Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Harry Potter #8
Sivumäärä: 432
ISBN: 978-951-31-9276-1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: 1/17
Kahdeksas tarina.
Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.
Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.
Kirjailijan muut teokset: Harry Potter -sarja
Arvostelu: Harry Potterit ovat olleet osa lapsuuttani ja nuoruuttani ja oli todella innoissani kun kuulin tästä tulevasta kahdeksannesta kirjasta. Se tosi asia, että kirja ilmestyi näytelmänä, ei hidastanut innostustani. Minulla ei ole näytelmien lukemisesta mitään muuta kokemusta kuin Shakespearen "Romeo ja Julia" sekä Ibsenin "Nukkekoti". Tiesin siis hieman mihin varautua, joten lukemisen vaikeus ja aukot tarinassa eivät haitanneet kovin paljoa.
Näytelmää lukiessani näin sieluni silmin tarinan ja hahmot. Rakastuin aivan totaallisesti Scorpiukseen, Draco Malfoyn poikaan. Hän oli hyvin samanlainen kuin Draco, mutta ilman esitystä. Hän oli yksinäinen, mutta lempeä ja toiveikas. Hän oli myös alistunut kohtaloonsa, haluten pelastaa maailman.
Vastaan tuli myös paljon tilanteita joiden aikana tuli sellainen olo, että "mitä juuri tapahtui". Vanhoja hahmoja oli muokattu oikein kovalla kädellä. Harryn ja hänen pojan Albuksen väleistä oli tehty kauhean dramaattiset ja jotenkin siinä tunnuttiin menevän hieman yli. Ronista oli tehty näytelmän hupiukko, vielä enemmän kuin ennen.
Tarinan juoni eteni oikein mukavasti koko ajan eteenpäin. Välillä seurattiin Albuksen ja Scorpiuksen matkaa ja sitten siirryttiin Harryn ja hänen ystävien luokse. Siinä samalla hypeltiin hieman ajassa ja saatiin kuulla suuria salaisuuksia. Yksi jopa Voldemortiin liittyen. Loppujen lopuksi maailma sai taas hieman lisäaikaa itselleen.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että luin tämän ja tulen sen vielä joskus varmasti lukemaan uudestaan. Valitettavasti minun on myös pakko myöntää, että tämä ei ollut aivan sen veroinen kuin odotin. Toki tässä Rowling ei päässyt näyttämään kirjoittamis-taitojaan, ainoastaan mielikuvituksensa.
Arvosana: ***½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti