja kesyttävät sisarukset Eden ja Nemo, joiden läsnäolo hermostuttaa laumaansa suojelevaa Rufusta. Kun tieto Unnan olemassaolosta leviää, Rufuksen huoli kasvaa. Maailman viimeisin lohikäärme ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat tulenarka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Muita kirjailijan kirjoja: "Käärmeenlumooja"
Arviointi: Taidokas ja mielenkiintoinen jatko-osa joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Juoni pysyy kasassa koko kirjan matkalta. Vaikka tapahtuu paljon, tarinaa pysyy hyvin kasassa eikä aukkoja synny. Eden ja Nemo toivat kirjaan mukavaa vaihtelua jo-tuttujen hahmojen keskelle. Kirja myös avasi hyvin hieman tuttujenkin hahmojen ajatuksia ja tekemisiä.

     "Rufus kurotti kätensä ja työnteli Unnan hiuksia korvan taakse. Lohikäärmeen simlissä oli katse, jota Unna ei osannut tulkita. Iirikset olivat viileän vihreät, mutta tummanruskea osio laajeni hiljalleen ja kiertyi vähitellen purppuranpunaiseksi.
     "Totta kai mä haluan tulla sun mukaan. Mua huolestuttaa. Maailman ainoa faunoidityttö saattaa kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä."
     Kun Rufus räpäytti silmiään, luomien alta paljastui hehkuvaa tulivuorenpunaista. Omistushalu paloi lohikäärmeen silmissä kuin kuiva koivuhalko. Pupillit olivat pystyt viillot, ja ohut savu liikkui huulten välissä hengityksen tahdissa."

Kokonaisuutena kirja oli uskomaton lukukokemus jonka voisi uusia vaikka kuinka monta kertaa. Tyhjän sivun kääntyessä näkyviin voi vain jäädä ihmettelemään: "Joko se loppui." Ja mitä luultavimmin viimeistään silloin silmät täyttyvät kyyneleistä, ellei sitä ole tapahtunut jo viimeisiä sivuja lukiessa.
Arvosana: 10-

22. heinäkuuta 2013

Kirja: Vieras


Kirja: Vieras (The Host)

Kirjailija: Stephenie Meyer
Suomentaja: Pirkko Biström
Gengre: aikuiset, scifi

Julkaisuvuosi: 2008 (suomeksi 2009)
ISBN: 978-951-0-34712-6

     Pienet näkymättömät tunkeilijat ovat valloittaneet maapallon. Ne ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan.

     Tunkeutujaa, jolle annetaan Melanien vartalo, kutsutaan Vaeltajaksi. Hän on saanut nimensä siitä, että on ennen Melanieen siirtymistä asunut muilla planeetoilla ja ollut osa muita olioita. Häntä on varoitettu ihmisenä elämisen haasteista, tunnekuohuista ja muistoista. Uudessa kehossaan hän joutuu kuitenkin kohtaamaan odottamattomia vaikeuksia: hänen vartalonsa entinen omistaja kieltäytyy luovuttamasta mieltään tunkeilijalle ja haihtumasta pois.
     Vaeltaja yrittää selailla Melanien ajatuksia toivoen pääsevänsä maapallolla vielä sinnittelevän ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Melanie kuitenkin täyttää päänsä kuvilla miehestä, jonka hän uskoo yhä elävän jossakin piileskellen. Vaeltaja ei enää voi erottaa itseään ruumiinsa haluista, joten hänkin alkaa kaivata miestä, joka sielujen pitäisi tuhota. Melaniesta ja Vaeltajasta tulee tahtomattaan liittolaiset, kun he lähtevät vaaroja uhmaten etsimään miestä, jota he kumpikin rakatavat.

Muita kirjailijan kirjoja: "Houkutus", "Uusikuu", "Epäilys", "Aamunkoi"
Arviointi: Tämän kirjan lukemisen kohdalla tuli todellinen haaste eteen: minun piti lukea kirjan seitsemänsataa (700) sivua viidessä (5) päivässä ja elettävä muuta elämää siinä samalla. Lisää vaikeusastetta muodosti se, että kirjan alku ei tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, eikä myöskään loppu. Keskellä oli parinsadan mittainen kiinnostava jakso minkä pystyi lukemaan melko nopeasti. Tämä hieman auttoi ajan kannalta, vaikka ei kauhean paljoa. 

     En osaa sanoa mikä kirjasta teki sellaisen kuin se oli: hyvän ja mielenkiintoisen, mutta samalla hieman pitkäveteisen ja tylsähkön. Ehkä se johtui siitä, että olin katsonut elokuvan jo aikaisemmin ja se toi tietynlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Tai sitten se vain johtui siitä, että kirjan kieli ja teksti ei vain napannut lievän pitkäveteisyytensä ja samoihin asioihin juuttumisensa takia. 

     "Ian päästi hiljaisen, synkän naurahduksen. "Minulla ei ole mitään hätää. Ja suoraan sanoen Vael tarvitsee vähän enemmän apua kuin käden. En tiedä oletko... sopeutunut tilanteeseen niin hyvin, että pystyt auttamaan. Katsos kun -"
     Ian jätti lauseen hetkeksi kesken, kumartui ja vetäisi minut syliinsä. Minä haukoin henkeä, kun liikahdus hytkäytti kylkeä. Jared ei päästänyt kättäni irti. Sormenpäät alkoivat muuttua punaisiksi.
     "- kun minusta hän on todellakin saanut tarpeeksi liikuntaa tältä päivältä. Mene sinä edeltä keittiöön."
     Miehet tuijottivat toisiaan sillä välin kun sormenpäät alkoivat muuttua sinipunaisiksi.
     "Kyllä minä pystyn kantamaan hänet", sanoi Jared lopulta hiljaisella äänellä.
     "Pystytkö?" Ian kysyi haastavasti. Hän työnsi minut kauemmaksi vartalostaan.
     Tarjosi minua."

Arvosana: 8-

Elokuva: Suuri puhallus (2013)



Suuri puhallus (2013) Poster
Elokuva: Suuri puhallus (Now You See Me)

Suomen ensi-ilta: 19.7.2013
Ohjaaja: Louis Leterrier
Käsikirjoittajat: Ed Solomon, Boaz Yakin
Gengre: jännitys

Pääosissa: Jesse Eisenberg, Mark Ruffalo, Woody Harrelson, Isla Fisher, Dave Franco, Melanie Laurent, Morgan Freeman, Michael Caine


Ryhmä maailman taitavimpia taikureita järjestää huimapäisiä ryöstöjä esitystensä aikana ja jakaa rahat yleisölle. FBI yrittää pysäyttää tämän uhkarohkean joukon - kissa-hiirileikki voi alkaa.

Arviointi: Ensimmäinen ajatus elokuvan jälkeen: hyvä ja viihdyttävä elokuvakokemus. Ei tosin yltänyt ihan niin korkealle mitä ajattelin, mutta ei tämä kauaksi siitä jäänyt. Olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän toimintaa ja muunlaista etenemistä juonen kannalta. Elokuva ei kuitenkaan jättänyt kylmäksi, enkä usko olevani ainut näin ajatteleva. Toki elokuvan juoni oli vähän mitä oli, eikä se tuntunut ohjaavan elokuvaa eteenpäin. Pääasiana tuntui olevan taikatemput ja poliisien etsinnät. Jotenkin kaiken takana oleva juonirakenne tuntui jäävän kaiken alle niin, että se ei tuntunut kovinkaan merkittävältä. 

