18. marraskuuta 2016

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki


Kuvahaun tulos haulle kudottujen kujien kaupunki

Nimi: Kudottujen kujien kaupunki
Kirjailija: Emmi Itäranta
Genre: fantasia
Sivumäärä: 335
ISBN: 978-951-851-593-0
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2015
Luettu: 11/16

Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta verisen, puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse.
     Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessään Eliana löytää itsensä keskeltä saaren historian ja nykyisyyden kudelmaa, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä.

Kirjailijan muut teokset: Teemestarin kirja
Arvostelu: Kudottujen kujien kaupunki on yksi niistä kirjoista, jonka kansi on herättänyt mielenkiintoni ja olen valinnut sen sitä kautta. Takakannen teksti sai mielipiteeni hieman haparoimaan, mutta päädyin kuitenkin lainaamaan tämän. Ja nyt vihdoin sain lukemisen päätökseen. Lukemista hidasti oma elämä ja se, että kirja ei ollut yksi niistä jonka luen yhdeltä istumalta. Halusin lukea tämän loppuun, mutta tarina ei vain saanut minun mielenkiintoani pysymään ihan jokaisessa kohdassa. Silti en voi sanoa, että kirjan juoni olisi ollut mitenkään tylsä tai hidas. Asiat etenivät ehkä liiankin nopeasti minun makuuni. Paljon jätettiin kertomatta ja välillä tunnuttiin tarttuvan pieniin asioihin liiaksikin.

     ""Seittien Talossa ei ole vankeja", sanon.
     "Niinkö sinä uskot?"
     "Se on totuus."
     "Totuus", olento sanoi. Hänen äänensä pyyhki hiekkaa ja tomua tieltään, lakaisee tähdet pilvien taa. "Katsotko tätä saarta ja uskot näkeväsi totuuden asioista?"
     Etsin yhä vastausta, kun olento puhuu jälleen.
     "Olet järkyttynyt", hän sanoo. Raajat vetäytyvät pois iholtani. Ilma välillämme tyhjenee. "Miksi tulit?" s. 107

     Kirjailijan kieli on hyvin erilaista. Hänen tyylinsä kaikuu jokaisessa lauseessa. Jokainen kuvailu on sellainen, mikä luo mielikuvan ja saa hyväksynnän. Samalla tuo kuvailu ainakin itseäni väliölä hämmensi ja hidasti. Takerruin niihin joskus liikaakin, vei huomion tarinasta.
     Tarina itsessään oli hyvin moniselitteinen ja monimuotoinen. Aluksi kaikki tuntui hyvinkin epäselvältä, mutta asiat saatiin joten kuten selitettyä lopun lähestyessä. Silti jäljelle jäi monia kysymyksiä. Oliko Kutoja vihollinen? Mitä Elianalle tapahtui? Selvisikö kukaan? Näihin haluaisin vastauksen, mutta tuskin niitä tulen koskaan saamaan. Kuvailujen ja sanakäänteiden takaa löytyi myös niitä selviä asioita. Hyvin vähän, mutta löytyi kuitenkin.
     Kaikkein epäselvimmäksi minulle jäi Seittien Talon ja sitä ympäröivän kaupungin verkosto. Toki ymmärrän tämän fantasia-kirjaksi, mutta jonkinasteinen ymmärrys olisi ollut mukava saada luotua sivuja käännellessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, mikä häiritsi itseäni kovasti. Tyydyn kuitenkin osaani ja jätän seittien liikkeet pois mielestäni ja jatkan elämääni.

     ""Hyvä on", Kehrääjä sanoo. "Voitte jäädä paikoillenne ja kuolla. Tai voitte juosta tulen läpi ja kenties elää."
     Hänen raajansa syöksähtää ilman halki. Lyhty räsähtää kappaleiksi ja kuuluu hulmahdus, kun tuli ahmaisee silkkistä seittiä. Liekit juoksevat lankoja pitkin, piirtävät yllemme kipunoivan ristikon, joka alkaa korventua tuhkaksi silmiemme edessä.
     Olen kivettynyt paikoilleni, mutta Valeria ottaa askeleen taaksipäin ja kiskoo minua mukaansa. Lopultakin liikun. Juoksemme ulos Kehrääjän kammiosta ja Kutojan huoneen poikki.
     Syvällä maan sisällä kivet tahtovat kääntyä, eikä niitä pitele muu kuin minun uneni." s. 317

     En ole Itärannan esikoisteosta tullut lukeneeksi, mutta tällä hetkellä sitä harkitsen. Kirja sai kaksi palkintoa (Kalevi Jäntin -palkinto sekä Nuori Aleksis -palkinto) ja oli ehdokkaana Tähtivaeltaja -palkintoon. Minua hämmentää myös se, että Itärannan molemmat kirjat on kirjoitettu samanaikaisesti englanniksi ja suomeksi. Toki tämä omalla tavallaan näkyy tässä teoksessa, sillä joissain kohtia sanajärjestys ei tunnut siltä luontevimmalta. Sen ei kuitenkaan kannata alkaa häiritsemään liikaa, sillä tässä kirjassa on paljon muutakin mihin keskittyä. Upea tarina ja maisema jonka se värittää. Elämä joka voidaan joiltain kohtia liittää meihin ja meidän maisemaan.

     "Valo avautuu poimuiltaan, tai pimeys. Todellisuuden langat ovat valmiita liikkumaan kosketukseni alla. Uneksi niiden puolesta, jotka eivät voi uneksia. Olen valveilla niiden puolesta, jotka eivät voi valvoa enää koskaan. Enempää en voi tehdä, enkä yhtään vähempää.
     Sillä meidän hetkemme ovat pieniä ja päivämme hauraita, ja kättemme jäljet maailmassa kuuluvat meille ja silti rajojemme tuolle puolen." s. 335
Arvosana: ***½

16. marraskuuta 2016

Ursula Poznanski: Vii5i


Kuvahaun tulos haulle viisi kirja

Nimi: Vii5i (Fünf)
Kirjailija: Ursula Poznanski
Suomentanut: Anne Mäkelä
Genre: trilleri, jännitys
Sarja: Beatrice Kaspary #1
Sivumäärä: 426
ISBN: 978-951-796-947-5
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: 11/16

Lehmälaitumelta löytyy naisen ruumis. Hänen jalkapohjiinsa on tatuoitu koordinaatit, joiden osoittamassa paikassa odottaa kätkö: muovikelmuun pakattu käsi ja arvoitus, jonka ratkaisu johtaa seuraavalle makaaberille rasialle.
     Murhaaja on luonut äärimmäisen julman geokätköilypelin, jonka avulla hän ohjaa etsivät Beatrice Kasparyn kätköltä kätkölle. Todistaja toisensa jälkeen katoaa tai löytyy kuolleena pian kuulemisen jälkeen, ja poliisin aika alkaa käydä vähiin.

