27. lokakuuta 2013

Kirja: Requiem: Rakkaus palaa


Kirja: Requiem: Rakkaus palaa (Requiem)
Kirjailija: Lauren Oliver
Suomentaja: Marja Helanen
Gengre: nuoret, scifi
Sarja: Delirium #3
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39898-2

"Meidät on yritetty tiristää esiin, polkea menneeseen. 
Mutta me olemme yhä täällä.
Ja meitä on päivä päivältä enemmän."

     Delirium-trilogian odotetussa päätösosassa muurit murtuvat ja Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä.
     Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Julianin kuolemantuoniolta pelastanut Lena käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole. Henkiin heränneen Alexin tunteet näyttävät kivettyneen kovemmiksi kuin Kryptan sellien muurit.
     Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestyneet: "Delirium: Rakkaus on harhaa" sekä "Pandemonium: Rakkaus on kapinaa"
Arviointi: Tämä koko sarja kuuluu siihen joukkoon, mistä ei voi sanoa suoraan pitävänsä. Ensimmäiseen osaan rakastuin heti. Jokin siinä vain sai minut ihastumaan henkilöihin, maailmaan, juoneen sekä kirjoitustyyliin. Mitään ei jätetty pois vaan asioista kerrottiin juuri niin karusti kuin ne olivat. Lukijalle annettiin selkeät mielikuvat tapahtumista, vaikka ne eivät aina olleetkaan kovin miellyttäviä. Toinen osa oli hieman rauhallisempi kuin, mikä varmasti vaikutti siihen että meinasin lopettaa koko sarjan lukemisen. Mitään ei vain tuntunut tapahtuvan ja kun tapahtui, kaikki oli nopeasti ohitse.
     Tämä viimeinen osa oli kahden ensimmäisen välistä. Menoa ja kauheita kohtia oli, mutta sitten oli myös sitä pelkkää eteenpäin kulkemista ja muistojen tunkemista aivojen peränurkkaan. Kirjan koko alku oli lukijan valmistelua lopun suureen tuhoon, johon oikeastaan kaikki toiminta oli saatu tungettua yhdeksi suureksi kasaksi. Hanan elämästä kertovat luvut eivät kiinnostaneet minua sitten yhtään, enkä vieläkään oikeastaan täydellisesti ymmärrä niiden olemassaoloa. En tiedä olivatko ne vain lisätäytteenä kirjassa, ettei siitä tulisi puolet lyhyempää nykyisestä. Totta kai oli mukava lukea Portlandin tapahtumista aina välillä, mutta samanlaista pysähtynyttä menoa se oli kuin Korvessakin.
     Eniten minua ärsyttää tässä viimeisessä osassa se, että Alex palasi. Ensimmäisen osan jälkeen itkin silmät päästäni Alexin takia ja koko toisen osan Lena suri hänen takiaan. Ja nyt! Tämä herra onkin sitten palannut eikä kuollut! Ja toinen asia oli Lenan äiti. Se sentään oli tiedossa, että tämä ei ollut kuollut. Mutta kuka äiti käyttäytyy niin, kun näkee lapsensa pitkän ajan jälkeen?
     Kuitenkin, kirja tuotti niin raivoa kuin iloakin, mikä on oikeastaan aika virkistävää. Joitakin kohtia olisin kyllä halunnut muokata tai poistaa kirjasta kokonaan, mutta jätettäköön nämä kohdat mainitsematta. Loppujen lopuksi kirja oli hyvä päätösosa. Se punoi hyvin kaksi aikaisempaa osaa yhteen, niin juonellisesti kuin muutenkin. Sen kuitenkin sanon, että en lukisi koko sarjaan enää uudestaan. Ensimmäisen osan voisin vielä lukea, mutta en kahta viimeistä.