     Täytyy kuitenkin myöntää, että elokuvan idea oli hyvä. Kuolleen taikurin pojan kaunaa on mukava katsella kun se tehdään noin taidokkaasti.
Arvosana: 9-

16. heinäkuuta 2013

Elokuva: G.I. Joe: Kosto (2013)


Elokuva: G.I. Joe 2: Kosto (G.I. Joe: Retaliation)

Suomen ensi-ilta: 29.3.2013
Ohjaaja: Jon M. Chu
Käsikirjoittajat: Paul Wernick, Rhett Reese
Gengre: toiminta, scifi

Pääosissa: Bruce Willis, Channing Tatum, Dwayne Johnson, Adrianne Palicki, Ray Stevenson, RZA, Ray Park, Arnold Vosloo, Byung-hun Lee


Action-hitti saa jatkoa elokuvassa G.I. Joe: Kosto. Roadblockin (Dwayne ”The Rock” Johnson) ja Duken (Channing Tatum) tiimi ei tällä kertaa taistele vain verivihollistaan, terroristijärjestö Cobraa vastaan. Valkoiseen taloon on luikerrellut todellinen myrkkykäärme: Zartan (Arnold Vosloo) on soluttautunut hallintoon Storm Shadown (Byung-hun Lee) ja Fireflyn (Ray Stevenson) avustuksella. Pahin uhka tulee sisältä päin, kun erikoisjoukko määrätään tuhottavaksi. Maailman kohtalo lepää ryhmän harteilla ja heidän on toimittava omillaan. On vain yksi mies johon he voivat luottaa – itse alkuperäinen G.I. Joe, kenraali Joseph Colton (Bruce Willis), eliittijoukon legendaarinen perustaja.

Arviointi: Ei ihan sellainen elokuva mitä odotin ensimmäisen osan perusteella, mutta ei tämäkään huono ollut. Itse pidin kuitenkin enemmän ensimmäisestä osasta, tämä osa ei todellakaan ollut sen jälkeen välttämätön tekele. 

     Taas päästiin kuitenkin näkemään taisteluja, riitoja, ammuskelua.. Kaikkea mitä kunnon toimintaelokuvassa kuuluu olla. Elokuva jatkoi ensimmäisen "G.I. Joe":n teemaa, mutta jotenkin tuntui että tämä osa olisi ollut hieman irrallinen. Niin monta henkilöä oli korvattu uusilla hahmoilla ja näyttelijöillä, mutta silti "pahikset" olivat ne samat.. Hieman ristiriitaista kun "hyviksistä" ei melkein kukaan ollut ensimmäisessä osassa mukana. Tosin onhan ohjaaja ja käsikirjoittajatkin vaihtuneet, joten mitä siitä sitten voi muuta seurata..
     Ensimmäiseen osaan verrattuna tämä tuntui hieman realistisemmalta pakkaukselta. Tosin myös tästä elokuvasta löytyy niitä kohtia jolloin katsoja voi vai miettiä "Mitä h*lvettiä?" tai "Tuossa ei ole mitään järkeä" tai jotain muuta vastaavaa. Tietenkin scifi-elokuviin kuuluu tietynlainen utopisuus, mutta rajansa kaikella. Onneksi tässä osassa noita rajoja ei oltu ihan niin paljoa rikottu. 
Arvosana: 8+

14. heinäkuuta 2013

Kirja: Jotain sinistä


Kirja: Jotain sinistä (Happy Ever After)
Kirjailija: Nora Roberts
Suomentaja: Heli Naski
Gengre: romantiikka, aikuiset
Sarja: Morsiussarja #4
Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2011)
ISBN: 978-951-20-8226-1

 Lapsuudenystävät Mackensie, Emmaline, Laurel ja Parker pyörittävät menestyvää hääpalveluyritystä. Työn ohella kolme heistä on jo onnistunut löytämään rakkauden itselleenkin, mutta hääsuunnittelija Parker Brown on kiinnotuneempi BlackBerrystään kuin sulhonmetsästyksestä.
Parker on säntillinen säihkysääri, joka saa loihdittua jokaisen asiakkaansa hääpäivästä täydellisen, mitä ikinä tielle sitten tuleekin. Hänellä on homma täydellisesti hallussa - kunnes Malcolm Kavanaugh sotkee kaiken. Prätkän selässä viihtyvä entinen stuntmies ei todellakaan edusta sitä mitä hallittu Parkeer luulee kaipaavansa. Mutta tuntemattomia ovat rakkauden tiet...

Muita kirjailijan kirjoja: "Jotain uutta", "Jotain vanhaa", "Jotain lainattua", Puutarha- sarja ja paljon muuta
Arviointi: Upean Morsiussarjan upea viimeinen osa, se täytyy sanoa. Jotenkin minua vain häiritsi tässä kirjassa se, että itse päähenkilöistä - Parkerista ja Malcolmista - ei kerrottu kovinkaan paljoa. Ne osat joita ei käytetty näiden kahden välisiin toimiin, käytettiin Parkerin työskentelyyn. Aikaisemmissa osissa tietenkin tutustuttiin myös hahmojen töihin, mutta tässä kirjassa sitä oli aivan liikaa. Aivan liian monet häät, kokoukset ja kaikki muu mikä nyt asiaan liittyy.

     "Mal tarttui Parkeria olkapäistä ja vetäisi tämän itseään vasten. Hänen suunsa kova, kuuma vaatimus auttoi Parkeria aika lailla.
     Kun Parker kohotti käsivartensa kietoakseen ne Malin kaulaan, Mal kiskaisi hänen villapaitansa ylös, riisui sen yhdellä nopealla, kärsimättömällä liikkeellä ja heitti sen tuolille.
     "Voit ripustaa sen myöhemmin."
     "Villapaitoja ei ripusteta."
     "Miksi ei?"
     "Koska -" Parkerin henki salpautui, kun Malin kädet hivelivät ohutta aluspaitaa ja hänen ihoaan. "Silloin villapaita menettää muotonsa."
     "Minä pidän sinun muodoistasi." Mal riisui aluspaidan ja heitti sen villapaidan päälle. "Ja näistä." Hän kuljetti sormiaan Parkerin luumunväristen rintaliivien pitsikupeilla. "Sinulla on värisilmää.""
Arvosana: 7½

13. heinäkuuta 2013

Elokuva: 21 & Over (2013)


Elokuva: 21 & Over
Ohjaaja: Jon Lucas, Scott Moore
Gengre: komedia

Pääosissa: Miles Teller, Skylar Astin, Justin Chon


Jeff Chang (Justin Chon) on yliopiston priimus ja koko perheen suuri toivo. Hänen parhaat kaverinsa polkaisevat yllättäen pystyyn 21-vuotissynttärit, joten Jeffin pitää tehdä valinta. Meneekö hän pirteänä lääketieteellisen pääsykokeeseen? Heittäytyykö hän villiin yöhön, joka sisältää drinkkejä, sylitanssia, härkäratsastusta, bodyshotteja, golfkärrykisan, katolta hyppimistä, oksentamista, pukeutumista naiseksi, tappelua, biletyttöjä ja ajamista kännissä? Kumman itse valitsisit?