Sarjan muut osat: Sokeat linnut, Äänet
Arvostelu: Tämä kirja tuli luettavakseni geokätköilyn tiimoilta, hyvin aiheeseen sopien. Ilman harrastustani tämä kirja ei olisi koskaan osunut käteeni ja jos olisi, niin en olisi sitä alkanut lukemaan. Ajatus ruumiinosista purkeissa ei vain ole se itseäni innostava ajatus. Nyt kuitenkin minun oli "pakko" lukea tämä, enkä kadu päätöstäni. Kyllä, kirja oli omalla psykologisella tavallaan sairas. Kyllä, sain kirjasta painajaisia. Kyllä, kirja oli niin hyvin kirjoitettu ettei sitä pystynyt lopettamaan. Ja mikä parasta, kirjan tapahtumiin pystyi itsekin hieman osallistumaan kun ratkaisi vihjetehtäviä.

     "Stefan käänsi katseensa Beatricesta Floriniin ja veti tuolin alleen. "Se on eräänainen etsintäharrastus. Ensin joku piilottaa jotain, ja sitten moni muu yrittää löytää sen. Sitä, mikä piilotetaan, kutsutaan kätköksi, englanniksi cache, ja tuo kuvan muovirasia näyttää ihan tyypilliseltä kätkörasialta. Saanko katsoa tarkemmin?""

     Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että mitä ihmettä olen lukemassa. Tarina eteni ja vähän väliä esiin ilmestyi ruumiinosia. Välillä taas kerrottiin hyvinkin kauan poliisin työstä, mikä jossain kohtaa alkoi jo hieman puuduttaa. Mutta onneksi sitten taas tapahtui ja juttu meni eteenpäin. Kovin paljoa ei kirjassa perehdytty Beatricen, tai kenenkään muun, elämään sen suuremmin. Joitakin pätkiä oli siellä täällä, mutta silloin kuvailu jäi hyvin pienelle osalle. Kätköjä etsiessä taas kirjailija oli selvästi halunnut, että lukija pystyy näkemään tilanteen mielessään.
     Kirjan loppu ei ollut sellainen kuin odotin. Jännitys pysyi yllä viimeiselle sivulle asti, vaikka murhaaja oltiinkin saatu sitä ennen kiinni. Lopussa jännitys muuttui paljon odottavammaksi, luoden pohjaa halulle lukea lisää. Itse en ehkä tule koskaan lukemaan sarjan muita osia, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Omalla tavallaan haluaisin tietää vielä lisää. Lukea hyvin jäsennettyä tarinaa joka etenee tasaisen tappavaan tahtiin. Toisaalta purkitetut ruumiiinosat alkavat riittä jo minulle ja varmaan jätän seuraavien osien nautinnon muille.

     "Me kaikki päädymme lopulta johonkin rasiaan, Beatrice ajatteli."

Arvosana: ***½

Thanks for the hunt...
Olet löytänyt kätkön.

Arvoituksia, joiden ratkaisuna on koordinaatteja...
Rasioita, joihin on pakattu ruumiinosia...
Todistajia, jotka katoavat pian kuulemisen jälkeen...

Murhaaja on luonut verisen version geokätköilystä, jota ryhtyy selvittämään Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary. Tapaus tuntuu mahdottomalta ratkaista, ja pikkuhiljaa Kaspary alkaa epäillä olevansa itsekin jahdattavana.

12. syyskuuta 2016

Maggie Stiefvater: Viettelys


Kuvahaun tulos haulle viettelys kirja

Nimi: Viettelys (Sinner)
Kirjailija: Maggie Stiefvater
Suomentanut: Marja Helanen
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Väristys (itsenäinen jatko-osa)
Sivumäärä: 347
ISBN: 978-951-0-40548-2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014
Luettu: 9/16

LÖYDETTY.
Cole St. Clair - rocktähti, ihmissusi, entinen addikti - on Los Angelesissa ja lupautunut esiintymään tosi-tv-ohjelmassa, jonka tarkoituksena on vietellä tähti kaidalta tieltä. Oikeasti hänet on vietellyt kaupunkiin yksi ainoa syy: Isabel Culpeper.

KADONNUT.
Isabel yrittää pärjätä Enkelten kaupungissa. Hän tuntee pelinhengen yhtä hyvin kuin muutkin teeskentelijät, mutta elämä tuntuu turhalta. Mikä on palkinto?

VIETTELYS.
Joskus kauan sitten Isabel ja Cole rakastivat toisiaan, mutta mennyt yhteiselo ei anna toiveita ruusuisesta tulevaisuudesta. Vain se on varmaa, etteivät he osaa päästää irti toisistaan.

Sarjassa aiemmin ilmestyneetVäristys, Häivähdys, Ikuisuus
Arvostelu: Kirja, jonka olen joskus aloittanut, mutta en ehtinyt silloin lukemaan loppuun. Nyt yritin uudestaan ja onnistuin. Väristys-sarja on ollut yksi lempparini aikaisemmin. Silloin kun halusin lukea kaikki mahdolliset kirjat, missä esiintyi susia. Varsinkin ihmissudet olivat se juttu. Sarjan lukemisesta on jo kauan, mutta ajattelin antaa tälle itsenäiselle osalle mahdollisuuden. Vaikkakin se kertoi kahden sellaisen hahmon tarinan, mikä ei niinkään itseäni kiinnostanut.
     En väitä, että kirja olisi huono. Se on yhtä hyvä laatuinen kuin muutkin Stiefvaterin kirjoittamat teokset. Mutta minun on myönnettävä, että se on hieman nuoremmille ehkä suunnattu kuin minä. Tai sitten kirjamakuni on vain muuttunut vuosien varrella niin paljon, että tämän lukeminen ei ollut ihan niin miellyttävä kuin olisin halunnut. Ja syynä oli hahmojen lisäksi se draaman ja epätiedon ja edes-takas soutamisen määrä.
     En tiedä mitä muuta kirjasta voisin sanoa, kuin että se ei ollut minun juttuni. Ehkä silloin kun sarjan muut osat ilmestyi, tämä kirja olisi saanut minulta paremman arvosanan. Mutta nyt minun on pakko luokitella tämä keskinkertaiseksi. Ja siitä olen pahoillani, koska muut sarjan osat olivat omasta mielestäni parempia.
Arvosana: ***

