Jännitystä ja poliiseja, osa 2

Ensimmäisen osan dekkareista ja jännäreistä voit käydä lukemassa täältä. Nyt kuitenkin vuorossa vielä kolme kirjaa lisää tuohon listaan.

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret)

****, 2015, Gummerus 2017, Sari Kumpulainen, Pimeän puoli, mysteeri, rikos, jännitys, trilleri

     Kun jää pettää alta aloittaa Camilla Greben suositun kirjasarjan. Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin ruumiin löydyttyä: naisen pää on hakattu irti ja laitettu pystyyn ruumiin viereen. Kirjan tarina kerrotaan kolmesta näkökulmasta, jotka yhdistyvät loppua kohti mentäessä toisiinsa. Mukaan mahtuu niin murhatutkintaa, ihmissuhdedraamaa kuin jokaisen hahmon oman elämän kamppailuja.

     Luin kirjan viime syksynä ja omat muistikuvat tästä teoksesta ovat hyvin hatarat. Jollain tasolla muistan tykänneeni tästä ja lukemiseen ei ole mennyt kovin montaa päivää. Silti, neljästä annetusta tähdestä huolimatta, ei tämä ole mikään mieleenpainuvin kirja ollut. Seuraava osa kuitenkin jo odottaa lukuvuoroa hyllyssä, joten siihen pitäisi vielä jossain vaiheessa tarttua.

Lucy Foley: Jahti (The Hunting Party)

***½, 2018, Otava 2020, Satu Leveelahti, mysteeri, jännitys, trilleri, rikos

     Murhamysteeri lumisissa maisemissa. Alusta asti on selvää, että mistä uhri on löytynyt, mutta kaikki muu selviää pitkin tarinaa. Lomaporukkaa käydään melkeinpä hahmo kerrallaan läpi ja heidän menneisyys avautuu lukijalle. Joihinkin hahmoihin pureudutaan tarkemmin ja heidän yhteydet muodostavat verkkoja, jotka ulottuvat pidemmälle kuin aluksi kuvittelee olevan mahdollista.

     Tarina piti ihan hyvin otteessaan, mutta itseäni niin monesta hahmosta kertominen hieman häiritsi. Lisäksi joidenkin hahmojen historiasta kerrottiin mielestäni myös sellaisia asioita, jotka olisi voinut jättää pois. Hieman tiivistettynä kirja olisi siis pitänyt paremmin otteessaan. Juoni oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että kirjan sai luettua helposti loppuun saakka. Pieniä ennalta-arvattavia asioita alkoi tarinan myötä esiintyä, mitkä tuli vasta myöhemmin kunnolla esille. Ensimmäiseksi dekkariksi kuitenkin ihan hyvä kokonaisuus.

Jo Nesbø: Valtakunta (Kongeriket)

***½, 2020, Johnny Kniga, Outi Menna, mysteeri, jännitys, trilleri

     Valtakunta on tunnetun Jo Nesbøn mihinkään kirjasarjaan kuulumaton kirja verisiteestä. Kirjan keskiössä ovat Roy ja Carl, sekä veljesten historia nykyisyyden rinnalla. Mustasukkaisuudella on suuri osuus tarinassa ja vaikka tämä ei mitään suurta jännitystä tai yllätyksiä tuonut mukanaan, oli tämä ihan viihdyttävää luettavaa. Tämän luettuani mietin vain, että miksi en vielä ole ehtinyt tutustumaan tämän enempää Nesbøn kirjoihin. Katsotaan, jos tähän tulisi vielä muutos. 

     Tämän lukemisen jälkeen olen ehtinyt jo lukea kirjailijan kaksi myöhemmin ilmestynyttä kokoelmateosta (Mustasukkainen mies, Rottien saari).

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 2

Vielä muutama tietokirja ja elämäkerrallinen tarina :)

Anne Pennanen: Pako päihdehelvetistä

Into, 2021, nonfiktio

Pako päihdehelvetistä on Jennan tarina karusta lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisuuteen, jossa asiat alkavat pikkuhiljaa palata hyville uomille. Tarinaansa kertoessaan Jenna on ollut kuusi vuotta ilman päihteitä ja hänen tavoitteena on saada kaikki huostaanotetut lapsensa takaisin. Pitkä ja kivikkoinen tie on siis vielä edessä, mutta toivottavasti suurempi osa on jo jäänyt taakse.

     Tälläiset selviytymistarinat ovat tärkeitä. Ne ovat tärkeitä niin samoista asioista kamppaileville kuin näistä asioista tietämättömille. Tälläiset tarinat avaavat silmiä, jos ne on oikein tehty. Tämän kirjan kohdalla, en ole täysin varma asiasta. Varmasti se auttaa joitakin, mutta itse koin, että Jennan matka ei ole vielä niin varmoissa uomissa, että siitä olisi pystynyt kirjoittamaan vielä kirjaa. Kaikki se katkeruus yhteiskuntaa ja ymmärtämättömyys omia tekemisiään kohtaan huokui tästä kirjasta. Ehkä muutaman vuoden kuluttua tilanne olisi ollut jo eri ja tästä kirjasta olisi voinut saada enemmän irti.

Laura Roininen: Perhe parrasvaloissa

Avain, 2021, ****, nonfiktio, novelli

Perhe parrasvaloissa on kokoelma kymmenen perheen tarinasta. Nämä perheet ovat kaikki erilaisia ja "ydinperheen" mallia venyttäviä. Nopealukuinen teos avaa erilaisia perhemalleja kattavasti. Sen tavoitteena on laajentaa käsitystämme erilaisista perheistä ja mielestäni se onnistuu tässä tavoitteessa. En kuitenkaan ollut aivan varma tätä lukiessani, että kenelle tämä kirja oli suunnattu.

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta

Suomalaisen kirjallisuuden seura/SKS, 2020, ****, nonfiktio, historiallinen

Pullopostia Seilin saarelta on kirja Saima Rahkosesta ja hänen elämän vaiheista. Samalla kirja pitää sisällään mielenterveyden hoidon vaiheita. Tämä oli hyvä tietoteos ja koskettava tarina, jonka taustalla on suuri työmäärä. Yksinkertaisesti vain viihdyin tämän kirjan parissa alusta loppuun saakka ja olisin halunnut vielä tietää enemmän.

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on

Art House, 2020, ****, Ari Jaatinen, nonfiktio, huumori

Kolme yövuoroa jouluun on on Adam Kayn toinen nuoren lääkärin päiväkirja, joka on julkaistu. Kohta voi vähän kirpaista julkaistiin suomeksi 2019 ja se jakoi lukijoita kahteen leiriin. Osa tykkäsi paljonkin, osa taas ei päässyt Kayn huumorin syövereihin sisälle. Itse kuuluin tähän ensimmäiseen joukkoon ja tästä syystä päätin tarttua myös tähän kirjaan. Enkä pettynyt. Kirja jatkoi hyvin edeltäjänsä jäljissä ja sai naurua aikaan. 

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt

WSOY, 2020, *****, Veera Kaski, nonfiktio, mysteeri

Epäluonnolliset syyt sukeltaa ruumiinavausten maailmaan oikeuslääkärinä toimineen Shepherdin muistelmissa. 30 vuotta oikeuslääkärinä Iso-Britanniassa toiminut Shepherd on ollut monissa tapauksissa mukana ja hän on nähnyt jos jonkinlaista kuolemaa. Kirja avaa hyvin näitä tapauksia ja samalla sukelletaan Shepherdin omaan elämään ja hänen työnsä vaikutuksiin. Tämä oli teos, jota oli vaikea jättää kesken. Luin muutaman tarinoista fyysisestä kirjasta ja loput kuuntelin äänikirjana. Markus Järvenpää sopi hyvin lukijaksi tälle kirjalle.

Tietokirjoja ja elämäkertoja, osa 1

Seuraavaksi vuorossa muutama nonfiktiivinen, hyvin informatiivinen kirja :)

Anna-Sofia Nieminen & Niku Hooli: Aikuisten perhe 

Kosmos, 2019, ***, nonfiktio, novelli

Aikuinen perhe on kirja ihmisistä, ketkä ovat valinneet lapsettomuuden. Kirjan idea on lähtenyt liikkeelle kirjailijoiden omasta kriisistä, ja jollain tasolla se myös näkyi kirjaa lukiessa. Haastatteluista koostuva kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Henkilökohtaisesti en saanut tätä lukiessa mitään sen ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä, mutta ehkä vähemmän aihetta miettineelle niitäkin tulee.

Elina Jokinen: Säröjen kauneus

Tuuma, 2020, ***, nonfiktio, self help

Luin Säröjen kauneus -kirjan äänikirjana, joitain pätkiä luin fyysisestä kirjasta. Kirja luo kirjaparin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kirjan kanssa, jonka luin hieman tämän teoksen jälkeen. 

Kovin paljoa tästä ei jäänyt mieleen. Kyllä tämän kuunteli ilman ongelmaa, mutta ei se sen suuremmin herättänyt ajatuksia. Ehkä jos olisin lukenut tämän kokonaan fyysisenä kirjana, olisin saanut tästä enemmän irti.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja

Into, 2020, ***, nonfiktio, feminismi, self help

Runkkarin käsikirja oli kirja, johon tartuin hieman epäröiden, mutta samalla odotukseni olivat korkealla. Loppujen lopuksi olin hieman pettynyt lopputulokseen. Samalla tämä oli kuitenkin ihan kelpo kirja aiheeseen tutustuvalle, ilman että tarvii mennä kovin syvälle aiheeseen. Jotkin kielellisistä valinnoista särähti omaan korvaan ja kirjan luettuani mietin, olisiko näitä valintoja muuttamalla kirjasta saadun hieman ajattomamman.

Marja Kihlström: Oikeilla nimillä

Kosmos, 2020, *****, nonfiktio

Oikeilla nimillä on seksuaalikasvatusopas, johon mielestäni kaikkien olisi hyvä tarttua. Kirja on hyvä perusteos aiheeseen ja auttaa käsittelemään niin omaa kuin toistenkin seksuaalisuutta. Teos alkaa oman seksuaalisuuden pohtimisella ja tämän jälkeen syvennytään kasvun eri vaiheisiin.

Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään / Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

Johnny Kniga, 2019/2020, omaelämäkerrallinen, feminismi

Ei koira muttei mieskään ja Totuus ja tunnustus ovat Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson omasta elämästä ja hänen kokemuksista kertovia kirjoja. 

Ei koira muttei mieskään käy läpi Roineen elämää vaihe vaiheelta, joskus hieman edestakaisin kulkien. Kirja oli nopea lukea, mutta joissain kohtia se tuntui hieman toistavalta ja yksitoikkoiselta. Kirjan tekemisessä on ollut mukana myös Venla Pystynen.

Totuus ja tunnustus ottaa enemmän kantaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Tykkäsin tästä hieman enemmän ja tätä voisin jopa lähteä suosittelemaan. Tämä vain oli kaikessa yksinkertaisuudessaan silmiä avaava teos.

Delia Owens: Suon villi laulu

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.

Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia - vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.

     Suon villi laulu on suuren suosion saanut kirja Kyasta, marskimaalla asuvasta tytöstä, ja hänen kasvustaan naiseksi. Tämän tarinan rinnalla selvitetään marskimaalla kuoleen miehen tapausta. Kirjaa on ylistetty sen luontokuvauksesta, koskettavasta kasvutarinasta ja kaikesta muusta. Omat ajatukseni ovat soutaneet ja huovanneet tämän kirjan kohdalla, mutta lopulta ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Tartuin siis hyvin skeptisesti äänikirjaan, jonka Sanna Majuri luki hyvin taidokkaasti.

     Kirjan kuuntelun jälkeen ajatukseni olivat melko ristiriitaiset. Koin, että kirjassa oli paljon hyvää, mutta toisaalta siinä oli myös äänikirjana vaiheita, jotka olisin voinut vain skipata. Mikäli olisin tarttunut tähän fyysisenä kirjana, en suoraan sanottuna usko, että olisin saanut luettua tätä loppuun saakka.

     Kehuttua luonnon kuvausta ja suon monimuotoisuuden kerrontaa oli paljon, ja ymmärrän miksi jotkut ovat tätä kirjaa tästä kehuneet. Itseeni tämä ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, olisin hyvin voinut jättää nämä pätkät vähemmälle. Kyan kasvutarina taas, sen koin melko mielenkiintoisena, vaikkakin joiltain osin se ei tuntunut kovin uskottavalta. Ryysyistä-rikkauksiin -tarinoita tarvitaan kuitenkin aina lisää ja tässä kirjassa se oli sentään Kyan alkuperän vuoksi erilainen. Mitä sitten taas tulee kirjan mysteeriin, en ollut tämän fani. En vain jostain syystä päässyt siitä osuudesta kunnolla selvyyteen ja sen käsittely tuntui puuduttavalta, varsinkin loppua kohti mentäessä.

     Yksinkertaisesti sanottuna: äänikirjana toimi itselleni juuri ja juuri, mutta fyysisenä kirjana arvioni olisi jäänyt varmasti vielä huonommaksi. Kuunnellessani ymmärsin kuitenkin, miksi jotkut ovat tästä niin paljon tykänneet. Minun olisi vain pitänyt luottaa ensimmäiseen ajatukseeni tästä kirjasta, sillä ei tämä loppujen lopuksi ollut ihan se oma juttuni.

Where the Crawdads Sing
Suomentanut: Maria Lyytinen

Äänikirjan lukija: Sanna Majuri
Genre: mysteeri, romantiikka, historiallinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ***
Goodreads: 4,46

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Paljon melua kirjoista, Maailmankirjat, Raijan kirjareppu, Annelin kirjoissa, Leena Lumi, Tuijata, Lumiomena, Kirjakaapin avain, Ruusun nimi, Kirjarikas elämäni, Kirjoihin kadonnut, Melkein maalla, Lillin lukunurkka, Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara

Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri -kirjasarja

Amelia rakastaa halailla lemmikkikurpitsaansa. Amelia vihaa osallistua vanhempiensa järjestämiin kauhukarkeloihin. Ai niin, Amelia on muuten vampyyri.