Arviointi: Hmm.. Ajattelin ensin, että tässäpä on hyvä elokuva. Mutta jossain kohtaa se alkoi tuoda liikaa mieleen Hangoverin, mutta yritin antaa sen anteeksi - sillä onhan molemmat samojen ohjaajien tekeleitä. Kuitenkin, jossain kohtaa vain alkoi kyllästyttää. Tuntui kuin elokuva olisi Hangover 4, mutta kyseessä eivät olisikaan polttarit vaan toisen syntymäpäiväjuhlat. Ammuskelua, biisoneita, tyttöjä, baareja, riitoja, naurua, kolhuja, sammumista, ryyppäämistä, juhlimista, sekstailua... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta silti elokuvaa ei pysty sanomaan kovin hyväksi. Ihastuin Skylar Astiniin näyttelijänä katsoessani "Pitch Perfekt"- elokuva, mutta niin.. Voisin kai antaa tämän elokuvan nuorelle komistukselle anteeksi.

     Elokuva ei kuitenkaan ollut täysin ajanhaaskausta. Sen aikana sai hymyillä ja nauraa, ja kyllä sen nyt muutenkin kerran pystyi katsomaan. Eikä tarina sinänsä ollut huono, mutta toteutus ei ollut aivan niin hyvä kuin se olisi voinut olla. 
Arvosana: 8½

Elokuva: Keinoja kaihtamatta (2012)


Elokuva: Keinoja kaihtamatta (This means War)

Suomen ensi-ilta: 9.3.2012
Ohjaaja: McG
Gengre: toiminta, komedia, romantiikka

Pääosissa: Tom Hardy, Chris Pine, Reese Witherspoon


Chris Pine ja Tom Hardy sekä Reese Witherspoon tähdittävät kovatempoista cocktailia täynnä tiukkaa toimintaa sekä kutkuttavan kaistapäistä komediaa. CIA agentit ja samalla parhaat kaverukset FDR (Pine) ja Tuck (Hardy) rakastuvat kummatkin samaan naiseen, kauniiseen ja ihastuttavaan Laureniin (Witherspoon). Laurenin pähkäillessä kumman körilään valitsisi - FDR ja Tuck aloittavat eeppisiin mittoihin yltävän taistelun Laurenin sydämestä, apunaan viimeisen päälle viritetyt vakoojan taitonsa sekä työnantajansa hienoin huipputeknologia. Paras vakooja voittakoon!

Arviointi: Oh God, mikä elokuva! Tykästyin ja ihastuin ja rakastuin samantien kun elokuvan ensimmäiset minuutit olivat käynnistyneet. Voi olla, että olen liian hurahtanut toimintaelokuviin, mutta minkäs sille mahtaa - varsinkin silloin kun ne on onnistuneesti tehty. Tämä elokuva kiteytti kaikki hyvän elokuvan ominaisuudet yhteen sievään pakettiin: viihde, ammuskelu, kunnon vakoileminen, hyvät näyttelijät jotka myös näyttävät hyvältä, kunnon stuntit, räjähdykset, jne., jne. Jos edes vähän tykkää toimintaelokuvista, tämä kuuluu niihin "pakko katsoa"- elokuviin. 

     On kuitenkin pakko myöntää, että olisin halunnut tehdä muutamia pieniä muutoksia. Yksi niistä on se, että olisin halunnut taustalla tapahtuvan rikollistoiminnan pysäyttämiseen käytettävän hieman enemmän elokuvaikaa, mutta minkäs teet. Ja hyvä se oli näinkin.
Arvosana: 10-

12. heinäkuuta 2013

Elokuva: 21 Jump Street (2012)




Elokuva: 21 Jump Street

Suomen ensi-ilta: kevät/2012
Ohjaaja: Phil Lord, Chris Miller
Käsikirjoittajat: Michael Bacall, Jonah Hill
Gengre: toiminta, komedia

Pääosissa: Jonah Hill, Channing Tatum, Brie Larson, Dave Franco, Ice Cube


Kaksi poliisikoulusta päässyttä kokelasta päätyvät takaisin high schooliin, tutkimaan huumerikosta. He ovat saaneet tehtäväkseen ottaa selvää yhden koulun sisällä liikkuvista huumeista jotka ovat aiheuttaneet lyhyessä ajassa kuoleman. 

Arviointi: Morton Schmidt (Jonah Hill) oli omana lukioaikanaan nörtti joka sai vain unelmissaan tyttöjä. Muuten häntä kiusattiin, ja yksi kiusaajista oli Greg Jenko (Channing Tatum). Nyt, peitetehtävissä, roolit kuitenkin vaihtuvat. Kiusattu nörtti pääsee sisäpiireihin ja aikaisemmin niin suosittu Greg löytää itsensä kemianlabrasta silmälasipäisten epäsuosittujen joukosta. 

     Elokuva saa ajattelemaan, että asiat olisivat muuttuneet paljonkin parissa vuodessa - mitä epäilen suuresti. On kuitenkin hienoa huomata, että vaikka omassa nuoruudessaan Greg kiusasi Mortonia, he ovat nyt parhaita ystäviä. Elokuvan aikana Mortonia vaivaa muutamaan otteeseen hänen ujous ja nuoruudesta säilyneet epämukavat muistot, mutta hän ylittää itsensä ja pääsee eteenpäin. Myös Greg joutuu ajattelemaan elämää ja suosiota uudestaan, mikä on myös mukava huomata. 
     Elokuva ei ehkä ole ihan kympin arvoinen suoritus, mutta kyllä se silti on aika todella hyvä. Rakastuin Channingiin Step Up- elokuvien kautta, eikä tunne laannu tämänkään elokuvan myötä. Elokuvan huumori on hauskaa ja viihdyttävää - niin kuin huumori yleensäkin. Huomasin kuitenkin nauravani myös sellaisissa kohdissa, jotka eivät olleet ehkä ihan tarkoitettu sellaisiksi. En tiedä johtuuko se siitä, että olen liian väsynyt katsomaan tätä elokuvaa vai siitä, että elokuva vain on niin hyvä ettei voi olla nauramatta pienillekin asioille. 
     Nyt en voi jäädä kuin vain odottamaan seuraavaa elokuvaa "22 Jump Street" joka ilmestyy kesällä 2014, pääosissa nähdään Jonah Hill, Channing Tatum sekä Ice Cube.
Arvosana: 9½

Elokuva: Dark Shadows (2012)


Elokuva: Dark Shadows

Suomen ensi-ilta: 11.5.2012
Ohjaaja: Tim Burton
Gengre: komedia, fantasia

Pääosissa: Johnny Depp, Eva Green, Michelle Pfeiffer, Jonny Lee Miller, Chloë Grace Moretz, Helena Bonham Carter, Gulliver McGrath

Dark Shadows on Tim Burtonin vampyyrifantasiadraama, jossa Johnny Deppin esittämä Barnabas Collins on vuonna 1772 menestynyt liike- ja naistenmies, kunnes tekee elämänsä virheen särkiessään väärän naisen sydämen. Angelique Bouchard (Eva Green) on nimittäin noita, joka kostoksi huonosta kohtelusta muuttaa Barnabaksen vampyyriksi ja hautaa tämän elävältä. 200 vuotta myöhemmin Barnabas vapautuu haudastaan ja löytää itsensä hyvin muuttuneesta maailmasta vuodesta 1972. Hän etsii käsiinsä sukunsa jälkeläiset, jotka tuntuvat olevan melko erikoista sakkia.