9. syyskuuta 2016

L. Marie Adeleine: S.E.C.R.E.T. Nautinnon kutsu

Kuvahaun tulos haulle nautinnon kutsu
Nimi: S.E.C.R.E.T. Nautinnon kutsu (S.E.C.R.E.T. Revealed)
Kirjailija: L. Marie Adeleine
Suomentaja: Oona Timonen
Genre: erotiikka, aikuiset
Sarja: S.E.C.R.E.T.
Sivumäärä: 335
ISBN: 978-951-1-28466-6
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Luettu: 9/16

Eroottisen trilogian päätösosa tarjoaa uskaliaita nautintoja

Naisten salaseura S.E.C.R.E.T. toteuttaa jäsentensä seksuaalifantasiat ja vapauttaa heidät elämää kahlitsevista rajoitteista. Kolmikymppinen Cassie Robichaud on saanut kiihkeän seksielämän ja lopulta rinnalleen suuren rakkautensa Will Foretin.
     Mutta kun Cassien menneisyys S.E.C.R.E.T:issä tulee Willin tietoon, romanssi on historiaa. Cassien on aika keskittyä uraansa uuden ravintolan osakkaana - ja Willin yhtiökumppanina.
     Menestyneen uutisankkurin Solange Faradayn rakkauselämä on eron jäljiltä päässyt nuupahtamaan. S.E.C.R.E.T:in avulla hän pääsee tutkimaan uusia intohimon salaisuuksia. Ja Solange on valmis menemään pidemmälle kuin kukaan S.E.C.R.E.T:issä.

Arvostelu: S.E.C.R.E.T:in viimeinen osa on toisen osan tavoin kerrottu kahden henkilön näkökulmasta. Toisen henkilön elämä on mielenkiintoista ja sitä jaksaa lukea vaivatta. Toisen taas, yhtä tylsää luettavaa kuin toisessakin osassa. Ja selvennykseksi halua sanoa, että se mielenkiintoinen elämä kuuluu uudelle hahmolle Solangelle kun taas se tylsä kuuluu tutulle ja turvalliselle Cassielle, joka edelleen ei tiedä mitä elämältään haluaa ja harrastaa seksiä yhden kanssa ja rakastaa toista ja on heistä molemmista mustasukkainen. Että näin.
     Minun on pakko myöntää, että tämä viimeinen osa oli mielestäni kaikkein suurin pettymys tässä sarjassa. Mihin ei onneksi ole ehtinyt mahtua kovin montaa pettymystä. Takakannessa sanotaan: "Ja Solange on valmis menemään pidemmälle kuin kukaan S.E.C.R.E.T:issä", joten totta kai sitä odottaa innolla jotain suurta ja ihmeellistä. Ja mikä tämä ihmeellisyys sitten oli? No se, että tämä nainen kieltäytyy kahdesta askeleesta (en tuomitse, totean vain) ja päätyy lopulta takaisin yhteen ex-miehensä kanssa. Ja ai niin, hän haluaa kaikista varoituksista huolimatta päästä suorittamaan yhden fantasiansa miehen kanssa, joka on aikaisemmin yrittänyt tuhota koko salaseuran.
     Eniten kuitenkin ehkä petyin siihen, miten hitaasti kaikki tuntui alussa etenevän ja sitten lopussa hypittiin miljoonan asian yli ja äkkiä vietettiinkin jo häitä. Seuraavaksi käänsin eteeni kirjan takakannen ja tajusin, että se siitä. Joten kyllä, olen hyvin pettynyt tähän osaan. Mutta silti, minun on pakko sanoa siitä myös jotain myönteistä (koska kyllä, myönteisiäkin asioita oli havaittavissa). Ensinnäkin, tässä viimeisessä osassa kerronta ja kuvailu tuntui olevan enemmän hallussa kuin kahdessa edellisessä. Tai sitten tässä osassa ei vain ollut muuten mitään kerrottavaa niin oli pakko hieman kuvailla kaikenlaista. Ja siis, kyllähän tämän osan luki ihan vaivatta loppuun asti, ei se sentään liian tylsä ollut. Olen kuitenkin tyytyväinen, että se on nyt ohi ja saan siirtyä seuraaviin kirjoihin. Ehkä vielä joskus palaan tämän sarjan pariin. Ja ehkä silloin näen sen uudessa valossa ja totean sen olevan huippuluokkaa.
Arvosana: **
Muut sarjassa ilmestyneetS.E.C.R.E.T. Kuuma liekkiS.E.C.R.E.T. Polttava peli

8. syyskuuta 2016

Rick Riordan: Kesän miekka

Kuvahaun tulos haulle magnus chase kesän miekka
Nimi: Kesän miekka (The Sword of Summer)
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Magnus Chase #1
Sivumäärä: 486
ISBN: 978-951-1-29831-1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: 9/16

Äitinsä kuoleman jälkeen Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysytellyt hengissä nokkeluutensa avulla. Magnuksen 16-vuotispäivänä eno, jota hän ei ole nähnyt sitten lapsuuden, löytää hänet ja kertoo uskomattoman uutisen: Magnus on muinaisen viikinkijumalan poika, ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen.
     Ennen kuolemaansa äiti varoitti Magnusta pysymään kaukana enostaan. Mutta ennen kuin Magnus ehtii miettiä asiaa, hän joutuu Kesän miekkaa etsivät tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen on tehtävä kohtalokas valinta: pelastaako oma henkensä vai satoja viattomia. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...

Kirjailijan muut teokset: Percy Jackson -sarja (Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota), Olympoksen sankarit -sarja (Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri), Kanen aikakirjat -sarja (Punainen labyrintti, Liekehtivä valtaistuin, Pedon varjo)
Arvostelu: Siitä on paljon aikaa (pari vuotta) kun viimeksi luin Riordanin kirjallisuutta, mutta minun onneksi hän on edelleen yhtä hyvä kirjoittamaan kuin silloinkin. Tarina etenee omalla painollaan ja kuvailua mahtuu mukaan vaikka kuinka paljon, mutta silti ei liikaa. Kirjaa lukiessa sai nauraa ja itkeä. Lukemista oli vain pakko jatkaa, sillä epätieto seuraavan sivun tapahtumista oli kauheaa.
     Minun on kuitenkin pakko myöntää, että olin myös hieman pettynyt tähän kirjaan. Se oli vain ihan liian verrattavissa Percy Jackson -sarjan ensimmäiseen osaan. Tuntui kuin Riordanin ensimmäinen kirja olisi kirjoitettu uudelleen, jumalat ja hahmojen nimet vain oli erit. Molemmissa kirjoissa poika menettää äitinsä hirviölle. Poikaa pitää silmällä hahmo, joka näyttää ihmiseltä ja on hänen ystävä. Molemmissa kirjoissa lumovoima estää "normaaleja kuolevaisia" näkemästä taikaesineitä. Päähenkilö on kaikkien mielestä idiootti joka ei osaa yhtään mitään ja hänen tarvitsee joka hetki todistella itseään. Itseäni nämä (ja monet muut) yhtäläisyydet ärsyttivät suunnattomasti, mikä hieman häiritsi tätä lukukokemusta. Mutta jos tämä kirja olisi ollut ensimmäinen minkä luen, niin mitään ongelmia ei tietenkään olisi ollut.

     ""Voisitko tehdä lumotempun ja muuttua pienemmäksi?" kysyin. "Mieluummin ei vitjaksi, koska enää ei eletä 1990-luvulla."
     Miekka ei vastannut (hei haloo), mutta kuvittelin sen hyrisevän kysyvällä taajuudella ja tiedustelevan: Muuttua esimerkiksi miksi?
     "En tiedä. Taskukokoiseksi ja viattomaksi.Vaikka kynäksi."
     Miekka sykki melkein kuin olisi nauranut. Kuvittelin sen sanovan: Kynämiekka! Onko mitään tyhmempää kuultu?
     "Onko sinulla parempi ehdotus?" kysyin.
     Miekka kutistui kädessäni ja suli kultaketjukssa riippuvaksi pieneksi, valkoiseksi riimukiveksi. Siinä oli musta symboli.
     "Freyrin riimu", sanoin. "Minulla ei ole tapana pitää koruja mutta olkoon."" s. 242-243

     Jos minun pitäisi lyhyesti kuvailla kirjan tapahtumia, niin sanoisin jota kuinkin näin: Pojan äiti kuolee susien syödessä hänet ja polttaessa lopuksi koko asunnon mustaksi kasaksi. Poika elää kaksi vuotta kodittomana siltojen alla ja tutustuu falafe-ravintolan pitäjään keneltä saa ruokaa aina silloin tällöin. Hän tutustuu myös kahteen muuhun kodittomaan, Blitziin ja Hearthiin. Myöhemmin selviää, että toinen heisät on kääpiö ja toinen on haltija ja oikeasti he eivät ole kodittomia, vaan heidän tehtävänä on ollut suojella Magnusta viimeiset kaksi vuotta. Eräänä päivänä Magnuksen hullu eno vie hänet sillalle, missä tapahtuu suuri räjähdys ja Magnus kuolee, hänen isän miekka tulijättiläisen selkään tungettuna. Kuoltuaan hän pääsee Valhallaan valkyria Samin toimesta. Harmi vain, että Valhallan muut jäsenet eivät ole tyytyväisiä hänen saapumiseen, jotenka Magnus päättää lähteä Valhallasta livohkaan. Monien sattumusten kautta he (Magnus, Sam, haltija, kääpiö ja Valhallasta heidän perään lähteneet takaa-ajajat) päätyvät Fernis-suden saarelle. Saaren tapahtumien kautta raknarök joko saa alkunsa tai siirtyy hieman kauemmas tulevaisuuteen.
     Eikä saa tietenkään unohtaa puhuvaa miekkaa! Mikä mielestäni menee jo hieman yli. Puhuvat eläimet vielä ymmärrän ja hyväksyn, mutta kun miekat alkaa puhua ja toimia itsenäisesti niin... Mutta en halua tuomita tätä kirjaa ja alkavaa sarjaa ihan kokonaan, joten jään innolla odottamaan toista osaa ja toivon sen olevan parempi kuin tämä ensimmäinen.
Arvosana: ***½

23. elokuuta 2016

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Nimi: Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor)
Kirjailija: Stieg Larsson
Suomentaja: Marja Kyrö
Genre: rikos, trilleri, mysteeri
Sarja: Millennium
Sivumäärä: 612
ISBN: 978-951-0-41465-1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2006
Luettu: 8/16

Vetävää jännitystä, karmivia paljastuksia, kansankodin kulissit kaatuvat

Mikael "Kalle" Blomkvist, taloudesta kirjoittavat Millennium-aikakauslehden vastaava toimittaja, on pulassa. Hänet tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan. Mahtava paljastujuttu teollisuuspohatta Wennerströmin hämäräbisneksistä kaatui riittämättömiin todisteisiin, ja Wennerström aikoo asianajajineen ajaa niin Blomkvistin kuin koko lehdenkin puille paljaille.
     Kaiken keskellä Blomkvist saa uransa erikoisimman tarjouksen, kun sukufirman entinen johtaja Henrik Vanger lähestyy häntä. Vanger haluaa Blomkvistin selvittävän mitä tapahtui hänen veljentyttärelleen Harrietille, joka katosi elokuisena iltapäivänä vuonna 1966. Tätä suljetun tilan mysteeriä ei kukaan ole koskaan onnistunut ratkaisemaan. Vangerin lupaama palkinto on mitä houkuttelevin: todisteet Wennerströmin rikoksista.
     Blomkvist voi vain suostua ehdotukseen. Hän saa avukseen nuoren, tunnehäiriöisen mutta nerokkaan Lisbeth Salanderin, joka on erikoistunut ihmisten yksityiselämän tonkimiseen. Tapaus vie heidät yhä syvemmälle kohti Vangerin perheen ja samalla kansankodin sisällä vellovaa mustaa menneisyyttä: rasismia, vihaa ja veritekoja.

Arvostelu: Ihan ensin minun on pakko todeta, että tämän kirjan alku oli yksi tylsimmistä mitä olen lukenut. Tuntui ettei mitään tapahtunut, selostettiin vain juurta jaksaen niin tylsiä asioita, että ne ei mielestäni edes ollut mitenkään tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Ja ehkä tämän takia ensimmäisen neljänneksen lukemiseen meni parikin viikkoa kun ei vain kiinnostanut ottaa kirjaa käteen ja jatkaa tylsää jaarittelun lukemista.