Amelia Kulmurin perheessä on jälleen vuosittaisten kauhukarkeloiden aika. Tänä vuonna paikalle saapuvat myös itse kuningas ja hänen poikansa! Kun pilalle hemmoteltu prinssi kaappaa Amelian lemmikkikurpitsan, alkaa armoton pelastusoperaatio.

     Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot aloittavat lapsille suunnatun kauhukirjasarjan, jossa päähenkilönä seikkailee pieni vampyyri Amelia Kulmuri ja hänen ihanat ystävänsä. Laura Ellen Anderson on kirjoittamisen lisäksi kuvittanut kirjat upeilla kuvilla, jotka pitävät varmasti nuoremman lukijan mielenkiintoa yllä (mikäli siis jännittävät tarinat eivät itsessään tähän kykenisi).

     Kirjasarjan lukusuositus on 7+, ja olen tästä samaa mieltä. Tämän lisäksi kannattaa miettiä ennen sarjaan tarttumista, miten hyvä mielikuvitus lapsella on ja miten pelottavia kirjoja hän on valmis lukemaan ja katselemaan. Ainakin jos mietin itseäni lapsena, tämä kirja(sarja) olisi varmasti tullut uniini, kirjan kuvitukset olisivat vielä lisänneet tätä mahdollisuutta. Toisaalta, kirjat ovat koukuttavia ja opettavaisia, joten aivan täysin niitä ei kannata laittaa syrjään mahdollisten luettavien listalta.

     Kauhukarkelot siis aloittaa tämän tapahtumarikkaan kirjasarjan ja siinä päästään tutustumaan niin Ameliaan kuin hänen perheeseen ja ystäviinkin. Maailma tulee tutuksi ja kirjan luettua jää kaipaamaan lisää näiden hahmojen kommelluksia. Olin aivan myyty kirjan lukemisen jälkeen ja odotin innolla sitä, että pääsin jatko-osien kimppuun. Hahmot olivat ihania ja he saivat näin vanhemmankin lukijan hymyilemään. Juoni eteni nopealla tahdilla, joten tylsiä hetkiä ei mahtunut mukaan.

Amelia Fang and the Barbaric Ball
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: fantasia, lapset, seikkailu, kauhu
Sarja: Amelia Kulmuri #1
Kustantaja: Kumma Kustannus

Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020

Arvosana: *****
Goodreads: 4,09

Amelia Kulmuri on takuulla suurisydämisin vampyyri, jonka olet koskaan tavannut!

Kun aurinko nousee Pimeyden valtakunnassa, Amelia ystävineen pukee valepuvut ylleen ja suuntaa kohti kammottavaa, kimaltavaa Valon valtakuntaa. Ystävysten päämääränä on löytää pitkään kadoksissa ollut kuningatar Hentomieli.

Pelottavat keijut ja karmivat enkelikisut lymyävät joka kulman takana, mutta Hentomieltä ei näy missään. Vaikuttaa siltä, että Amelian on sukellettava syvemmälle ylhäisten yksisarvisten maailmaan. Etsintöjen tiimellyksissä paljastuvat salaisuudet laittavat liikkeelle tapahtumavyöryn, jota tuskin kukaan osaisi aavistaa.

     Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset ilmestyi suomeksi alkuvuodesta ja tartuin tähän heti tilaisuuden tullen, sen verran hyvän vaikutuksen sarjan aloitusosa sai aikaan. Kirja jatkoi samalla vakuuttavalla tyylillä. Tapahtumilta, kommelluksilta ja jännittäviltä hetkiltä ei säästytty tässäkään kirjassa. Hahmoihin päästiin vielä syvemmälle ja rakastuin heihin kaikkii vielä syvemmin. Olen niin iloinen, että kirjasarja on päätetty suomentaa, sillä onhan tämä ihan mahtavaa luettavaa!

Amelia Fang and the Unicorn Lords

Sarja: Amelia Kulmuri #2

Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2021

Arvosana: *****
Goodreads: 4,23

Amelian isot ja huikeat syntymäiltajuhlat ovat aivan nurkan takana, ja hän on TODELLA innoissaan. Mutta Yösydämen asukkaat ovat alkaneet käyttäytyä oudosti. Kukaan ei tunnu muistavan mitään - kuten omia nimiään tai Amelian juhlia.

Alkaa näyttää siltä, että joku varastelee heidän muistojaan. Pystyykö Amelia selvittämään syyn ja pelastamaan perheensä ja ystävänsä ennen kuin kaikki unohtavat, kuka hän on?

     Kolmas Amelia Kulmurin ja hänen ystäviensä seikkailuista kertovat Amelia Kulmuri ja muistovaras julkaistiin suomeksi tässä jokin aika sitten ja sormeni syyhysivät päästä lukemaan sen heti. Ja kuten edelliset kaksi osaa, myös tämä oli ihana lukukokemus jota en voi hehkuttaa riittävästi. Joten en edes yritä. Tähän sarjaan pitää tutustua itse, jotta ymmärtää mistä puhun.

     Muistovaras päästää lukijansa keskittymään Ameliaan ja pikku prinssiimme, joka on jäänyt hieman etäiseksi hahmoksi aikaisemmin. Nyt hänestäkin kuitenkin kuoriutui ihastuttava hahmo, joka syöksähti sydämeeni muiden hahmojen viereen. 

Amelia Fang and the Memory Thief

Sarja: Amelia Kulmuri #3

Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2021

Arvosana: *****
Goodreads: 4,30

Mm. näissä blogeissa kirjoista on myös maininta: Kirjavaras Rere, Luetaanko tämä, Yöpöydän kirjat

Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo

Hedy ja Spencer lähetetään jouluksi isoisänsä hoivoon taloon, joka on pullollaan taiakesineitä, joihin ei missään nimessä saa koskea. Pölyisiin kehyksiin alkaa ilmestyä viestejä, jotka johdattavat lapset kadonneen isoäitinsä kohtalon jäljille. Mitä heidän taikuri-isoisänsä salaa heiltä? Apunaan täytetty (puhuva) hirvenpää, (myöskin puhuva) karhuntalja ja joukko (sillä hetkellä) ruumiistaan irtautuneita henkiä, ja vastassaan hirveät gargoilit ja pahantahtoiset korpit, Hedy ja Spencer lähtevät selvittämään totuutta.

     Taikuuden talo on uuden lapsille suunnatun kirjasarjan avausosa ja se seuraa Hedy ja Spencerin seikkailuja heidän isoisänsä taikaesineitä sisältävässä talossa. Kirja tempaisi nopeasti mukaansa ja piti hyvin tahtinsa loppuun saakka. Pientä jännitystäkin oltiin kirjaan saatu mukaan, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, ettei nuoremmille lukijoillekin soveltuisi.

     Kirjassa keskitytään hyvin paljon juonen kehittymiseen ja sen eri vaiheisiin. Hahmokuvaustakin on, mutta se on jäänyt hieman taka-alalle. Päähenkilöt kuitenkin tulevat lukijalle riittävän tutuksi, jotta tarinasta ei putoa kyydistä. 

     Kokonaisuutena siis sellainen kirja, jota voin suositella lämpimästi (myös vanhemmillekin lukijoille). Mielenkiintoinen, viihdyttävä ja sopiva myös iltasatuna luettavaksi.

The house on Hoarder Hill
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Genre: lapset, fantasia

Äänikirjan lukija: Rosanna Kemppi
Kustantaja: Aula Co
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,75

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly
Helmet2020:

4. Kannessa ja kuvauksessa monta henkilöä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

42. Kirjassa isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki

On kesä 1940, ja 19-vuotias Vivian Morris saapuu New Yorkiin. Uhrattuaan opintonsa turhamaisuuden alttarille hän ryhtyy epäsovinnaisen Peg-tätinsä omistaman revyy-teatterin pukuompelijaksi. Manhattanilla sijaitsevassa ränsistyneessä mutta ylväässä Lily Playhousessa Vivian tutustuu kokonaiseen karismaattisten hahmojen maailmankaikkeuteen, iloluontoisista showtytöistä maineikkaisiin näyttelijöihin.

Sodan varjo leijuu Manhattanin yllä, mutta Vivian uusine ystävineen nauttii elämän maljasta viimeiseen pisaraan, juhlii ja rakastaa. Hän tekee myös valtavia virheitä, joutuu maksamaan niistä - ja ymmärtää seuraukset kunnolla vasta vuosien päästä. Mutta tärkein läksy, jonka hän tulee eläänsä varrella oppimaan, on kuitenkin se, ettei tarvitse olla kiltti tyttö ollakseen hyvä ihminen.

     Tyttöjen kaupunki on kirja, joka jakaa lukijoita kahteen ryhmään. Toiset rakastavat kirjaa, toiset eivät niinkään. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja miettin kauan, että miten annan tälle kirjalle tähtiä.

     Kirja kuvaa hyvin Vivianin matkan eri vaiheita. Kirja on kerrottu Vivianin näkökulmasta, kun hän kertoo tarinaansa häneen yhteyttä ottaneelle naiselle. Alussa kerrotaan hyvin pitkästi Vivianin ensivaiheita näyttelijöiden maailmassa ja hänen kasvustaan New Yorkin asukkaaksi. Puolessa välissä kirjaa Vivianin elämässä alkaa tapahtua vähän enemmänkin ja hänen teoillaan alkaa tulla seurauksia. Loppukirja menee itsesäälissä rypemiseen, sieltä nousemiseen ja uuden alun alkamiseen. 

     Tarinaansa kertova Vivian on kirjan alusta asti hyvin selvillä siitä, millainen hän oli nuorempana ollut. Rikkaasta perheestä kotoisin olevana hän oli etuoikeutettu, mutta ei tajunut sitä itse. Tätä asiaa toistettiin useaan otteeseen, mitä mielestäni ei olisi tarvittu. Hahmona Vivian tuntui kasvavan vastoinkäymistensä kautta jopa maailmaa ymmärtäväksi henkilöksi.

     Maailman kuvaus kirjassa oli hyvin tehty ja lukiessa tuli sellainen olo, kuin näkisi vanhan New Yorkin silmiensä edessä. Omaa lukukokemustani kuitenkin häiritsi tarinan hidas tempo ja turhiin kohtauksiin pysähtyminen. Lisäksi jotkut hahmoista jäivät hieman etäisiksi ja olisin halunnut tietää heistä lisää, sillä he kuitenkin olivat tärkeitä muun tarinan kannalta. Itseäni myös jotenkin häiritsi kirjan kuvaus sodasta. Toki toinen maailmansota ei yltänyt raakuutensa kanssa Yhdysvaltojen rannoille samalla tavalla kuin Euroopassa, mutta olisin odottanut sen vaikuttavan edes jollain tavalla maailman menoon.

City of girls
Suomentanut: Taina Helkamo
Genre: historiallinen, romantiikka, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 4,04

Muissa blogeissa: Kahvikissan kirjahylly, Oksan hyllyltä, Karlan kirjahylly, Suvikukkasia, Mannilainen
Helmet2020:

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

49. Julkaistu 2020

C.J. Tudor: The other people

Driving home one night, stuck behind a rusty old car, Gabe sees a little girl's face appear in the rear window. She mouths one word: "Daddy". It's his five-year-old daughter, Izzy.

He never sees her again.

Three years later, Gabe spends his days and nights travelling up and down the motorway, searching for the car that took his daughter, refusing to give up hope, even though most people believe that Izzy is dead.

Fran and her daughter, Alice, also put in a lot of miles on the motorway. Not searching. But running. Trying to keep one step ahead of the people who want to hurt them. Because Fran knows the truth. She knows what really happened to Gabe's daughter.

Then, the car that Gabe saw driving away that night is found, in a lake, with a body inside and Gabe is forced to confront events, not just from the night his daughter disappeared, but from far deeper in his past.

His search leads him to a group called The Other People.

If you have lost a loved one, The Other People want to help. Because they know what loss is like. They know what pain is like. They know what death is like.

There's just one problem... they want other people to know it too.

     C.J. Tudor on tullut aikaisemmin ilmestyneistä kirjoistaan (Liitu-ukko ja Paluu pimeästä) tutuksi, mutta itse en ole niihin ehtinyt vielä tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin Tudorin uutuuskirjaan, joka ilmestyi tammikuussa 2020. Suomennos on luultavasti tulossa, ehkä jopa ensi vuonna. 

     The other people kertoo tarinan Gabesta, jonka maailma romahtaa eräänä päivänä, kun hänelle ilmotetaan hänen vaimon ja lapsen kuolleen. Gabe ei kuitenkaan luovu toivosta, sillä hän uskoo nähneensä tyttärensä kotimatkallaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu uskovan Gabea, varsinkaan kun hänen talosta löytynyt kuollut tyttö todistetaan Gaben tyttäreksi.

     Kirja lähti heti liikkeelle tapahtumien keskeltä, mikä oli hyvä asia. Sen jälkeen asiat alkoivat sekavoitua ja lankojen yhdistäminen tuntui vähän haastavalta. Kysymyksiä putkahteli mieleen kirjan puoleen väliin mennessä useampia ja harvaan niistä tuli vastaus. Onneksi kuitenkin loppupuoliskolla kysymykset alkoivat saamaan myös niitä kaivattuja vastauksia, vaikka jotkut asiat jäivät edelleen hieman hämärän peittoon.

     Kirjaan oli liitetty pieni maagisen realismin elementti, minkä merkitys hieman jäi itselle epäselväksi. Omaan makuun sen olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä sitä ei juurikaan avattu ja sen merkitys tuntui epämääräiseltä lisältä. Siitä huolimatta tykkäsin kirjasta todella paljon, mutta ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole tästä kirjasta innostuneet.