Arviointi: Upea, luova ja hyvin toteutettu elokuva jota tähdittää aivan upeasti mahtava Johnny Depp ilmeikkäillä kasvoillaan, puheellaan ja tyylillään valloittaa kaikki katsojat. Jos elokuvasta ei mitään muuta hyvää voi sanoa, niin tämän herran roolisuoritus on kuitenkin pakko huomioida.

     Depp ei kuitenkaan ollut ainoa hyvä osa tässä elokuvassa - eikä myöskään ainoa hyvä näyttelijä. Tähän elokuvaan oli kiteytetty niin kostonhimo, parisuhde draama, perhesiteet, pikkukaupunkien yhtäläisyydet pienistäpiireistä sekä huumori. Upeat ja erilaiset hahmot loivat kokonaisuuden joka hämmästytti, nauratti, itketti ja jätti hyvän mielen. Burton on taas kerran saanut luotua upean elokuvaelämyksen jonka voi toistaa useampaankin kertaan.

Arvosana: 9½

Kirja: Jotain lainattua


Kirja: Jotain lainattua (Savor the Moment)
Kirjailija: Nora Roberts
Suomentaja: Heli Naski
Gengre: romantiikka, aikuiset
Sarja: Morsiussarja #3
Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2011)
ISBN: 978-951-20-8225-4

 Hääkakkutaituri Laurel McBanen elämä on kuorrutettu romantiikalla. Laurelin ja hänen kolmen parhaan ystävänsä Macin, Emman ja Parkerin hääpalveluyritys tekee asiakkaidensa huimimmistakin unelmista totta, ja neljästä ystävyksestä kaksi on jo löytänyt vierelleen sen oikean. Laurelin arki on täynnä toisten onnenhetkiä.
Laurel itse on liian hillitty arvostaakseen kaikkia niitä romanttisia ylellisyyksiä, joita heidän asiakkaansa janoavat. Haaveensa on kyllä Laurelillakin, ja se haave liittyy Parkerin veljeen Deliin, johon hän on ollut toivottoman ihastunut jo lapsuudesta lähtien. Laurel uskoo komean lakimiehen olevan tavoittamattomissa, mutta vihainen, kuuma ja kerta kaikkiaan polvet notkauttava suudelma saa hänet hämmennyksiin. Jospa hetken kiihko voisikin jatkua...

Muita kirjailijan kirjoja: "Jotain uutta", "Jotain vanhaa", Puutarha- sarja ja paljon muuta
Arviointi: Upeaa, säkenöivää ja intohimoista tekstiä taas kerran. Suorasanaisen Laurel ja järjestelmällinen kaikesta huolehtiva Del eivät vaikuta parilta jolla olisi yhteistä tulevaisuutta - varsinkaan kun suhdetta värittää myös koko eliniän aikainen tuttavuus ja ystävyys. Mutta, eihän ihminen voi päättää keneen rakastuu - niin kuin kirjassakin pari kertaa muistutetaan.
Värikäs menneisyys vaikuttaa hieman parin alkavaan suhteeseen, mutta on siinä hyviäkin puolia. Enkä usko, että Laurel olisi niin ihastunut hurmaavaan Deliin jos olisi vasta tutustunut tähän - toisinpäin on tosin sama tilanne. He ovat molemmat suuria persoonia ja jääräpäitä jotka osaavat pitää puoliaan. Laurelin suorasukaisuus aiheuttaa välillä riitoja - varsinkin Delin kanssa. Tosin, ehkä näiden kahden välillä riidat tuovat suhteeseen edes jonkinlaista pysyvyyttää ja pitää sen koossa - omalla tavallaan.

     ""Selvä", Laurel mumisi katsoen lahjaansa. "Sinä siis ostit minulle sanelukoneen ostoslistoja varten."
     "Niin. Pohjassa on magneetti, joten voit kiinnittää sen kylmiön oveen tai muuhun sopivaan taustaan."
     "Useimmat miehet toisivat kukkia."
     Del häkeltyi, Laurel näki sen selvästi.
     "Olisitko tahtonut mieluummin kukkia?"
     "En, vaan juuri tämän. Ison kasan tällaisia. Tämä on todella upea lahja." Hän katsoi Deliä silmiin. "Ihan oikeasti, Del."
     "Hyvä. Älä ole mustasukkainen, mutta ostin rouva G:lle samanlaisen."
     "Mokomakin hempukka."
     "Del virnisti ja suuteli häntä taas. "Käyn äkkiä viemässä sen hänelle, ja sitten minun pitää lähteä, tai myöhästyn."
     "Del", Laurel sanoi ennen kuin Del ehti ovelle. Del oli ostanut hänelle vempaimen, joka oli sekä käytännöllinen että hassu. Hän tahtoi kertoa Delille, mitä tunsi tätä kohtaan, vain tokaista nuo kolme pientä sanaa. Minä rakastan sinua. Mutta hän ei pystynyt."
Arvosana: 9

11. heinäkuuta 2013

Elokuva: Jack Reacher (2013)


Elokuva: Jack Reacher: Tappajan jäljillä

Suomen ensi-ilta: 4.1.2013
Ohjaaja: Christopher McQuarrie
Gengre: toiminta, jännitys

Pääosissa: Tom Cruise, Rosamund Pike, Robert Duvall, Richard Jenkins

     Menestyskirjailija Lee Childin jännitysromaaneista tuttu sankari, entinen sotilaspoliisi ja kovaotteinen etsivä Jack Reacher (Tom Cruise) astuu ensimmäistä kertaa valkokankaalle. 
     Kun ampujan laukaukset vaativat viisi kuolonuhria, kaikki todisteet näyttävät viittaavan poliisin vangitsemaan mieheen. Kuulusteluissa epäilty kuitenkin vaatii: ”Hakekaa Jack Reacher!” Näin alkaa ajojahti totuuden jäljillä ja vastauksia etsiessään Jack Reacher joutuu kohtaamaan epätavallisen vihollisen, joka varjelee salaisuuttaan keinoja kaihtamatta.

Arviointi: Menevä elokuva jota Cruise tähdittää upeilla näyttelijän taidoillaan ja kropallaan - joka nähdään myös ilman paitaa. En ole lukenut Childin kirjaa, mutta uskon että elokuva on sille vain eduksi. Aluksi niin normaalilta rikoselokuvalta kuin tämä elokuva ensin vaikuttikin, siinä oli myös jotain aivan uusia ja sykähdyttäviä piirteitä. Mutta se on varma, että myös tähän elokuvaan oli saatu hieman huumoria - joka aiheutti myös muutaman naurunpyrskähdyksen.


     Vaikka Cruisen tappelukohtaukset ynnä muut ovatkin todella hyviä ja vakuuttavia, täytyy myös muistaa muut hyvät näyttelijät jotka tässä elokuvassa esiintyivät. Eikä tietenkään saa unohtaa muutamia musiikkivalintoja jotka satuin epähuomiossa panemaan merkille - kun yleensä en niin kauheasti tuota musiikkia tule kuunnelleeksi. Ja annan vielä lisää plussaa siitä, että elokuvassa nähtiin myös hyvän näköisiä autoja joilla vielä päästiin ajamaan vähän kovempaakin vauhtia. Kunnon takaa-ajoa hieman kolhiintuvilla autoilla kun ei vaan voi voittaa mikään. Ainoa harmillinen puoli on se, että hyvät autot ajetaan romuttamokuntoon yhden vaivaisen illan aikana.
     Elokuvan yksi monista hyvistä puolista on se, että se soveltuu niin miehille kuin naisillekin. Mutta ei toki saa unohtaa sitä, että elokuvaan on merkitty ikärajaksi K16 - hyvällä syyllä. 
Arvosana: 9½

Kirja: Jotain vanhaa


Kirja: Jotain vanhaa (Bed of Roses)
Kirjailija: Nora Roberts
Suomentaja: Heli Naski
Gengre: romantiikka, aikuiset
Sarja: Morsiussarja #2
Julkaisuvuosi: 2009 (suomeksi 2010)
ISBN: 978-951-20-8224-7

 Emma Grantin ja hänen kolmen ystävänsä hääpalveluyritys Kartanohäät kukoistaa. Emma on pikkutytöstä asti rakastanut romanttisia ja kauniita asioita, ja niinpä hääfloristin ammatti on hänelle omiaan. Mutta vaikka tumman kiharapään ympärillä pörrää miehiä kuin mehiläisiä ja työkin on tulvillaan romantiikkaa, sitä oikeaa Emma ei ole vielä löytänyt.
Emma ei ole tullut ajatelleeksi, että onni voisi löytyä myös lähipiiristä. Siihen joukkoon kuuluu arkkitehti Jack Cooke, joka on kuin yhtä perhettä Kartanohäiden viehättävän voimanelikon kanssa. Kun Jack ja Emma viimein tajuavat tuntevansa toisiaan kohtaan jotain muutakin kuin ystävyyttä, alkavat kuviot mutkistua. Jack ei nimittäin ole koskaan ollut sitoutuvaa tyyppiä, kun taas Emma haluaa vierelleen miehen, jolle sanoa "tahdon". Kuinka tällainen suhde oikein voisi puhjeta kukkaan?

Muita kirjailijan kirjoja: "Jotain uutta", Puutarha- sarja ja paljon muuta
Arviointi: Aivan ihana ja sydäntä raastava kertomus upeasta ja ystävällisestä Emmalinesta. Emma on aivan ihana persoona, eikä Jackissakaan ole - hurmaavan upea mies todellakin.
Vaikka kirjassa tutustuttiin hyvin perinpohjaisesti kahteen päähenkilöön, aukaisi se myös hieman lisää neljän kaunottaren välistä ystävyyttä ja sen ainutkertaisuutta.

     "Kohtausta katseli kolme nuorta naista, jotka seisoivat kattoterassilla kädet toistensa vyötäisillä. Heidän takanaan huokaili rouva Grady.
     Kun Mac niiskautti, Parker kaivoi taskustaan paketin paperinenäliinoja. Hän jakoi niitä Macille, Laurelille ja rouva Gradylle ja otti lopuksi yhden itselleen.
     "Kuinka kaunista", Mac sai sanottua. "He ovat niin kauniita. Katsokaa tuota hopeanhohtoista valoa, kukkien hehkua ja valoa, Emman ja Jackin siluettia."
     "Sinä näet kaiken kuvina." Laurel pyyhki silmiään. "Tuo tuolla on aitoa romantiikkaa."
     "En näe vain kuvia. Hetkiä. Tämä on Emman suuri hetki. Yhtä tärkeä kuin sinisen perhosen hetki. Meidän ei varmaankaan pitäisi katsella. Pilaamme kaiken, jos he huomaavat meidät."
     "Eivät he näe muita kuin toisensa." Parker tarttui ensin Macin ja sitten Laurelin käteen ja hymyili tuntiessaan rouva Gradyn käden olkapäällään.
     Hetki oli juuri sellainen kuin sen kuului olla.
     Niinpä he jäivät katselemaan Emmaa, kun hän tanssi leudossa kesäkuun yössä, kuunvalossa, puutarhassa, yhdessä rakastamansa miehen kanssa."

Kirjaan on saatu Robertsille normaaliin tapaan myös paljon intohimoa, rakkautta, iloa ja surua. Kirja on jatkaa myös hyvin ensimmäisen osan "Jotain uutta" luomaa selkeää linjaa joka kertoo ystävyydestä, perheistä sekä hääpalveluyrityksestä ja sen menestyksekkäästä toiminnasta.
Arvosana: 9½

8. heinäkuuta 2013

Kirja: Jotain uutta


Kirja: Jotain uutta (Vision In White)
Kirjailija: Nora Roberts
Suomentaja: Heli Naski
Gengre: romantiikka, aikuiset
Sarja: Morsiussarja #1
Julkaisuvuosi: 2009 (suomeksi 2010)
ISBN: 978-951-20-8134-9

Häävalokuvaaja Mackensie "Mac" Elliot on tottunut työssään ikuistamaan onnellisia hetkiä, joista hän on itse jäänyt paitsi niin perhe-elämässä kuin rakkaudessa. Isänsä hylkäämä Mac on joutunut nuoresta asti huolehtimaan vastuuttomasta, miehiä liukuhihnalla kuluttavasta äidistään. Mac onkin oppinut turvautumaan ystäviinsä. Heidän kanssaan hän pyörittää hää- ja juhlapalveluyritys Kartanohäitä upeassa Brownien kartanossa, josta on tullut myös hänen kotinsa.
    Eräs hääprojekti heittää Macin tähtäimeen Carter Maguiren, morsiamen veljen. Tasapainoinen, joskin vetovoimainen lukion opettaja ei vastaa Macin miesmakua. Yllätyksekseen Mac huomaa, että tähän epätodennköiseen suhteeseen heittäytymisessä on riskinsä - myös se riski, että löytää onnen. Mutta onko Mac valmis suomaan sen itselleen?

Arviointi: Kirja on taas yksi Robertsin osoitus siitä, että hän todellakin osaa kirjoittaa lumoavasti ja viihdyttävästi. Jokainen kirjan hahmoista on omanlainen persoona, jolla on tärkeä osansa juonen kannalta. Tässä kirjassa ei liikoja jauheta samoja asioita tai pysähdytä katselemaan maailman menoa.
Kirjaan on saatu hyvin sisällytettyä Macin sen hetkinen elämä ja hieman menneisyyttä joka valaisee nuoren naisen ajatusmaailmaa.
Vaikka kirja on joissakin kohtia melko vakavamielistä, on siihen saatu myös riittävästi huumoria ja naurua.