     "Kaatakaa muurit.
     Sehän se on jutun juju. Ei voi tietää, mitä tapahtuu, jos kaadetaan muurit. Toiselle puolelle ei voi nähdä. Ei voi tietää, seuraako siitä vaipaus vai tuho, ratkaisu vai kaaos. Siellä voi olla paratiisi tai turmio.
     Kaatakaa muurit.
     Muuten joutuu elämään ahtaasti, pelossa, rakentamaan barrikadeja tuntematonta vastaan, rukoilemaan, ettei pimeys koittaisi, puhumaan terrorin ja tiukkuuden kieltä.
     Muuten ei kenties koskaan tunne helvettiä, muttei löydä myöskään taivasta. Ei tiedä mitään raikkaasta ilmasta ja lentämisestä.
     Te kaikki, missä ikinä olette: suurkaupungeissanne tai syrjäkylissänne. Etsikää se, kaikki kova, metallikettingit ja kivensirut, jotka täyttävät vatsanne. Ja kiskokaa ja kiskokaa ja kiskokaa.
     Teen kanssanne sopimuksen: minä teen sen, jos te teette sen, aina ja ikuisesti.
     Kaatakaa muurit."
Arvosana: 8-

26. lokakuuta 2013

Elokuva: Leijonasydän (2013)


Elokuva: Leijonasydän

Suomen ensi-ilta: 18.10.2013
Ohjaaja: Dome Karukoski

Käsikirjoittaja: Aleksi Bardy
Gengre: draama

Pääosissa: Peter Franzen, Laura Birn, Yusufa Sidibeh, Jasper Pääkkönen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Jussi Vatanen, Mikko Neuvonen, Niko Vakkuri, Jani Toivola
Ikäraja: 16
Kesto: 104 min


 
Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista Teposta (Peter Franzen), joka rakastuu kiihkeästi tempperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufu Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? 

Arviointi: Syyni miksi päätin katsoa tämän elokuvan: se on suomalainen; Karukoski on ohjannut sen; pääosien esitteäjälistasta löytyy mm. Jasper Pääkkönen. Vasta sitten luin mikä itse elokuvassa on ideana, ja silloin viimeistään varmistuin asiasta. Tämä elokuva on pakko katsoa. Niin rasistien kuin ei-rasistienkin. Elokuvan näkökulma oli todella hyvä, ja aihe on ajankohtainen. Enää ei vain eletä 1900-luvulla, olen pahoillani suomalaiset - tai millään muullakaan aikakaudella kuin nykyisellä 2000-luvulla. 

     Myönnän, että minulle on itselleni muodostunut tietynlaisia stereotypioita suomalaisista elokuvista. Vaikka tämäkin elokuva sisältää muutamia niistä, tästä löytyy myös paljon muuta. Tämä elokuva koskettaa, itkettää ja puhuttelee jokaista. Tähän elokuvaan kiteytyy monta tarinaa, jotka silti kuuluvat yhteen. Ystävyys, perhe, kaveruus. Rakkaus, viha, lojaalius. 
     Eniten minua itseäni kosketti se, miten Teppo pystyi edes jollakin tapaa muuttamaan käsityksiään tummaihoisista - ainakin Ramuun liittyen. Hän päätti, ettei tekisi pojalle mitään pahaa vaikka se selvästi oli vaikeaa. Alku oli molemmille vaikeaa, mutta lopulta Tepostakin löytyi se huolehtiva ja välittävä isäpuoli. 
     Toinen asia joka myös kosketti, oli Tepon veljen Harrin (Jasper Pääkkönen) suhtautuminen velipuolensa uuteen poikaan. Vaikka hänellä ei ollut "virallista" syytä pitää Ramun puolia, myös hänestä löytyi se poikaa puolustava puoli. Vaikka Tepon ja Harrin välinen veljeys ei ollutkaan kovin normaali, Harri selvästi välitti Teposta ja Teppo Harrista. 
     Tappeluita, verta, seksiä ja kirouilua sisältävä elokuva on silti mielestäni yksi parhaimmista suomalaisista elokuvista. Ja jos joskus saan mahdollisuuden katsoa elokuvan uudestaan, tulen varmasti sen tilaisuuden myös käyttämään.
Arvosana: 10-