Genre: jännitys, trilleri, kauhu, mysteeri
Kustantaja: Ballantine Books
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,86

Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

42. Kirjassa isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset

Velvollisuus.

Juonittelu.

Kruunu.

Prinsessa Beatricesta on tulossa Amerikan ensimmäinen kuningatar. Kruununperijänä hän on aina tiennyt, mitä häneltä odotetaan. Mutta kun vanhemmat patistavat häntä löytämään itselleen sopivan puolison, velvollisuus tuntuu äkkiä kuristavalta.

Täydellisen sisarensa varjossa prinsessa Samantha saa tehdä melkein mitä haluaa. Bileprinsessaa ei tunnu kiinnostavan juuri mikään... paitsi se ainoa poika, jota hän ei voi saada.

Samanthan kaksoveli, huoleton huliviliprinssi Jefferson, on koko Amerikan unelmävävy - ja autuaan tietämätön kamppailusta, jota kaksi hyvin erilaista nuorta naista käy hänen sydämestään.

     Vaihtoehtohistorialliset kirjat harvoin päätyvät omaan lukemistooni, mutta nyt päätin tarttua sellaiseen. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää maailmasta, jossa Amerikassa olisikin kuninkaallisia presidentin sijaan. 

     "Olet kuullut tarinna niin monta kertaa, että pystyt kertomaan sen itsekin: Yorktownin taistelun jälkeen eversti Lewis Nicola pudottautui polvilleen kenraali George Washingtonin eteen ja pyysi koko kansakunnan puolesta, että hän ryhtyisi Amerikan ensimmäiseksi kuninkaaksi."

     Katharine McGee on kirjoittanut aikaisemminkin trilogian, jota en itse ole lukenut. Nyt kuitenkin päätin tarttua hänen uuden trilogian ensimmäiseen osaan ja en tiedä mitä sanoisin tästä kokemuksesta. Olin todella innoissani kirjan ideasta ja odotin jotain maailmaa mullistavaa. Petyin kuitenkin suuresti, sillä omaan makuuni kirjan toteutus hieman ontui. Amerikka oli edelleen maailman napa ja koko muu maailma tuntui vain sivujuonteelta. Lisäksi juonellisesti koko kirja oli vain yhdestä ihmissuhdedraamasta toiseen hyppimistä.

     Yhdestä asiasta kuitenkin tykkäsin. Henkilöhahmoista. He tuntuivat kokonaisilta, kiinnostavilta ja olivat ainakin hieman erilaisia toisiinsa nähden. Kirjan monista ongelmista ainakin osa olisi saatu selvitettyä jo heti alkuunsa puhumalla asioista ääneen, mutta tässäkin tapahtui kehitystä kirjan edetessä. Sitten saapuivat kirjan viimeiset sivut, joilla tämä kaikki kehitys tunnuttiin heittävän viemäristä alas. 

     Amerikan kuninkaalliset oli viihdyttävä kirja, joka ei kuitenkaan jäänyt mitenkään erityisesti mieleen. Lukeminen oli nopeaa, mutta en ole vielä päättänyt, tulenko tarttumaan jatko-osaan (ilmestynyt englanniksi syyskuussa 2020).

American royals
Suomentanut: Outi Järvinen
Genre: nuoret, romantiikka, realistinen fiktio, vaihtoehtohistoriallinen
Sarja: Amerikan kuninkaalliset #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 3,86

Muissa blogeissa: Amma, Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet
Helmet2020:

4. Kannessa ja kuvauksessa monta ihmistä

11. Vaihtoehtohistoria

49. Julkaistu 2020

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.

Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa.

     Kimppakämppä oli pitkään kirjalistalla, jonka kirjoihin en ajatellut koskaan koskevani. Jostain syystä kuitenkin päätin pistää kirjan varaukseen ja kun se saapui kirjastoon haettavaksi, olin edelleen kahden vaiheilla. Jokin tässä kirjassa vain ei saanut minua innostumaan. Kun sitten aloin vihdoin lukemaan kirjaa, se nappasi minut niin nopeasti mukaansa, että en pystynyt lopettamaan ennen viimeistä sivua.

     "Totta kai olen utelias ja googlaan hänet. Leon Twomey ei ole kovin tavallinen nimi, joten löydän hänet Facebookista ilman, että minun täytyy turvautua niihin epämiellyttäviin stalkkeritekniikoihin, joita tarvitsen kalastellessani Butterfingersille uusia kirjailijoita muilta kustantajilta."

     Kimppakämppä on rento ja viihdyttävä kirja, jossa on kuitenkin myös niitä synkkiä sävyjä pinnan alla. Tiffyn ja Leon elämässä on asioita, jotka vaikuttavat heidän nykyiseen elämään, eikä aina niin positiivisesti. Aiheita käsitellään huumorin kautta, mutta silti vakavasti. Ja kuten yleensä, kirja on melko ennalta-arvattava, mutta itseäni se ei tässä häirinnyt. Kirja vain tempaisi niin hyvin mukaansa, että pienet ongelmat eivät häirinneet.

The Flatshare
Suomentanut: Taina Wallin
Genre: romantiikka, chick lit, realistinen fiktio
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****½
Goodreads: 4,12

Muissa blogeissa: Kirsin book club, Kartanon kruunamaton lukija, Kirjakaapin avain, Bibbidi bobbidi book, Annelin lukuvinkit, Kirjakaapin kummitus, Oksan hyllyltä, Paljon melua kirjoista
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

41. Kirjassa laitetaan ruokaa/leivotaan

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Julkaistu 2020

Hallie Rubenhold: Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Polly, Annie, Elizabeth, Catherine ja Mary Jane eivät koskaan tavanneet, mutta he ovat kuuluisia samasta syystä: heidät murhattiin Lontoon Whitechapelissa vuonna 1888. Murhaaja muistetaan kautta maailman, mutta naiset leimattiin "vain prostituoiduiksi".

     Viisi on Hallie Rubenholdin kokoama teos Viiltäjä-Jackin viidestä naisuhrista. Kirja avaa jokaisen naisen tarinaa yksitellen syntymästä kuolemaa, joidenkin kohdalla on käsitelty myös uhrien vanhempien historiaa pidemällä aikavälillä. Jokaisen naisen tarina on tarkkaan kuvattu, lopun hetkiä lukuunottamatta.

     Viiltäjä-Jackin teot eivät ole itselleni ennestään tuttuja. En ole lukenut aiheesta, eikä se ole tullut muutenkaan esille aikaisemmin (tai ainakaan en muista tällaista tapahtuneen). Tartuin siis suurella mielenkiinnolla kirjaan ja sen sisältöön.

     Viisi oli alusta loppuun mielenkiintoinen ja hyvin koottu kirja. Omaan makuun kirjassa mentiin joissain kohdissa hieman liian yksityiskohtaisesti läpi naisten tarinoita. Ensimmäiseen tarinaan oli lisäksi liitetty paljon tapahtumahetken lainsäädäntöjä, mitkä eivät itseäni niin paljoa kiinnostaneet. Kirjassa myös tuotiin hyvin esille niitä naisten vaiheita, joista ei ollut varmaa tietoa saatavilla. Teos tuo myös hyvin selvästi ja vahvasti esiin päätarkoitustaan, uhreista vain yksi toimi prostituoituna, vaikka heidät kaikki leimattiin alan harjoittajiksi.

The five. Untold lives of the women killed by Jack the Ripper
Suomentanut: Mari Janatuinen
Genre: non-fiktio, rikos, historiallinen

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,20

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Kirja vieköön, Nörttitytöt, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjakaapin kummitus, Donna mobile, Hemulin kirjahylly
Helmet2020:

4. Kannessa/kuvauksessa monta ihmistä

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

49. Julkaistu 2020

Maiju Markkanen & Tero Tiittanen: Miten täältä pääsee pois?

Hauskimmat ja hirveimmät treffikokemukset. Äidiltä saatu kortsupussi ja muita kaameita kertomuksia ensitreffeiltä.

Maiju Markkasen ja Tero Tiittasen hilpeä kokoomateos Miten täältä pääsee pois? viihdyttävät sekä sinkkuja että entisiä sinkkuja. 

     Miten täältä pääsee pois? on kirja, jonka kuvaus sai minut innostumaan. Odotin oikeasti hauskoja ja hirveitä kokemuksia. Halusin päästä nauramaan ja kauhistelemaan. Ja osittain sainkin näitä toivomiani asioita. Sen lisäksi sain myös tarinoita siltä väliltä, ehkä enemmän kuin kaipasin.

     Luin kirjan melkein kuukausi sitten. Muistikuvani ovat hyvin hatarat, sillä kirja ei ollut mitenkään mieleenpainuvin kokemus. Tämä oli yksi novellikokoelma muiden melko tylsien kirjojen seassa. Se oli nopealukuinen ja omalla tavallaan viihdyttävä, mutta se myös ärsytti. Jotkut treffikokemukset nostivat karvat pystyyn, sillä vaikka kirjan ei takakannen mukaan ole tarkoitus "lynkata tai haukkua treffien toista osapuolta", jotkut kertomuksista tuntuivat juuri siltä.

     Markkanen ja Tiittanen ovat koonneet yhteen ihmisten lähettämiä kokemuksia. Vaikka kirjan kannen mukaan kirja sisältää sekä hauskoja että hirveitä kokemuksia, hauskoja ei ollut kuin nimeksi mukana. Muutamassa kohtaa muistan hymyilleeni, en tainnut naurahtaa kertaakaan. Sen sijaan hirveitä kokemuksia oli paljon ja valitettavasti niiden joukossa oli tarinoita, jotka olisi voinut jättää välistä tai muokata hieman. Maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen, eikä kaikki aiheet ole sellaisia, joille mielestäni voi nauraa ja väittää epänormaaleiksi.

Genre: nonfiktio, huumori, novellikokoelma
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 2,45

Helmet2020:

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Erin Hunter: Hajonnut lauma

Leijona, jonka lauma on hylännyt.

Norsu, joka osaa lukea totuuden vainajien luista.

Paviaani, joka kapinoi kohtaloaan vastaan.

Sukupolvesta toiseen Afrikan tasankojen eläimet ovat noudattaneet ankaraa lakia: tapa vain elääksesi. Mutta nyt petojen ja saaliin välinen hauras tasapaino on vaakalaudalla, ja lain tulevaisuus riippuu näistä kolmesta epätodennäköisestä sankarista.

     Hajonnut lauma on Erin Hunterin Uljasmaa-sarjan avausosa. Kirja on alunperin julkaistu 2017 ja nyt se pääsi suomennettavaksi. Erin Hunterin nimimerkin alla kirjasarjan kirjoittamisesta on vastannut Gillian Philip.

     Olen lukenut Erin Hunterilta aikaisemmin vain yhden kirjan, ensimmäisen osan Soturikissoista (kirjoittanut Kate Cary). Ennen tuon sarjan jatkamista päätin tarttua tähän tänä vuonna suomennettuun kirjaan, uuden sarjan aloitukseen. Hajonnut lauma kertoo nuorista eläimistä ja pääosassa on leijona, norsu ja paviaani. Heidän kohtalot sitoutuvat yhteen yllättävillä tavoilla tarinan edetessä.

     Heti alusta alkaen Hajonnut lauma oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä lukukokemus. Juoni eteni hyvällä tahdilla ja tapahtumia oli riittävästi. Suuria ja ihmeellisiä juonenkäänteitä ei päästy näkemään, mutta se ei itseäni haitannut. Tarina piti riittävän hyvin muutenkin otteessaan.

     Kuuntelin osan kirjasta äänikirjana, lukijana toimi Panu Kangas (kesto 10h 40min). Kuuntelukokemus oli muuten ihan hyvä, mutta valitettavasti tähän kirjaan olisi sopinut paremmin useampi lukija. Nyt Kangas joutui muuntelemaan ääntään usean hahmon kohdalla ja itseäni tämä häiritsi melko paljon. Varsinkin silloin, kun oletetut naispuoliset hahmot kuulostivat hyvinkin möreiltä. Tämä on kuitenkin pieni tekijä, jonka en antanut häiritä liikaa.

     Hajonnut lauma oli mielenkiintoinen sarjan avaus ja se jätti kyllä kiinnostuksen jatko-osia kohtaan. Odotankin innolla seuraavan osan Savannin laki julkaisemista lokakuussa.

Broken pride
Suomentanut: Ulla Selkälä
Genre: fantasia, lapset

Äänikirjan lukija: Panu Kangas
Sarja: Uljasmaa #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017, suom. 2020

Kirjailijan muut teokset: Villiin luontoon
Arvosana: ****
Goodreads: 4,28

Muissa blogeissa: Kirjataivas
Helmet2020:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa

49. Julkaistu 2020

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Maailmanloppu tulee lauantaina. Ensi lauantaina. Juuri ennen päivällisaikaa, kirjoittaa noita Agnes Nutter tarkoissa ennustuksissaan.

Tämä harmittaa demoni Crowleyta ja hänen "vihamiestään" enkeli Aziraphalea, jotka ovat vuosituhansien aikana tavallaan tykäisyneet maailman menoon. Mutta miten estää maailmanloppu?

No, siten että pysäyttää Ilmestyskirjan ratsastajat, värvää noidanmetsästäjien armeijan ja nitistää itse Antikristuksen. Joka on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies. Ja joka on vahingossa päässyt katoamaan.

     Pratchettin ja Gaimanin kulttiklassikko sai uuden suomennoksen tänä vuonna ja päätin tarttua siihen heti. En ole aikaisempaan suomennokseen tutustunut, joten en osaa sanoa, kuinka paljon tämä erosi edeltäjästä. Kirjan aloitettuani sain kuitenkin nopeasti todeta, että kirjasta tulisi ihan viihdyttävä lukukokemus (tai oikeastaan kuuntelukokemus). 