     "Hänen studiossa seisoi mies.
     Mies tuijotti häntä silmät ammollaan, punastui, päästi tukahtuneen äännähdyksen ja käännähti ympäri. Ja törmäsi hirmuisella ryminällä ovenpieleen.
     "Herranen aika! Kuinka kävi?" Mac heitti puhelimen pöydälle ja syöksyi ovelle, jonka edessä mies huojui hämmentyneen näköisenä.
     "Ei mitään hätää. Kaikki hyvin. Anteeksi."
     "Sinusta vuotaa verta. Taisit kolauttaa pääsi aika pahasti. Ehkä sinun pitäisi istuutua."
     "Ehkä." Sen sanottuaan mies nojasi seinään ja lysähti harittava katse silmissään lattialle istumaan.
     Mac kyykistyi ja pyyhkäisi miehen otsalle valuvan tummanruskean hiussuortuvaa sekä verta vuotavaa naarmua, jonka viereen oli jo nousemassa vaikuttavan näköinen kuhmu. "Okei, siinä ei ole haavaa. Et tarvitse tikkeja. Siinä on vain aikamoinen ruhje. Voi veljet, kuulosti ihan siltä kuin olisit iskenyt ovea vasaralla. Siihen pitäisi laittaa jäätä, ja sitten –"
     "Anteeksi kuinka? Sinä et taida ymmärtää... Pitäisiköhän sinun –"
     Mac näki miehen katseen suuntautuvan alaspäin ja vilkaisi itse samaan suuntaan. Hän keskeytti hoitotoimenpiteiden suunnittelun tajutessaan äkkiä, että hänen rintaliivienhädin tuskin verhoamat rintansa olivat juuri painumaisillaan vasten miehen kasvoja."

Kuitenkaan kirja ei eroa kovin paljoa muista saman kategorian kirjoista. Nuori nainen (tai joissain tapauksissa mies) kohtaa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön, aluksi menee huonosti ja lopuksi mennään naimisiin. Toki tämä on helppo juonen pohja, ja sen päälle voi sitten rakentaa mitä ikinä tulee mieleen.
Arvosana: 9-

Kirja: Vivika


Kirja: Vivika

Kirjailija: Lotta-Liisa Joelsson
Gengre: kauhu, nuoret

Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-951-884-494-8

Kaksi tyttöä. Kesäloma. Tyhjätalo.

Kylpyhuone, jossa toinen makaa kuolleena.

Syyslukukausi rauhallisessa pikkukaupungin koulussa muuttuu painajaiseksi, kun ensin kakkosluokkalainen ja sitten viidesluokkalainen tyttö murhataan oudoissa olosuhteissa. Kevään aikana uhrien määrä kasvaa viiteen. Kevätjuhlan jälkeen surmat loppuvat, mutta niitä ei koskaan saada ratkaistua.

Kun kaksi koulun entistä oppilasta viettää kahdeksaa vuotta myöhemmin kesälomaansa toisen kotitalossa, menneet tapahtumat heräävät eloon. Kuolleiden tyttöjen tarinat alkavat kietoutua vanhoihin kansansatuihin, ja menneisyys muuttuu nykypäiväksi hyytävällä tavalla.

Arviointi: Kauhu kirjat eivät ole niitä lempikirjojani (hyvästä syystä). Tämä kirja oli siis jo alusta hieman kyseenalainen valinta luettavaksi, mutta päätin kuitenkin avata sen. Ensimmäinen järkytykseni ei kuitenkaan liittynyt mitenkään siihen millainen kirja itsessään oli, vaan kirjan henkilöhahmoon:


     "Vivika hengittää raskaasit. Suusta valuu verinen kuolarihma rinnalle. Vivika on pyyhkinyt verisillä käsillä tukkaa silmiltään, joten verta on myös Vivikan vaaleassa tukassa. Seison paikallani määrittelemättömän ajan. Vivika ei katso minuun, vaan tuijottaa eteensä, jonnekin pytyn yläpuolelle. Aika kuluu. Verilammikko, jossa Vivika istuu, laajenee hetken. Sitten se törmää viemäriritilään ja Vivika alkaa valua pimeyteen.
     Koetan Vivikan käsivartta kohdasta, jossa on vielä puhdasta ihoa. Vivika on kylmä eikä reagoi. Kuivaan veriset jalkapohjat käsipyyhkeeseen ja pudotan pyyhkeen kaakelilattialle. Suljen vessan oven ja sammutan valon. Seison hetken hämärässä käytävässä ja menen sitten takaisin huoneeseeni. Avaan ikkunan, mutta ulkona laulavat linnut. Suljen ikkunan, riisun paidan päältä ja menen takaisin sänkyyn. Herään paljon myöhemmin sateen ääneen."

Siis oikeasti, kuka jättää yöllä vessasta löytämänsä verisen siskon sinne istumaan ja menee takaisin nukkumaan? Tai kuka edes siinä tilanteessa voisi nukkua normaalisti kun tietää, ettei talossa pitäisi olla muita kuin sinä itse ja sisko. 
Loppu kirja sitten tuli jotenkin luettua, vaikka ei se nyt mitään ilonkiljahduksia (tai kauhun) aiheuttanut. Toki asiaan saattoi myös vaikuttaa suhtautumiseni kauhukirjoja kohtaan, mikä ei aina ole ihan niin positiivinen. Enkä tiedä olivatko pätkät Tuhkimosta, Peukalo-Liisasta, Lumikista, Punahilkasta, Siniparrasta ja Prinsessa Ruususesta vain ajatusten sekoittamista varten vai ei. Muutenkin kirja oli hieman sekava, sillä se oli kirjoitettu niin monen henkilön näkökulmasta ja heidän ajatuksistaan.
Arvosana: 8-

Kirja: Niskaan putoava taivas


Kirja: Niskaan putoava taivas
Kirjailija: Laura Lähteenmäki
Gengre: scifi
Sarja: North End #1
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-951-0-38598-2

Viikko ilman vanhempia on aluksi onnenpotku - viimeinkin neljätoistavuotias Tekla voi tehdä mitä haluaa ja tutustua North Endin naapureihinsa, Lunaan, Aasaan ja Havuun. Mutta viikon edetessä eteen kasaantuu kysymyksiä kuin loputonta lunta taloyhtiön pihalle: Ketkä tekevät iskun North Endin suklaatehtaaseen, majaileeko maanalaisissa varastoissa ylimääräistä väkeä, minne pikkuveli katoaa?

Muita kirjailijan kirjoja: "Iskelmiä", "Marenkikeiju", "Aleksandra Suuri"
Arviointi: Kirja olisi voinut olla mielenkiintoisempi, sillä aihe oli jollain tapaa erilainen. Puolessa välissä aloin kuitenkin hieman tylsistyä, eikä loppu kirja herättänyt mielenkiintoa. Juoni oli hieman hajanainen, mutta pohjimmiltaan se oli ihan tyydyttävä.
Ilmastonmuutoksen muokkaamassa maailmassa melkein kaikki asiat ovat eritavalla kuin nykyään. Teklan perhe muuttaa pohjoisempaan isän työn perässä, vaikka vanhemmat ovat eronneet. Sitten Tekla jää veljensä kanssa viikoksi asumaan kahdestaan, sillä vanhemmat eivät ole ajantasalla vuoroviikko-järjestelmästään minkä tarkoituksena on pitää lasten välit vanhempiin, mutta pitäen vanhemmat erillään toisistaan.
Kirjan alusta asti minua häiritsi Teklan suhtautuminen viikkoon ilman vanhempia. Ymmärrän kyllä, että neljätoistavuotias haluaa tehdä kaikenlaista ollessaa yksin kotona - varsinkin ensimmäisellä kerralla. Hänellä oli kuitenkin pikkuveli hoidettavana, josta Tekla ei tuntunut välittävän joissain kohtia lainkaan. Hän valitteli vain sitä, että etelässä kaikki oli niin paljon erilaisempaa. Hän ei suostunut käyttämään kunnollisia talvivaatteita, eikä talon lämmittäminen tai muut kotityöt oikein innostaneet. Tämä kaikki oli mielestäni hieman outoa, sillä kyllä neljätoistavuotiaan jo pitäisi hieman pystyä huolehtimaan itsestään ja veljestään, ilman että meinaa jäätyä kuoliaaksi puolessa välissä viikkoa.