     ""Vuonna 1927 hän [Richard Vanger] värväytyi sotaväkeen - vastoin isänsä tahtoa - ja 1930-luvulla hän kiersi useammassakin natsiryhmässä. Jos vain oli olemassa jokin sairas salaliittoyhteenliittymä, voit olla varma että hänen nimensä on jäsenluettelossa. Vuonna 1933 syntyi Lindholmin liike, toisin sanoen Ruotsin kansallissosialistinen työväenpuolue. Miten hyvin olet perillä meikäläisestä natsihistoriasta?"" s. 98

     Kun lopulta pääsin lähemmäs puolta väliä kirjaa, odotin innokkaana Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomkvistin tapaamista. Mutta sitä hetkeä sai odottaa tovin kauemmin kuin elokuvissa. Molemman elämistä kyllä kerrottiin kaikki tarpeellinen, että lukija pysyi mukana missä mennään ja mitä tapahtuu. Ja lopulta tapahtui se kauan odottamani hetki kun Lisbeth saapui tutkimaan rikosta. Siitä lähtien kirja sitten viimeistään muuttui sellaiseksi, että lukemista olisi vain halunnut jatkaa ja jatkaa. Mielenkiinto pysyi selkeästi paremmin yllä kun kaikki ylimääräiset liirumlaarumit oli puserrettu alkuun ja lopussa päästiin itse asiaan. Asioita sattui ja tapahtui ja sitten. Kaikki oli ohi. Pääsimme takaisin siihen selittelyyn ja sanojen lisäilyyn. Sitä sitten kesti muutamat viimeiset luvut. Ollessani kuitenkin niin lähellä loppua, oli nuo viimeisetkin sivut pakko lukea ja sitten sulkea kirja viimeisen kerran. 
     Eli siis lyhykäisyydessään ensimmäinen ja viimeinen neljännes kirjasta olisi voitu pienentää puoleen ja antaa keskiosan toiminnan ja tapahtumien puhua puolestaan. Yhtenä plussana on vielä mainittava se, että missään vaiheessa kirjaa ei voinut arvata loppuratkaisua. Eli sinänsä tämä romaani oli oikein taitavasti ja mielenkiintoisesti koottu. Ja kyllä, aion lukea myös seuraavat osat lähiaikoina.
Arvosana: ****

17. elokuuta 2016

Sofi Oksanen: Baby Jane


Nimi: Baby Jane
Kirjailija: Sofi Oksanen
Genre: lgbt
Sivumäärä: 220
ISBN: 978-952-67534-0-9
Kustantaja: Silberfeldt
Julkaisuvuosi: 2005
Luettu: 8/16

     Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?
     Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
     Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.
     Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.

Arvostelu: Joskus sitä miettii ennen kirjan aloittamista, että "olenko nyt aivan varma?". Sofi Oksasen kohdalla minulle on usein käynyt niin. Nyt kuitenkin sain otettua Baby Janen kirjahyllystäni ja aloin lukemaan. Aluksi kerrontaan oli hyvin vaikea päästä mukaan, sillä ajassa hypittiin ja aina ei ollut ihan varma, että kenen puheenvuoro oli menossa. Ja näin kirjan luettuani en ole vieläkään ihan varma, että kenelle mikäkin repliikki mahtoi kuulua. Ajassa eteen- ja taaksepäin siirtyminen oli tehty onneksi lukijalle helpoksi pienillä vihjeillä, jotka kertoivat missä kohtaa mennään.
     Kun ostin Baby Janen, en tiennyt mistä kirja kertoo. Ja nyt kun aloin sitä lukemaan, en vieläkään tiennyt. Tarina tuli siis pienimuotoisena shokkina itselleni, mutta pääsin siitä nopeasti yli. Asiaa auttoi Oksasen tapa kirjoittaa ja kuvailla. Ja silti hän ei kuvaile liikaa ja antaa lukijan täyttää puuttuvat kohdat. Myös oma mielenkiintoni mielenterveysongelmiin ehkä auttoi, vaikkakin tämä kirja antoi niistä hyvin erilaisen kuvan kuin yleensä annetaan.

     "- Ei yksi päivä selvin päin voi olla liikaa pyydetty!
     - Enhän mä juo ku pari kertaa viikossa!
     Olin heittänyt asian puoliksi vitsillä. En ollut halunnut kuulla olevani oikeassa. Mutta minä olin.
     - Sä siis haluat juoda aina, kun sä näet mut, etkä koskaan muulloin. Eli se johtuu musta!
     - Mitä sä tolla kuvittelet saavuttavas?
     - Sä et kestä nähdä mua ilman viinaa.
     Mikä nöyryytys.
     - No vittu ei tavata sitten enää koskaan.
     Olin oikeassa.
     Minä en kelvannut." s. 88

     Baby Jane oli hyvin brutaalisti kerrottu, mutta silti yksityiskohtiin ei menty liiaksi. Tarina meni eteenpäin ja piti mielenkiinnon yllä. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin nopealukuinen kirja, joka piti sisällään hyvin paljon. Loppu ei ollut sellainen, kuin normaalisti kirjoissa on. Mikä ei tullut yllätyksenä. Ja näin kirjan loppuun luettuani en voi kuin miettiä, että mikä sai minut lukemaan koko kirjan yhden päivän aikana. Ehkä se oli kirjailijan tyyli kirjoittaa, sekavasti mutta samalla niin kuvailevan selkeästi. Tai sitten halusin niin kovasti saada selville, miten hahmojen käy, pääsevätkö he vankiloistaan vai joutuvatko he vielä syvemmälle.

     "Nyt ihmiset kiertävät minut kaukaa, koska kuvittelevat minun tehneen jotakin sellaista, mitä ei saisi tehdä. Heidän ilmeistään näen jotain, mikä kutsuu sisältäni häpeää ja isoja kummallisia kuhmuja kylmää liukumäkeä pitkin jonnekin, missä ei ole ihmisiä. Vain tähtikirkkaita muistoja narskuvista laseista ja kylmää tuulta nikotiinin kellastuttamassa vanhassa valokuvassa, joka oli." s. 220
Arvosana: ****

16. elokuuta 2016

Kirja: Suloisin suudelma



Kirja: Suloisin suudelma (The Sweetest Kiss)
Toimittanut: D.L. King
Genre: erotiikka, romantiikka
Sivumäärä: 194
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-952-260-031-8
Luettu: marraskuussa 2015

Lumoavaa vampyyriromantiikkaa

Näissä lumoavissa kertomuksissa kuolemattomat, äärettömän kauniit, voimaa ja seksiä tihkuvat vampyyrit ottavat tarvitsemansa elinvoiman niiltä onnettomilta (tai onnekkailta), jotka heidän tielleen sattuvat,
Suloisin suudelma vie lukijan hämärille kujille ja pimeisiin makuuhuoneisiin kokemaan pelon ja mielihyvän väristyksiä, joita vain vampyyrit voivat ihmisessä herättää.
Vampyyrit tyydyttävät nautinnonhalunsa niin nykyaikaan kuin menneisyyteen sijoittuvissa verenkarvaisissa novelleissa.

Arvostelu: Voi pyhä jysäys ja pari päälle. En ole mikään novellien ystävä, myönnän sen, eikä tämä kirja saanut minua todellakaan innostumaan niistä yhtään enempää. Ennen kirjan ostamista tulin lukeneeksi muutamia arvosteluja mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. No, tulipahan tämä pitkä lukutauko katkaistua ja nyt on hyvä jatkaa parempien kirjojen pariin. Ei sillä etteikö näiden kansien sisään olisi mahtunut muutamia hyvin kirjoitettuja ja ehkä jopa mielenkiintoisia kertomuksia. Itseäni tämä teos ei kuitenkaan loppupeleissä kauheasti säväyttänyt ja näiden sivujen lukemiseen meni yllättävän kauan.
Arvosana: ***

L. Marie Adeline: S.E.C.R.E.T Polttava peli



Nimi: S.E.C.R.E.T Polttava peli (S.E.C.R.E.T Shared)
Kirjailija: L. Marie Adeline
Suomentanut: Riie Heikkilä
Genre: erotiikka, aikuiset
Sivumäärä: 315
ISBN: 978-951-1-27387-5
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: 8/16

Eroottinen seikkailu vie syvemmälle salaseuran sisäpiiriin ja peli kuumenee...

Naisista koostuva salaseura S.E.C.R.E.T toteuttaa jäsentensä salaisimmatkin seksuaaliset fantasiat - ja vapauttaa heidät samalla elämää kahlitsevista rajoitteista. Kolmikymppinen tarjoilija Cassie Robichaud on löytänyt sen ansiosta kuuman ja kiihkeän seksielämän.
     S.E.C.R.E.T:in täysivaltaisena jäsenenä Cassie saa tehtäväkseen opastaa uutta kokelasta Dauphinea ja etsiä täydellisiä miehiä tämän fantasioiden toteuttamiseen. Samalla hän etsii itselleen sitä oikeaa ja huomaa, että ottajia saattaisi olla useampiakin.

Arvostelu: Toinen sarjan osa alkoi siitä, että esiteltiin kirjan uusi tuttavuus Dauphine. Hänestä tuli toinen kirjan kertojista, mikä oli suuri muutos ensimmäiseen osaan jossa oli vain yksi kertoja ja yhden ihmisen näkökulma esillä. Nyt kuitenkin pääsi joka toisessa luvussa näkemään myös toisen henkilön elämää, eikä tarvinnut lukea vain Cassien parisuhde ongelmista. Mikä oli kyllä todella hyvä juttu, sillä en olisi todellakaan jaksanut lukea kokonaista kirjaa siitä, miten henkilö voivottelee omaa elämäänsä ja valintojaan. Oli siis mukavaa vaihtelua lukea myös toisenlaisen hahmon ajatuksista ja seikkailuista.
     Hyvää tässä kirjassa oli myös se, miten hyvin ensimmäisen kirjan asiat kerrattiin kun sille oli tarvetta. Kertaus tapahtui nopeasti ja pääpiirteittäin, mutta se auttoi jopa minun kohdalla vaikka ensimmäisestä osasta ei olekaan kovin kauaa. Kertaus oli kuitenkin hyvin upotettu itse tarinaan, eikä se tuntunut irtonaiselta muusta tekstistä.

     "Pääni lävitse kulki kolme ajatusta, kun sinä aamuna venyttelin itseni hereille omassa sängyssäni Marignyn kaupunginosassa.
     Ajatus numero yksi: Willin kanssa vietetystä unohtumattomasta yöstä oli kulunut kuusi viikkoa.
     Ajatus numero kaksi: olin taas kerran nukahtanut S.E.C.R.E.Tin rannekoru kädessäni. Se ei ollut ollut mikään ongelma siinä vaiheessa kun kultaisia riipuksia oli vain yksi tai kaksi. Nyt niitä kuitenkin oli kymmenen, joten ne puristivat ranteideni herkkää ihoa ja jättivät siihen jäljet.
     Ajatus numero kolme: tänään oli syntymäpäiväni. Kissani Dixie räpytteli minulle silmiään sängyn jalkopäässä. Ojentauduin sitä kohti ja vedin sen syliini, missä se kehräten nukahti uudelleen. Olisipa minulla yhtä hyväet unenlahjat." s. 18

     Muuten tämä toinen osa jatkoi samalla polulla kuin ensimmäinenkin. Kerronta oli sujuvaa ja asiat etenivät nopeaa tahtia kohti päämääräänsä. Yhdessä kohtaa pelkäsin, että kirja muuttuisi kunnon kolmiodraamaksi, mutta kerrankin kirjan päähenkilöstä oli tehty viisas ja itseään kunnioittava nainen, kuka teki tällaisista ajatuksista turhia. Pisteet siis siitä kirjailijalle. Vielä en kuitenkaan voi nielaista helpotuksesta, sillä kolmas osa odottaa hyllyllä lukijaansa ja mitä vain voi löytyä niiden sivujen välistä. Odotan sitä kuitenkin innolla, sillä tämän kirjan loppu sai janoamaan lisää. Toivon vain, että ensimmäisen osan pieni erotiikan osuus tekee paluunsa, sillä tässä osassa kyllä juu vaatteet lensi, mutta kerronta oli vieläkin niukempaa. Mutta, ei kai auta muu kuin ottaa seuraava osa käteen ja toivoa parasta.

     ""Hänen nimensä on Dauphine", Mark ilmoitti yleisölle. "Ja toivon että te kaikki pidätte peukut pystyssä kun pyydän häntä auttamaan minua", hän sanoi näppäillen muutamaa kitarankieltä ja hymyillen minulle. "Toivon että hän... hyväksyy askeleen."
     Yksittäiset sävelet muuttuivat pikku hiljaa kappaleen alkutahdeiksi. Näin tähtiä. Tapahtuuko tämä ihan oikeasti? Ja vielä minulle? Markin bändin jäsenet näyttivät aavistuksen hämmentyneiltä, mutta he yhtyivät mukaan tunnistaessaan riffin.
     "Tiedän kyllä että teillä ei ole aavistustakaan siitä mitä se tarkoittaa", hän sanoi yleisölle hymyillen, "mutta hän kyllä tietää. Etkö tiedäkin, beibe?"" s. 234
Arvosana: ***
Muut sarjassa ilmestyneetS.E.C.R.E.T Kuuma liekki

5. elokuuta 2016

L. Marie Adeline: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki


Nimi: S.E.C.R.E.T Kuuma liekki (S.E.C.R.E.T)
Kirjailija: L. Marie Adeline
Suomentanut: Riie Heikkilä
Sarja: S.E.C.R.E.T
Genre: erotiikka, aikuiset
Sivumäärä: 314
ISBN: 978-951-1-27386-8
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Luettu: 8/16

S.E.C.R.E.T
Emme tuomitse. Emme rajoita. Emme häpeä.