     Hyviä enteitä seuraa siis enkeliä ja demonia, Aziraphale ja Crowley, sekä maailmanlopun aiheuttajaa, Adam. Kirjan alussa kerrotaan Adamin lapsuudesta ja tämän vaiheen koin hieman pitkästyttävänä. Kun noita Agnesin ennustukset maailmanlopusta tulee julki, toiminta alkaa.

     Odotukseni olivat korkealla, sillä kirja on kuitenkin suosittu ja luettu. Olin innoissani kun sain kirjan käsiini. Valitettavasti kirja ei kuitenkaan lunastanut aivan kaikkia odotuksiani, varsinkin kirjan huumoriosuus ei omalla kohdallani toiminut kovin hyvin. Odotin joitain hauskempaa, suurempaa ja vielä vähän viihdyttävämpää. Ei tämä kuitenkaan aivan huono kokemus ollut, mutta ei myöskään niin hyvä, että haluaisin tarttua kirjaan uudelleen.

Good omens: The nice and accurate prophecies of Agnes Nutter, witch
Suomentanut: Mika Kivimäki
Genre: fantasia, klassikko, huumori

Äänikirjan lukija: Aku Laitinen
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 1990, suom. 2020 (ensimmäinen suomennos 1992)

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,25

Helmet2020:
1. Kirja vanhempi kuin sinä

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa monta ihmistä

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja (Pratchett 2015)

49. Julkaistu 2020

Katja Törmänen: Maan tytär

Kohtalo ja muinaiset perinteet ovat heittäneet siskokset Aslaugin ja Freydisin erilleen toisistaan. Kumpikin on jättänyt vanhan kotikylänsä taakseen ja joutuu hakemaan paikkaansa uudessa yhteisössä. Jumalten oikut punovat sisarusten kohtalot jälleen yhteen, mutta riittävätkö heidän näkijänlahjansa pelastamaan sotaa käyvät kylät, kun niitä uhkaavat ikiaikainen kirous ja miehinen vallanhimo?

     Luin Katja Törmäsen Karhun morsian-kirjan aikaisemmin kesällä ja nyt pääsin tarttumaan tämän vuoden uutuuteen. Selvittelyistäni huolimatta missään ei lukenut, että Maan tytär olisi jatko-osa aiemmin ilmestyneelle kirjalle, mutta koska hahmot ovat samat ja ajanjakso sijoituu Karhun morsiamen jälkeiseen aikaan, pidän tätä teosta jatko-osana. Toisaalta, Maan tytär oli kirjoitettu niin, että se toimii myös itsenäisenä teoksena.

     Maan tytär jatkaa samalla upealla linjalla, jonka Karhun morsian aloitti. Historiallinen ote, mytologia, viikinkitunnelma.. kaikki ovat sellaisia asioita, joista itse tykkään. Yksinkertaisesti tämä kirja piti otteessaan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin osa ja jäin kaipaamaan lisää. Kirjan tunnelma on tiivis ja vaikka juoni ei ole kovin nopeatempoinen, kaikki muu kerronta juonen ympärillä pitää lukijan otteessaan.

     En tiedä mitä muuta voisin tästä sanoa. Tykkäsin tästä todella paljon ja toivon, että kirja(sarjan) löytää vielä moni muukin.

Genre: fantasia, historiallinen
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Karhun morsian
Arvosana: ****½
Goodreads: 3,74

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Yksi luku vielä
Helmet2020:

4. Kuvauksessa monta ihmistä

38. Kannessa puu

49. Julkaistu 2020

Salla Simukka: Lukitut

Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista. Ette ole tehneet noita rikoksia vielä, mutta todennäköisyyslaskelmat osoittavat, että teette ne. Olette täällä siksi, että nyt on viimeinen hetki tehdä parannus. Elämänne suunta voi vielä kääntyä. Jos pystytte ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänne tunnustamaan tulevan rikoksenne ja osoittamaan katumusta, pääsette vankilasta. Mikäli ette, jäätte kärsimään rangaistustanne. 

     Lukitut on kirja, jonka takakannen teksti sai minut innostumaan. Odotukseni olivat korkealla, sillä Simukan kirjat ovat ennenkin olleet hyviä. Saatuani kirjan käteeni, en voinut laskea sitä ennen viimeisen sivun lukemista.

     Kirjan idea tuntui houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta, mutta toteutus ei ollut niin kiinnostava, kuin olin odottanut. Lukitut piti otteessaan alusta loppuun, mutta jokin siitä kuitenkin uupui. Kirjan loppu oli omalla tavallaan pieni pettymys, mutta samalla se oli ihan odotettavissa.

     Kirjaa lukiessa jännitys oli käsin kosketeltavissa ja kääntelin sivuja innostuneena. Jännityksen rinnalle olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän tietoa hahmoista ja heidän ajatuksistaan. Lukitut seurasi tarinaa viiden päähenkilön näkökulmasta, minkä takia tarina tuntui hieman levällään olevalta palapeliltä. Alle kolmesataa sivuinen kirja suurella fontilla ei valitettavasti nyt sisältänyt niin paljoa tietoa, mitä itse olisin halunnut tietää. Tämä oli kuitenkin hyvin nopealukuinen teos ja voin kyllä suositella lukemista.

Genre: jännitys, nuoret
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi, Toisaalla, Punainen kuin veri, Sammuta valot! Sytytä valot!
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,09

Muissa blogeissa: Kuunnellut äänikirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Yöpöydän kirjat, Kirjakko ruispellossa
Helmet2020:

49. Julkaistu 2020

Camilla Läckberg: Hopeasiivet

Juuri kun Faye luuli, että kaikki on hyvin, hänen elämänsä järkkyy taas. Hän on rakentanut uuden elämän ulkomailla, ex-puoliso Jack on vankilassa, ja Revenge-yritys menestyy. Mutta kun yritys aiotaan lanseerata Yhdysvaltoihin, uhkaa bisnestä yllättävä vaara, ja hänen on pakko palata Tukholmaan.

Faye on menettämässä kaiken, minkä eteen hän on uurastanut. Mutta onnistuuko hän nousemaan tuhkasta ja ottamaan vallan takaisin? Luottonaisensa avulla Faye aikoo kamppailla sen puolesta mikä on hänen - hän aikoo pelastaa itsensä ja ne, joita rakastaa.

     Hopeasiivet ovat jatkoa Kultahäkille, joka ainakin omalla kohdallani oli tavallaan pieni pettymys. Kultahäkki toi ristiriitaiset fiilikset ja mietin pitkään, haluanko oikeasti jatkaa sarjan parissa. Päätin kuitenkin antaa Hopeasiiville mahdollisuuden, enkä ole varma, oliko se oikea päätös. 

