16. helmikuuta 2017

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Nimi: Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden)
Kirjailija: Stieg Larsson
Suomentaja: Marja Kyrö
Genre: rikos, trilleri, mysteeri
Sarja: Millennium #2
Sivumäärä: 691
ISBN: 978-951-0-41466-8
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2007
Luettu: 2/17

     Tietokonenero ja häpeämätön hakkeri Lisbeth Salander palaa ulkomaanmatkalta. Hän on päässyt käsiksi suureen rahasummaan ja on nyt varoissaan ensi kerran elämässään. Hänellä ei kuitenkaan ole perhettä eikä ystäviä, joten hän tuntee itsensä yksinäiseksi.
     Tutkivat toimittaja Mikeal Blomkvist saa kuuman uutisvihjeen: lehtimies Dag Svensson ja hänen avovaimonsa Mia ovat paljastaneet laajan seksikaupan Itä-Euroopan ja Ruotsin välillä. Monet siihen sekaantuneista ovat yhteiskunnan silmäätekeviä.
     Lisbethin synkkä menneisyys nousee pintaan. Kun Dag ja Mia sitten surmataa, Lisbethiä epäillään murhaajaksi, ja poliisi käynnistää ajojahdin. Lisbeth päättää selvittää välit menneeseen ja rangaista oikeita syyllisiä. Mikael taas tarvitsee Lisbethin hakkerintaitoja seksibisneksen tutkimisessa.

Arvostelu: Ensimmäinen osa sai aikaan nälän jonka toivoin tämän osan tyydyttävän. Ja se tyydytti, ehkä liikaakin ja nyt ei vielä kiinnosta lukea kolmatta osaa. En tiedä miksi. Ehkä pelkään, että se on samanlainen kuin tämä osa ja sen lukemiseen menisi vieläkin kauemmin. 
     Minun on valitettavasti sanottava, että tämä kirja ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin ensimmäinen osa. Tämä teos tuntui vaan niin turhalta jauhannalta koko ajan, että välillä lukeminen oli todella raskasta. En väitä, etteikö teksti olisi ollut hyvin kirjoitettua. Ja kyllä tämä kirja sisälsi paljon salaisuuksia ja paljon uusia asioita tuli ilmi. Silti tämä tuntui vain välisoitolta. Ja välisoitot ei ole mun juttu.
     Kirjan tarina lähtee liikkeelle siitä kun Lisbeth Salander on ulkomailla ja hän opiskelee matemaattisia yhtälöitä ja elää omaa uutta elämäänsä. Sitten hän palaa Ruotsiin ja homma alkaa mennä alamäkeen ja lujaa. Ihmiskauppaa tutkinut pariskunta murhataan samana yönä kun Salanderin holhooja Bjurman saa surmansa. Pariskunnan murhapaikan läheltä löytyy käsiase jossa on Salanderin sormenjäljet. Takaa-ajo alkaa ja poliisin varmuus murhaajasta ja käsitys Salanderista muuttuu.
     Kaiken tämän keskellä Mikael Blomkvist uskoo Salanderin syyttömyyteen ja tekee omia tutkimuksiaan todistaakseen väitteensä. Uusia hahmoja tulee esiin ja Salanderin menneisyys paljastuu pala palalta. Tarinan mennessä eteenpäin moni joutuu vaaraan, kirjan lopussa jopa Salander on hengenvaarassa. 
     Omalla tavallaan mukaansa tempaavasta tarinasta ja kerronnasta huolimatta kirja oli omasta mielestäni hieman tylsä. Toki asiaan voi vaikuttaa se, että ennen kirjan lukemista katsoin elokuvan. Kirjan ja elokuvan tapahtumat eivät paljon eroa toisistaan, joten mitään yllätysmomentteja ei oikein tullut. Ehkä jos olisin lukenut kirjan ennen elokuvaa niin homma olisi ihan eri. 
     Tämä toinen kirja on kuitenkin varmasti tärkeä pala koko sarjan muodostamaa kokonaisuutta, joten sitä ei kannata kokonaan skipata yli. Suosittelen myös pitämään paperin ja kynän lähellä jos haluaa pysyä perässä kaikista hahmoista ja tapahtumista. Niitä meinaan on paljon ja itse ainakin välillä putosin kärryiltä ja ihmettelin, että kuka kukakin on. Eikä asiaa helpottanut se, että joillakin hahmoilla oli myös salanimet. Kauhea sotku jota omat aivoni eivät aina pysty täysin prosessoimaan. 
     Ei tämä kirja kuitenkaan ihan huono ollut. Larsson osaa kirjoittaa hyvin, sitä ei voi kiistää. Itselleni tämä kirja nyt vain sattui olemaan pienoinen pettymys kaikista hyvistä puolista huolimatta.