Cassie Robichaudin elämä tuntuu junnaavan paikoillaan. Hän on töissä kahvilassa, ja kotona häntä odottaa yksinäinen sänky ja kissa. Sitten Cassie löytää muistikirjan, jonka salaperäinen nainen jättää jälkeensä kahvilaan. Kirjassa on hämmentävän intiimejä ja suoria tunnustuksia naisen seksielämästä sekä kymmenen kohdan ohjelma: antautuminen, rohkeus, luottamus... Kirja johdattaa Cassien S.E.C.R.E.T-nimiseen salaseuraan, jonka tehtävänä on auttaa naisia toteuttamaan kaikkein salaisimmat eroottiset fantasiansa ja ottamaan elämänsä haltuun. Cassiella on edessään kuumia ja kielletyiltäkin tuntuvia kohtaamisia, kun hän alkaa seurata kymmenen kohdan polkua kohti seksuaalista vapautumista ja uutta, intohimoisempaa elämää...

Arvostelu: Noin kuukausi sitten kävelin kirjakaupan (Suomalainen) ohi ja huomasin tarjouksen: 3 pokkaria 15€. Menin selailemaan suuriksi pinoiksi kasattuja kirjoja ja löysin tämän sarjan kolme osaa. Muita mielenkiintoisia kirjoja en sitten löytänytkään, joten otin vain kolme pokkaria ja siirryin maksamaan. Aivan ihana myyjä suositteli minulle myös toista samantapaista sarjaa, johon ehkä tulen vielä joskus tutustumaan.
     Kuitenkin, odotin innolla, että pääsen aloittamaan tämän kirjan ja nyt vihdoin pääsin. Pitkästä aikaa sain käsiini kirjan, mistä en olisi halunnut irrottaa vaan lukea yhdeltä istumalta. Harmikseni jouduin kuitenkin lukemaan tämän kahdessa osassa. Ja mikä olisikaan parempi tapa viettää aurinkoinen päivä ulkona lukien ja sateinen päivä sisällä samoissa puuhissa. Ja näin kesällä on onneksi aikaa, niin pitkät lukuhetket eivät haitanneet muun maailman menoa.
     Kirjan tarina eteni reippaasti ja määrätietoisesti. Kauheasti ei mitään ylimääräistä löpisty, vaan asiat kerrottiin ja siirryttiin seuraavaan. Erotiikan osuus oli vähän sitä sun tätä ja ainakin itse jäin hieman kaipaamaan kuvailua ja toimintaa. En kuitenkaan sano, etteikö tämä kirja olisi saanut mielikuvia nousemaan pintaan. Siltä osin siis tämä kirja ei ollut täysin erotiikkapläjäys ja sopii hieman nuoremmillekin lukijoille, jos vain genre sinänsä kiinnostaa.

     "Hän painoi vielä yhden hellän suudelman niskaani, peruutti sitten ulos ovesta ja sulki sen takanaan. Näin peilistä kasvoni, jotka olivat täynnä henkeä ja elämää. Vedin vaatteet ylleni ja roiskutin sitten vielä vähän vettä kasvoilleni." s. 169

     Kaiken kaikkiin kirjan lukeminen oli miellyttävä lukukokemus ja jatkan tästä melkeinpä heti siihen seuraavaan osaan. Tämä kirja sai myös aikaan erinäisiä tunnereaktioita, mikä itseäni hieman jopa ihmetytti. Salaseuran toiminta vaikutti ihan juuri sellaiselta, että jos se tulisi päivänvaloon kaikkien tietoisuuteen, ei asiaa ehkä katsottaisi kovin hyvällä. Mutta, en paljasta siitä sen enempää.
Arvosana: ****

30. toukokuuta 2016

Kirja: Stephen King - Herääminen



Nimi: Herääminen (Revival)
Kirjoittaja: Stephen King
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: kauhu
Sivumäärä: 367
ISBN: 978-951-31-8778-1
Julkaisuvuosi: 2015
Luettu: 5/16

Riipivä romaani riippuvuudesta, fanatismista ja tuonpuoleisesta

Pieneen uusenglantilaiseen kaupunkiin saapuu uusi pastori. Komea Charles Jacobs ja hänen ihastuttava vaimonsa kietovat pian koko kaupungin pikkusormensa ympärille. Erityisen vaikutuksen pastori tekee kuusivuotiaaseen Jamie Mortoniin. Mutta sitten tapahtuu jotakin. Jotakin mikä saa pastori Jacobsin hylkäämään uskonsa ja pakenemaan kiireen vilkkaa kaupungista.
Vuosia myöhemmin Jamie kohtaa silmänkääntäjäksi ja ihmeparantajaksi ryhtyneen pastorin uudelleen. Muusikkona itsensä elättänyt Jamie on paitsi tukevassa heroiinikoukussa myös kipeästi avun tarpeessa. Oudon pakkomielteen riivaama pastori lupaa auttaa Jamieta, kunhan tämä vain suostuu vastapalvelukseen. Sen seurauksena alkaa vääjämätön matka kohti pelottavinta loppuratkaisua, jonka Stephen King on ikinä kirjoittanut.