     Hopeasiivet jatkavat Fayen tarinaa pari vuotta Kultahäkin tapahtumien jälkeen. Kirja jatkaa samalla polulla kuin ensimmäinen osa, kalliita tuotemerkkejä vilahtelee tekstissä enemmän kuin tarpeeksi, muutama seksikohtaus on saatu ujutettua tarinaan ilman sen suurempaa syytä, jännitystä ei ole juuri yhtään. Kuuntelin kirjasta suurimman osan, enkä tiedä olisinko kyennyt lukemaan fyysistä kirjaa loppuun. Tämä versio Läckbergistä ei vain nappaa omalla kohdallani, vaikka hyviäkin piirteitä kirjoista löytyy. En usko, että tulen tarttumaan kolmanteen osaan ainakaan heti sen ilmestyttyä.

Vingar av silver
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Genre: jännitys, mysteeri, trilleri
Sarja: Faye #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Jääprinsessa, Saarnaaja, Noita, Kultahäkki
Arvosana: **½
Goodreads: 3,17

Muissa blogeissa: Kirjojen kuisketta, Kuunnellut äänikirjat
Helmet2020:

3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti

7. Rikotaan lakia

49. Julkaistu 2020

Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sitkeä rakkauden etsijä päättää palkita itsensä ihanalla lemmenlomalla. Matkakohde on houkutteleva mutta hieman arvaamaton: nyt lähdetään tutustumaan villiintyneen sinkun sisäiseen aarniometsään.

     Koen, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde Rönkkösen kirjojen kanssa. Määmatka on hänen kolmas sinkkuelämän vaiheista kertova kirja ja vaikka kaksi aikaisempaa kirjaa eivät ole olleet mielestäni kovinkaan hyviä, päätin tarttua tähän uutuuteen. Ennakkoluulot olivat korkeat ja odotuksia ei juurikaan ollut, mutta ehkä juuri sen takia tämä kirja pääsi yllättämään.

     Määmatka on aikaisempiin kirjoihin verrattuna hieman vakavamielisempi ja parisuhteen etsintä on selkeästi enemmän tarkoituksena. Toki Tinder on tässäkin kirjassa kovassa käytössä ja yöllisiä menoja kuvataan useampaan otteeseen. Bikinirajatapaukseen verrattuna tässä kirjassa oli todella paljon vähemmän pissa-kakka -huumoria, mutta kyllä se anaalikin siellä useamman kerran ehdittiin mainita.

     Vaikka tämä kirja olikin edeltäjäänsä parempi, ei tämä silti ollut mikään mestariteos. Lisäksi kahdessa edellisessä osassa on jo sen verran käsitelty sinkkuelämää, että omalla tavallaan tämä tuntui vähän turhalta toistolta. Kirjan lopussa tuli vähän sellainen olo, että tämä saattaisi olla viimeinen sinkkuuden ihmeistä kertova kirja. Omalla tavallaa pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla jään haikein mielin miettimään näitä kolmea teosta.

Genre: chick lit, aikuiset, huumori
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020

Kirjailijan muut teokset: Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,82

Muissa blogeissa: Nörttitytöt
Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

49. Julkaistu 2020

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihto, joka ei väistele kummankaan kipupisteitä eikä heikkouksia. Mitään peittelemättömän puheen lomasta välittyy niin väkevä lämpö ja luottamus, ettei vaikeimmistakaan asioista tarvitse enää vaieta.

     Luin Antti Röngän esikoisteoksen Jalat ilmassa viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Nyt päätin tarttua isän ja pojan välisestä kirjeenvaihdosta kertovaan kirjaan ja odotukseni olivat korkeat. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja nyt pääsin vihdoin itse tarttumaan tähän. 

     Kirjassa käytävä kirjeenvaihto keskittyy lähinnä kirjoittamiseen, pelkoon ja kirjoittamisen pelkoon, kuten kirjan pidempi nimi kertoo. Tämän lisäksi päästään hieman lukemaan paremmin jo Jalat ilmassa kirjassa esiin tulleita tapahtumia, nyt vähän eri näkökulmasta. Kirjeet ovat avoimia ja itselleni muutama niistä sai kyyneleet silmiin. Niitä oli vain ihana lukea, vaikka samalla oli sellainen olo, että nämä ovat liian yksityisiä, eikä toisten silmille tarkoitettuja.

     Silloin tällöin onnellinen ei ole kovin paksu ja se oli muutenkin nopeaa luettavaa. Kirjeissä oli vakavien aiheiden lisäksi myös huumoria, mikä piti kirjan hyvin tasapainossa. Kokonaisuutena tämä oli toimiva ja jotenkin jäin kaipaamaan lisää. 

Genre: non-fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Helmi Kekkonen, Kirjanmerkkinä lentolippu, Tuijata, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteet, Kirja vieköön, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Helmet2020:

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

49. Vuonna 2020 julkaistu

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Syrjäisen maaseutukartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa kylmäävän tiedon: juhlapäivän iltana klo 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole ainoastaan kerran. Kun hänet on murhattu, kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään.

Painajaismaisen kierteen katkaistakseen Aidenin on löydettävä murhaaja, ennen kuin rikosta ehtii edes tapahtua.

     Evelynin seitsemän kuolemaa tuli itselleni tutuksi alunperin englanninkielisestä booktubesta heti kirjan julkaisun aikoihin. Suomennosta odotellessani jännitys ja odotukset kasvoivat melko paljon. Kun sitten viimein sain tämän kirjan käsiini, en pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen loppua.

     Kirja kertoo Aiden Bishopista, joka yrittää selvittää Evelynin murhaa. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, vaan tutkimustapa on erilainen. Aiden herää joka aamu eri henkilönä, jolla on jotain tekemistä Evelynin kuoleman kanssa. Ennen viimeistä päivää Aidenin tulee kertoa, miten ja miksi joku murhaa Evelynin. Samalla hän yrittää pelastaa Annan, naisen, jonka nimeä hän huutaa ensimmäisenä aamunaan ollessaan metsässä.

     Evelynin seitsemän kuolemaa oli tehty mielestäni melko onnistuneesti. Juoni oli mielenkiintoinen ja ainakin minut kirja piti hyvin otteessaan. Pieniä paloja totuudesta julkaistiin hyvällä tahdilla ja jännitys pysyi loppuun asti. Lukijana itse ainakin olin lopusta aivan pihalla ja ehkä se oli tarkoituskin. Ongelmaksi kuitenkin nousi monta näkökulmaa ja se, että näissä eri näkökulmissa pompittiin vähän liiankin usein. Vaikka luin tätä ihan fyysisenä kirjana ja sain välillä vilkuilla kirjan etuosassa olevaa nimilistaa, en aina pysynyt ihan kaikesta selvillä. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos olisin kuunnellut tätä äänikirjana. 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Genre: mysteeri, trilleri, fantasia, aikuiset, scifi, historiallinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,90

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut.net, Maailmankirjat, Tuijata, Kirjoihin kadonnut, Kuiske, Kartanon kruunaamaton lukija, Annelin lukuvinkit
Helmet2020:

7. Kirjassa rikotaan lakia

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

45. Esikoiskirja

49. Julkaistu 2020