23. lokakuuta 2013

Kirja: Aika taistelun ja tähtivalon


Kirja: Aika taistelun ja tähtivalon (Days of Blood and Starlight)
Kirjailija: Laini Taylor
Suomentaja: Helene Bützow
Gengre: nuoret, fantasia
Sarja: Karou- trilogia #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-31-6638-0

Prahalainen taideopiskelija ja hirviön kasvattitytär Karou on saanut vastaukset moniin kysymyksiinsä. Hän muistaa kuka hän oli: Madrigal, sirosarvinen kimeeri, joka rakastui vihamieheensä Akivaan, leimuavasiipiseen enkeliin. Heidän kielletyllä rakkaudella oli kuitenkin kauhea lopputulos. Se johti kimeerien maailman tuhoon, ja nyt Karou antaisi mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi.
     Kun Karou kuulee, että hänen rakkautensa takia myös hänen ystävänsä ovat kuolleet, hän jättää katuvan Akivan ja palaa yksin tuhottuun Loramendiin. Vaikka viimeiset kimeerit onkin ajettu maan ääriin, ei ikiaikainen sota ole vielä ohi. Karou ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta, enkeleitä vastaan.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Karou, savun tytär"
Arviointi: Ulalaa, tätä on sitten odotettu! Karou, savun tytär oli aivan ihana sarjan aloitusosa, ja tämä kirja oli todella hyvää ja mielenkiintoista ja upeaa jatkoa sille. Olisin halunnut lukea tämän kerralla, mutta yksi päivä ei ihan riittänyt yli kuudensadan sivun lukemiseen. Sivujen suuri määrä ei kuitenkaan saanut muodostettua kirjaan yhtään tylsää kohtaa, vaan tarina eteni sulavasti eteenpäin. Karousta oli mukava lukea lisää, vaikka sarjan ensimmäisessä osassa hänestä saatiinkin jo tietää paljon. Myös kerronnan jakaminen monelle eri henkilölle oli virkistävää, vaikkakin nykykirjallisuudessa siitä alkaa muodostua pikkuhiljaa normi - tai ainakin siltä se joskus tuntuu. Täytyy kyllä myöntää, että kun asiaa on riittävästi kerrottavana, ei asioiden monesta näkökulmasta tarkastelu haittaa lainkaan. Toki se ehkä saa lukijan ajatukset hetkeksi harhautumaan kun täytyy palauttaa mitä kertovalle henkilölle viimeksi tapahtui, mutta niin, joillekin se sopii paremmin kuin toisille.
     Itselläni meni hetki muistaa, että mitä siinä ensimmäisessä osassa oikeastaan tapahtui, mutta onneksi muistikuvat alkoivat palautua melko nopeasti. Tässä osassa minua miellytti vanhojen asioiden kertaamisessa se, että kertaukset eivät tuntuneet irrallisilta osilta tarinaa, vaan ne saatiin punottua hyvin pohjajuoneen. Myös monesta "uudesta" hahmosta kerrottin paljon. Osa heistä kyllä tuli jo esille ensimmäisessä osassa, mutta nyt heistä kerrottiin hieman enemmän. Ensimmäisessä osassa ihastuin Akivaan ja Karouhun aivan totaallisesti. Molemmat heistä oli niin upeita ja jollain tavalla erikoisia persoonia. Tämän osan luettuani he kuuluvat totaalisesti suosikkihahmoihini tässä sarjassa edelleen, mutta nyt joukkoon saa liittyä myös Thiago sekä Ziki. En tiedä oikeastaan miksi. Thiago ehkä siksi, että hänessä on niin monta erilaista puolta. Ensin hän on ystävällinen Karoulle - tai ainakin hän esittää ystävällistä - ja seuraavassa hetkessä hän menee muistuttamaan muita Karoun petollisuudesta. Ziki taas vain tuntui alusta lähtien niin sympaattiselta hahmolta jo alusta alkaen, vaikka kyllä hänestäkin se hieman ei-niin-sympaattinen -puolikin löytyy.
     Kirja loppui niin jännittävästi, että haluaisin saada seuraavan osan heti käteeni. Joten jään nyt vain odottamaan seuraavaa osaa, ja toivon hartaasti sen jatkavan yhtä mahtavaa ja hurmioittavaa linjaa kuin nämä kaksi ensimmäistäkin osaa ovat tehneet.
Arvosana: 9+