Arvostelu: Sain pokkarin lahjaksi muutama päivä sitten ja nyt se on jo luettu. Se kertoo jo jotain siis kirjasta ja sen mielenkiintoisesta kerronnasta ja tarinasta. Sitä vain oli pakko lukea ja kääntää nopeasti seuraava sivu esiin.
Ennen kirjan aloittamista luin muutaman arvostelun ja niiden pohjalta odotin kirjan loppua suurella mielenkiinnolla. En ole mikään kauhun ystävä ja siksi olen ennen jättänyt Kingin kirjat suosiolla hyllyyn. Mutta koska tässä kirjassa ei tuota kauhua ollut alussa oikeastaan nimeksikään, niin halusin nähdä miten se on saatu muodostettua loppuun. Siinä asiassa jouduin pettymään. Nuorempana olen saanut Harry Potteristakin painajaisia, tästä kirjasta sitä pelkoa ei ole. Ja nyt mietin, että onkohan kaikki muutkin Kingin kirjat samanlaisia. Jos kerran tämän kirjan loppu on niitä kauheimpia.
Toki kirjassa oli jännitystä ja loppua kohden tunnelma tiivistyi. Silti, jäin kaipaamaan sitä kunnon kauhua, joka saa kädet tutisemaan ja mielikuvituksen laukkaamaan ympäriinsä.
Kirjassa on myös paljon asioita mitä pystyy kehumaan. Kingin kerronta on erilaista ja aluksi se vaatii hieman totuttelua. Hyppelyt ajassa ja paikassa tosin meni itselllä jossain kohtaa niin sekaisin, että en ole enää varma mitä tapahtui Jamien missäkin elämänvaiheessa. Mielenkiinto pysyi yllä joka sivulla, vaikka kirjassa käsitelty sähkö ei niin itseä kiinnostanut. Kysymyksiä putkahteli mieleen aina välillä, mutta niihin moniin tuli myös vastaus. Jännitys tiivistyi loppua kohden, mikä purkautui hieman yllättävälläkin tavalla.
Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin laittaa kirjan hyllyyn ja joskus myöhemmin vielä lukea sen jos siltä tuntuu. Ja ehkä vielä etsin jostain käsiini enemmänkin Kingin tuotantoa ja lukaisen ne läpi.

"Ensimmäiset harmaat hiukset ilmestyivät äitini päähän sinä keväänä. Eräänä iltapäivänä, kun isä tuli kotiin tavallista väsyneemmän näköisenä, äitini sanoi, että Con pitäisi viedä erikoislääkärille Portlandiin. "Olemme jo vitkastelleet tarpeeksi", hän valitti. "Sanokoon vanha houkka George Renault mitä sanoo. Minä tiedän, miten siinä kävi, ja niin tiedät sinäkin. Se varomaton porvaripoika katkaisi minun lapseni äänihuulet."" (s. 42)

"Isä katsoi häntä suu auki. Äiti jähmettyi toinen käsi korissa ja toinen virkkuukoukulla. Hän nosti katseensa hyvin hitaasti. Hän kysyi: "Mitä?"
"Terve", Con sanoi uudestaan." (s. 51)

Arvosana: ***

1. huhtikuuta 2016

Kirja: Puhelintytön salaiset seikkailut



Kirja: Puhelintytön salaiset seikkailut (The intimate adventures of a London call girl)
Kirjailija: Belle de Jour
Genre: romantiikka, erotiikka, tositapahtuma
Sivumäärä: 348
ISBN: 978-952-279-096-5
Julkaisuvuosi: 2005
Luettu: keväällä 2016

Kurkistus lontoolaisen luksusprostituoidun arkeen
Akateemisesti koulutettu Belle de Jour huomaa valmistumisensa jälkeen, että työnsaanti Lontoossa ei ole helppoa. Hän ei jää toimettomaksi, vaan päättää hankkia vuokrarahat myymällä itseään.

Arvostelu: Päiväkirjat eivät kuulu niihin omiin lempiluettaviin, mutta koska olen kyseisestä teoksesta tehtyä televisiosarjaa tullut pari jaksoa joskus katsoneeksi, niin pitihän tämä kirjakin sitten lukaista läpi kun se kirjakaupasta käteen tarttui.
Odotukset kirjaa kohtaan olivat korkeat, mutta niihin tämä ei aivan yltänyt. Kuvailu ja kerronta oli toki hienoa, eikä se jättänyt mitän pois. Jotkin yksityiskohtien uupumiset jäivät itseä hieman ärsyttämään ja kirja tuntui loppuvan tyystin kesken. Mutta, jos toinen omasta elämästään kirjoittaa, niin totta kai se tuntuu loppuvan kesken.
Jotkin takaumat hieman hämmensivät, rikkoen tarinaa. Oli vain niin outoa lukea kirjaa, jossa jokainen "luku" ei liittynyt mitenkään toisiinsa. Mutta nyt kirjan luettuani, voin sanoa olevani tyytyväinen tähän kokemukseen. Täytyy tosin myöntää, että jos tästä olisi enemmän osia, niin niitä en varmaan tulisi lukemaan. Niin paljon minua ei alkanut kiinnostamaan Bellen elämä.
Arvosana: ****

18. helmikuuta 2016

Kirja: Kaarina Maununtytär



Kirja: Kaarina Maununtytär
Kirjailija: Mika Waltari
Genre: historiallinen
Sivumäärä: 314
Julkaisuvuosi: 1942
Luettu: helmikuussa 2016

Kaarina Maununtytär on historiallinen kertomus, joka kertoo Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n puolisosta.

Arvostelu: Historialliset romaanit eivät ole niitä, mitä yleensä tulee lueskeltua. Tämä kuitenkin tuli tuon Neljä päivänlaskua -kirjan jälkeen luettua ja täytyy sanoa, että Waltarin oivallinen ja luonteva kerronta toimivat taas hyvin tarinan eteenpäin viejänä.

"Eikä hän tiedä, että laululintujen silmät on puhkottu hehkuvilla neuloilla. Ne on sokaistu, jotta ne laulaisivat koskaan vaikenematta. Mutta kuningas tietää sen, siksi niiden häkit on kohotettu korkealle, jottei Kaarina näkisi laulajien silmiä."

Ennen tätä kirjaa Kaarina Maununtytär oli vain etäisesti kuultu nimi, mutta tarina alkoi kirjaa lukiessa kiinnostamaa kovin paljon. Mielenkiintoiset käänteet värittivät vallasta syöstyn kuninkaan ja hänen talonpoikaissäädystä nousseen kuningattaren elämää.
Sen enempää en oikein tiedä mitä tästä kirjasta sanoisin. Waltarin kerronta vei mukanaan, vaikka aluksi suhtauduin kirjaan hieman nihkeästi. Nyt kun sain viimein viimeisen sivun luettua, haluni lukea lisään Waltarin kirjoja vain kasvoi.

"Hitaasti ja taitavasti rusentavat pyövelit vasaroillaan jokaisen luun hänen jäsenistään, vääntävät tunnontarkasti sijoiltaan jokaisen nivelen varoen kajoamasta hengenvaarallisiin kohtiin. Tuntikausia kestää teloitusta Brunkebergin harjanteella, kunnes tuo väkevä ääni vaimenee ja madaltuu niiskuttavaksi vinkunaksi."
Arvosana: ****