     "Kauri ei sanonut mitään piileskelystä ja Teklan psykologivalheesta. Se, että Kauri jätti asioita sanomatta eikä lörpötellyt niistä eteenpäin, kertoi siitä, että Kaurista oli tullut iso poika. Vaikka Kaurin lapsuus ei vielä päättynyt tähän, jokin osa siitä päättyi. Yksi luku, yksi tarina.
     Lapsuus ei päättynyt kerralla, vaan sillä oli monta loppua, pientä nytkähdystä kohti seuraavaa aikaa.
     Isä ja äiti katsoivat toisiaan. He näyttivät äärettömän surullisilta ja syyllisiltä. Heidän vuoroviikkosysteeminsä ei ollut aukoton, oli tapahtunut erehdys ja tilanne pitäisi korjata. Ja pitkästä aikaa he hymyilivät toisilleen. Apua anoen, epävarmasti ja huolestuneesti, hivenen säikähtäneesti ja samalla helpottuneen vinosti."

Annan kuitenkin sarjalle vielä toisen mahdollisuuden kun sen toinen osa "Kaiken peittävä tulva" ilmestyy syksyllä.

     "Koska isä oli tullut viimeisellä kuljetuksella, hänen täytyi jäädä yöksi. Ehkä hänelle laitettaisiin olohuoneen tuolit vastakkain ja hän nukkuisi uunin lämmössä. Mutta he kaikki olisivat pitkästä aikaa samaan aikaan saman katon alla, jokainen omassa sängyssään, lämpimässä ja vatsassaan äidin tuomaa limppua.
     Tekla katseli Kauria liikuttuneena. Veli pureskeli leipää silmät ummessa. Kun hän avasi silmät ja katsoi Teklaan, Tekla muodosti huulillaan yhden sanan.
     Kiitos."
Arvosana: 7

7. heinäkuuta 2013

Kirja: Georgia Nicolsonin salatut elämät- sarja


Kirja: Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä (Angus, Thongs and Full-Frontal Snogging  

Kirjailija: Louise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #1
Julkaisuvuosi: 1999 (suomessa 2001)
ISBN951-23-4180-8

Georgian elämässä riittää säpinää...
14-vuotiaan Georgian kanssa aika ei todella käy pitkäksi! Tämä nolojen tilanteiden neiti kirjoittaa hauskassa päiväkirjassaan kakistelematta juuri niistä asioista, joilla teinitytön elämässä on merkitystä: tempauksista ystävien kanssa, jumalaisista jätkistä ja niiden metsästyksestä, suuteluharjoituksista, vähemmän menestyksekkäistä kurkkunaamioista, vanhempien omituisuuksista ja Angus-kissan karkumatkoista. Georgian nokkelat ja itseironiset muistiinpanot ovat tyttöenergiaa parhaimmillaan!



Kirja: Minihameita  ja miesmagneetteja (It's OK, I'm wearing really big knikers. [US: On the bright side, I'm now the Girlfriend of a Sex God])   
KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #2
Julkaisuvuosi: 2001 (suomessa 2001)
ISBN951-23-4244-8

Tätä mimmiä ei pidättele mikään...
Hillittömän suosion saavuttanut Kissanpäiviä ja jumalaisia jätkiä on saanut odotettua jatkoa. Suunnattoman charminsa ja – myönnetään – pienen junailunkin avulla Georgia on vihdoin saanut koukkuun jumalaisen Robbien. Kaiken pitäisi siis olla mallillaan, mutta eiköhän Robbie juuri silloin päätä tutkiskella itseään ja suhdettaan Georgiaan sillä tuloksella, että Georgia on vielä liian nuori seurustelemaan. Alkaa Operaatio Kuminauha: anna miehelle vähän joustoa, niin se palaa kyllä takaisin! Totta kai rinnalle hankitaan vielä uusi mustasukkaisuutta herättävä poikaystävä, joka osoittautuukin ihan mukavaksi tapaukseksi...


Kirja: Poptähtiä ja puskuripulmia (Knocked out of my nunga-nungas  

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #3
Julkaisuvuosi: 2002 (suomessa 2002)
ISBN951-23-4273-1

Georgian valtakunnassa kaikki hyvin: jumalainen Robbie on koukussa! Mutta eikös juuri silloin mukava korvikemies Dave ala ladella rakkaudentunnustuksia ja suikata suuta aina kun vain lähietäisyydelle pääsee. Onhan Daven kanssa aina kyllä tosi hauskaa, mutta toisaalta vain Robbien seurassa polvet menevät hyytelöksi...
Mieshuolien lisäksi Georgiaa hämmentää aina vain paisuva rintavarustus, uusi komea ranskanopettaja Henri sekä Angus-kissa, jonka rakkaus naapurin Naomiin käy yhä kiihkeämmäksi.


Kirja: Rimakauhua ja ranskalaisia (Dancing in my Nuddy-Pants  

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #4
Julkaisuvuosi: 2003 (suomessa 2003)
ISBN951-23-4399-1

Georgia jatkaa edelleen ihanaa elämäänsä Robbien tyttöystävänä, vaikka on toki myönnettävä, että ajatukset lipsahtavat joskus vähän hauskan Davenkin suuntaan. Ja tunteet myllertävät entistä enemmän, kun Dave jättää tyttöystävänsä Ellenin! Muuta ajateltavaa tuo luokkaretki Ranskaan, missä Georgia ja kumppanit saavat aikaan melkoista häslinkiä. Juuri kun Georgia on saanut rakkauselämänsä järjestykseen, päättää Robbie tietenkin jostain käsittämättömästä syystä lähteä töihin ekotilalle Uuteen-Seelantiin. Mutta Davehan on taas vapaa…


Kirja: Irtoripsiä ja Italian ihmeitä (... and that's when it fell of my hand. [US: Away laughing on a fast camel])   

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #5
Julkaisuvuosi: 2004 (suomessa 2005)
ISBN951-23-4628-1

Totta se on: Robbie on lähtenyt Uuteen-Seelantiin ja jättänyt Georgian kotomaahan riutumaan. Kun Robbielta lopulta tulee postia, on se niiiiiin pitkästyttävää tekstiä, ettei sitä voi haukottelematta lukea. Ei lirkuttelua, ei mitään! Tai jospa se onkin romanttinen salaviesti, josta on tarkoitus lukea vain joka neljäs sana… No ei kun ei.
Säädyllisen suruajan jälkeen silmä alkaa kuitenkin taas vilkkua tutun huba-Daven suuntaan, mutta sillä miehellä vain tuntuu olevan pimu joka sormelle. Kuin taivaan lahjana tipahtaa maisemiin Stiff Dylans –bändin uusi jäsen, amerikanitalialainen Masimo. Kuinka olla kiinnostuneen oloinen mutta vaikeasti tavoiteltava samaan aikaan? Varsinkin jos irtoripset takertuvat tärkeällä hetkellä toisiinsa…


Kirja: Bikineitä ja biisoninsarvia (... and the he ate my boy entrancers)    

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #6
Julkaisuvuosi: 2005 (suomessa 2006)
ISBN951-23-4814-4

Kuin taivaan lahjana isä ehdottaa perheretkeä Amerikkaan juuri, kun jumalainen Masimo on myös pinkaissut sinne. Georgia järkeilee, ettei Amerikka nyt niin suuri maa ole, etteikö sieltä parissa päivässä voisi toisiaan löytää… No, toisin käy, mutta Georgia nauttii silti matkalla elämästään nokka pystyssä ja täysin rinnoin – Amerikassa kaikki MUUKIN on muuten tosi suurta…! Kotiinpaluu tuo mukanaan tutut miesongelmat: suosikit Huba-Davesta exä-Robbien kautta nyxä-Masimoon häärivät Georgian kimpussa niin, ettei paremmasta väliä!


Kirja: Häähumua ja hyytelöpolvia (Startled by his furry shorts  

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #7
Julkaisuvuosi: 2006 (suomessa 2007)
ISBN978-951-23-4924-1

Mitä nyt on tapahtunut? Minne kaikki jäppiset Georgian perästä ovat huvenneet? Italian ihme Masimo ilmoittaa, ettei ole vielä toipunut entisistä suhteistaan ja Huba-Daven kainalossa on uusi emma heti, kun selkänsä kääntää. Kohtalon kolhiman Georgian on pakko jopa kirjoittaa ystävällismielinen vastauskirje Robbielle Mää-Mää-maahan, vaikka suhde onkin NIIN mennyttä aikaa, NIIN mennyttä aikaa. Loppupeleissä Masimo kylläkin ilmoittaa tehneensä välit selviksi exänsä kanssa ja olevansa niin muodoin taas Georgian palveluksessa, mutta juuri sillä hetkellä pihaan posahtaa auto, jonka uumenista vääntäytyy esiin… kukapa muu kuin vanha kunnon ihana Robbie!


Kirja: Kauneusunia ja kilpakosijoita (Love is a many trousered thing  

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #8
Julkaisuvuosi: 2007 (suomessa 2009)
ISBN978-951-23-5039-1

Georgialla on ongelma, joka vaikuttaa lievästi tutulta: hänen on vaikea päättää valitako Pelkkää Seksiä eli Robbie vai Seksimaisteri alias Italian ihme Masimo. Robbie on nimittäin palannut mää-mää-maasta ja on (Ohmygod!) jumalaisempi kuin Georgia muistikaan, ja Masimokin on tehnyt välit selviksi ex-tyttöystävän kanssa ja olisi kokonaan Georgian käytettävissä. Siinäpä tytöllä pulma, jota ratkotaan koko mimmijengin voimin. Lopulta Georgia pelastautuu telttaretkelle luokan kanssa (etovien epämukavuuksien pariin), mutta suopean sattuman oikusta poikakoulu telttailee viereisessä notkelmassa. Joten Georgialle tulee tilaisuus kääntyä huolineen ikiystävänsä Huba-Daven puoleen (joka muuten on pussausasteikolla pistämätön)…


Kirja: Kaukokaipuuta ja kukkatappeluita (Stop in the name of Pants!  

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe
nuoret, pojat, parisuhde, ystävät
SarjaGeorgia Nicolsonin salatut elämät #9
Julkaisuvuosi: 2008 (suomessa 2010)
ISBN978-951-23-5223-4

Georgia seurustelee ihanan italialaisorhin Masimon kanssa, mutta suhde joutuu koetukselle, kun Masimo matkustaa kesäksi kotimaahansa. Kun Georgia muistaa aina Masimon puhelinnumeron väärin eikä postikortin tekstistäkään saa mitään tolkkua, ei kai ole ihme, että Georgia päätyy vähän läheistelemään huba-Daven kanssa… Höyhenet pöllyävät, kun Masimo palaa takaisin Englantiin ja näkee Georgian ja Daven lämmenneet välit. Tällä kertaa Georgian mielessä on miesten lisäksi myös rakas kissa Angus, joka joutuu pahaan onnettomuuteen.


Kirja: Sukkahousuja ja salarakkaita (Are these my Basoomas I see before me?  

KirjailijaLouise Rennison
Suomentaja: Tytti Träff
Aihe: nuoret, pojat, parisuhde, ystävät

Sarja: Georgia Nicolsonin salatut elämät #10
Julkaisuvuosi: 2009 (suomessa 2011)
ISBN978-951-23-5351-4

Georgialla on loppuun saakka ongelmia miesruletin pyörittämisessä. Italialais-poikaystävä Masimo bändeineen on muuttamassa Lontooseen, ja Georgian pitäisi pystyä tekemään jokin ratkaisu samettisilmäisen hurmurin suhteen. Samaan aikaan Huba-Dave dumppaa Georgian, koska ”hänellä on toinen”. Kuinka Georgian oikein käy, kuka hänet lopulta saa? Georgian viimeiset päiväkirjamerkinnät tarjoavat tuttua kohellusta bumtsi-bumien ja ison nenän varjossa, mutta sisältävät myös uskollisten lukijoiden kaipaaman loppuratkaisun. Niin – kuka Georgian lopulta saa?



Arviointi: Taas yksi sarja johon ihastuin heti lukiessani ensimmäistä osaa. Sen jälkeen olen lukenut osia yhä uudestaan ja uudestaan, ja nyt harkitsen hankkivani englannin kieliset kirjat. Onhan alkuperäisellä kielellä kirjoitetuissa kirjoissa kuitenkin omanlaisensa tunnelma kielellisesti, mikä tosin on näissä suomennoksissa saatu todella hyvin esille.
Näitä kirjoja lukiessa saa nauraa ja itkeä. Georgian tunteisiin on helppo samaistua, vaikka ei itse olisikaan kokenut samanlaisia asioita (ainakaan samalla tavoin). Sarjan kaikki hahmot ovat aivan upeita yksilöitä ja niistä jokaisella on suuri merkitys koko sarjan kannalta. 
Päiväkirja muotoon kirjoitetut kirjat ovat nopeita luettavia, eikä niissä mielestäni ole minkäänlaista ikärajaa. Voin aivan hyvin nähdä mielessäni saman kirjan niin ala-asteikäisen kädessä kuin vanhemman aikuisenkin. Poikia sarja ei ehkä kauheasti kiinnosta, sillä asioista puhutaan niin paljon tyttöjen näkökulmasta, mutta miksikäs ei. En minä ole mikään sanomaan, että kuka saa lukea ja mitä kirjoja.