30. toukokuuta 2016

Kirja: Stephen King - Herääminen



Nimi: Herääminen (Revival)
Kirjoittaja: Stephen King
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: kauhu
Sivumäärä: 367
ISBN: 978-951-31-8778-1
Julkaisuvuosi: 2015
Luettu: 5/16

Riipivä romaani riippuvuudesta, fanatismista ja tuonpuoleisesta

Pieneen uusenglantilaiseen kaupunkiin saapuu uusi pastori. Komea Charles Jacobs ja hänen ihastuttava vaimonsa kietovat pian koko kaupungin pikkusormensa ympärille. Erityisen vaikutuksen pastori tekee kuusivuotiaaseen Jamie Mortoniin. Mutta sitten tapahtuu jotakin. Jotakin mikä saa pastori Jacobsin hylkäämään uskonsa ja pakenemaan kiireen vilkkaa kaupungista.
Vuosia myöhemmin Jamie kohtaa silmänkääntäjäksi ja ihmeparantajaksi ryhtyneen pastorin uudelleen. Muusikkona itsensä elättänyt Jamie on paitsi tukevassa heroiinikoukussa myös kipeästi avun tarpeessa. Oudon pakkomielteen riivaama pastori lupaa auttaa Jamieta, kunhan tämä vain suostuu vastapalvelukseen. Sen seurauksena alkaa vääjämätön matka kohti pelottavinta loppuratkaisua, jonka Stephen King on ikinä kirjoittanut.

Arvostelu: Sain pokkarin lahjaksi muutama päivä sitten ja nyt se on jo luettu. Se kertoo jo jotain siis kirjasta ja sen mielenkiintoisesta kerronnasta ja tarinasta. Sitä vain oli pakko lukea ja kääntää nopeasti seuraava sivu esiin.
Ennen kirjan aloittamista luin muutaman arvostelun ja niiden pohjalta odotin kirjan loppua suurella mielenkiinnolla. En ole mikään kauhun ystävä ja siksi olen ennen jättänyt Kingin kirjat suosiolla hyllyyn. Mutta koska tässä kirjassa ei tuota kauhua ollut alussa oikeastaan nimeksikään, niin halusin nähdä miten se on saatu muodostettua loppuun. Siinä asiassa jouduin pettymään. Nuorempana olen saanut Harry Potteristakin painajaisia, tästä kirjasta sitä pelkoa ei ole. Ja nyt mietin, että onkohan kaikki muutkin Kingin kirjat samanlaisia. Jos kerran tämän kirjan loppu on niitä kauheimpia.
Toki kirjassa oli jännitystä ja loppua kohden tunnelma tiivistyi. Silti, jäin kaipaamaan sitä kunnon kauhua, joka saa kädet tutisemaan ja mielikuvituksen laukkaamaan ympäriinsä.
Kirjassa on myös paljon asioita mitä pystyy kehumaan. Kingin kerronta on erilaista ja aluksi se vaatii hieman totuttelua. Hyppelyt ajassa ja paikassa tosin meni itselllä jossain kohtaa niin sekaisin, että en ole enää varma mitä tapahtui Jamien missäkin elämänvaiheessa. Mielenkiinto pysyi yllä joka sivulla, vaikka kirjassa käsitelty sähkö ei niin itseä kiinnostanut. Kysymyksiä putkahteli mieleen aina välillä, mutta niihin moniin tuli myös vastaus. Jännitys tiivistyi loppua kohden, mikä purkautui hieman yllättävälläkin tavalla.
Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin laittaa kirjan hyllyyn ja joskus myöhemmin vielä lukea sen jos siltä tuntuu. Ja ehkä vielä etsin jostain käsiini enemmänkin Kingin tuotantoa ja lukaisen ne läpi.

"Ensimmäiset harmaat hiukset ilmestyivät äitini päähän sinä keväänä. Eräänä iltapäivänä, kun isä tuli kotiin tavallista väsyneemmän näköisenä, äitini sanoi, että Con pitäisi viedä erikoislääkärille Portlandiin. "Olemme jo vitkastelleet tarpeeksi", hän valitti. "Sanokoon vanha houkka George Renault mitä sanoo. Minä tiedän, miten siinä kävi, ja niin tiedät sinäkin. Se varomaton porvaripoika katkaisi minun lapseni äänihuulet."" (s. 42)

"Isä katsoi häntä suu auki. Äiti jähmettyi toinen käsi korissa ja toinen virkkuukoukulla. Hän nosti katseensa hyvin hitaasti. Hän kysyi: "Mitä?"
"Terve", Con sanoi uudestaan." (s. 51)

Arvosana: ***

1 kommentti:

  1. Ihmettelin hieman kansiliepeen mainintaa, että loppu olisi pelottavinta Kingiä. Minusta loppu ei ollut kovin pelottava, toki tietyllä tapaa kammottava, mutta ei tosiaan hirveän pelottava eikä missään nimessä pelottavinta Kingiä (King on lempikirjailijani ja olen lukenut suurimman osan hänen tuotannostaan). Varsinkin Kingin vanhempi tuotanto takaa pelkoa ja väristyksiä, esim. Uinu uinu lemmikkini, Piina tai Se. Uudemmista esim. Tapahtumapaikkana Duma Key on myös aika ajoin karmaiseva. Onneksi King on tarinankertojana huikea, vaikka ei tarjoaisikaan koko aikaa hirveitä pelkotiloja :)

    Voisin suositella sinulle Kingiltä noiden aiemmin mainitsemieni pelottavampien kirjojen lisäksi esimerkiksi Liseyn tarinaa, se on oikeastaan rakkaustarina, mutta löytyy siitä kauhuakin.

    VastaaPoista