     "Kolme rinnakkaista tutkimuslinjaa Enskeden murhista jauhoivat edelleen. Konstaapeli Bubblan tutkimuksilla oli valtion viranomaisten edut puolellaan. Pinnalta katsoen ratkaisu oli käden ulottuvilla, heillä oli epäilty sekä murha-ase, joka liittyi vahvasti epäiltyyn. Heillä oli kiistaton linkki ensimmäiseen uhriin ja mahdollinen linkki Mikael Blomkvistin kautta kahteen muuhunkin. Käytännössä Bublanskin oli vain löydettävä Lisbeth Salander ja toimitettava hänet nauttimaan kakkuaan Kronobergshäktetiin. 
     Dragan Armasnkin tutkimus oli muodollisesti osa virallista poliisitutkintaa, mutta hänellä oli myös omat tavoitteensa. Hänen henkilökohtainenn tarkoituksensa oli jotenkin yrittää valvoa Lisbeth Salanderin etuja - löytää totuus ja mieluimmin totuus lieventävien asianhaarojen muodossa.
     Millenniumin tutkimuslinja oli hankala. Lehdeltä puuttuivat kaikki ne resurssit joita poliisilla ja Armanskilla oli. Toisin kuin poliisi Mikael Blomkvist ei kuitenkaan ollut erityisen hanakka nielemään tuota kohtuullisen uskottavaa motiivia, jonka mukaan Lisbeth Salandet olisi mennyt Enskedeen murhaamaan kaksi hänen ystävääsä. Jossain vaiheessä pääsiäispyhinä hän oli tehnyt sen päätöksen, ettei yksinkertaisesti uskonut tarinaa. Jos Lisbeth Salander oli jollain tavalla sekaantunut murhiin, hän oli tehnyt sen kokonaan muista syistä kuin mihin virallinen tutkimus viittasi - ehkä joku toinen oli pidellyt asetta tai ehkä oli tapahtunut jotain jolle Lisbeth Salander ei ollut voinut mitään."
s. 354-355 luku 18

Arvosana: ***
Muut sarjassa ilmestyneetMiehet jotka vihaavat naisia

5. tammikuuta 2017

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

 Nimi: Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter and the Cursed Child)
Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Harry Potter #8
Sivumäärä: 432
ISBN: 978-951-31-9276-1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: 1/17

Kahdeksas tarina.
Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.

     Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

Kirjailijan muut teokset: Harry Potter -sarja
Arvostelu: Harry Potterit ovat olleet osa lapsuuttani ja nuoruuttani ja oli todella innoissani kun kuulin tästä tulevasta kahdeksannesta kirjasta. Se tosi asia, että kirja ilmestyi näytelmänä, ei hidastanut innostustani. Minulla ei ole näytelmien lukemisesta mitään muuta kokemusta kuin Shakespearen "Romeo ja Julia" sekä Ibsenin "Nukkekoti". Tiesin siis hieman mihin varautua, joten lukemisen vaikeus ja aukot tarinassa eivät haitanneet kovin paljoa.
     Näytelmää lukiessani näin sieluni silmin tarinan ja hahmot. Rakastuin aivan totaallisesti Scorpiukseen, Draco Malfoyn poikaan. Hän oli hyvin samanlainen kuin Draco, mutta ilman esitystä. Hän oli yksinäinen, mutta lempeä ja toiveikas. Hän oli myös alistunut kohtaloonsa, haluten pelastaa maailman.
     Vastaan tuli myös paljon tilanteita joiden aikana tuli sellainen olo, että "mitä juuri tapahtui". Vanhoja hahmoja oli muokattu oikein kovalla kädellä. Harryn ja hänen pojan Albuksen väleistä oli tehty kauhean dramaattiset ja jotenkin siinä tunnuttiin menevän hieman yli. Ronista oli tehty näytelmän hupiukko, vielä enemmän kuin ennen.
     Tarinan juoni eteni oikein mukavasti koko ajan eteenpäin. Välillä seurattiin Albuksen ja Scorpiuksen matkaa ja sitten siirryttiin Harryn ja hänen ystävien luokse. Siinä samalla hypeltiin hieman ajassa ja saatiin kuulla suuria salaisuuksia. Yksi jopa Voldemortiin liittyen. Loppujen lopuksi maailma sai taas hieman lisäaikaa itselleen.
     Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että luin tämän ja tulen sen vielä joskus varmasti lukemaan uudestaan. Valitettavasti minun on myös pakko myöntää, että tämä ei ollut aivan sen veroinen kuin odotin. Toki tässä Rowling ei päässyt näyttämään kirjoittamis-taitojaan, ainoastaan mielikuvituksensa.
Arvosana: ***½