21. lokakuuta 2013

Kirja: 5. Aalto


Kirja: 5. Aalto (The 5th Wave)
Kirjailija: Rick Yancey
Suomentaja: Ulla Selkälä
Gengre: nuoret, scifi
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-0-39715-2

"Totuus os, että heti kun ne löysivät meidät, pelimme oli pelattu."

1. aalto Sähköt katkeavat
2. aalto Onnekkaat pakenevat
3. aalto Vain epäonnisimmat jäävät henkiin
4. aalto Ainoa tapa selviytyä on pysyä yksin
5. aalto Se alkaa nyt

Cassie on tyttö jollla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastuktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea.

Arviointi: Jaahas, että tällainen kirja tällä kertaa. Kun nappasin tämän kirjastosta mukaani, en edes jaksanut lukaista takakantta - kansi oli sen verran kiinnostavaa ja tylsyys oli iskenyt juuri siinä kohtaa. Kotiin päästyäni sitten aloin ihmetellä, että miksi ihmeessä menin lainaamaan tällaisen kirjan?! Vaikka takakansi saikin kiinnostuksen ihan suhtkoht hyvin heräämään, ei tämän tapaiset scifi kirjat ole ehkä ihan niitä minulle tarkoitettuja.. Päätin kuitenkin sitten avata kirjan kun olin sen kerran kirjastosta asti raahannut kotiin - huimat 400metriä.
     Alku tuntui hieman epäselvältä, sillä minulla ainakin meni hetki tajuta että kuka puhuu ja mistä. Kun sitten pääsin itse kertojasta selville, kirjaan itseensä oli jo paljon helpompi keskittyä ja se muuttui paljon helpommaksi ymmärtää. Tähän ymmärtämiseen kuitenkin tuli katkos aina siinä kohtaa, kun kertoja muuttui paikan vaihtuessa, mutta loppua kohden nämä pienet katkokset vain lyhenivät - onneksi. Pakko kyllä myöntää, että Yancey olisi voinut kirjoittaa ehkä hieman selvemmin tekstiään, mutta kai tähänkin tyyliin voi loppujen lopuksi tottua.
     Juonellisesti kirja oli koottu hyvin. Matkalla syntyneet kysymykset saivat melko hyvin vastauksensa kirjan loppua kohden. Suurin kysymys ei kuitenkaan ainakaan tässä kirjassa vielä saanut vastausta - Mitä viidennen aallon jälkeen? Toivottavasti tästä tulee kuitenkin vielä se toinen osa, että ehkä tämäkin kysymys saisi sitten vastauksensa.
     Hahmoista eniten rakastuin joko Evaniin tai Cassien pikkuveljeen Sammyyn - tai Samsiin kuten Cassie häntä kutsuu. Evan oli omalla erikoisella tavallaan hellyyttävä, sillä hän ei tiennyt oikein mitä voisi tehdä. Mikä teko olisi väärin sääntöjä kohtaan. Sammy taas oli aivan mahtava alle kouluikäinen pikkupoika, jonka sisällä asustaa selvästi rohkea ja määrätietoinen mies - sitten kun se vain pääsee sen pienen pojan ohi.

     "Maailma kirkuu.
     Siltä se kuulostaa, mutta jäätävä tuuli vain puhaltaa helikopterin avoimesta ovesta. Taudin riehuessa kovimmillaan, kun joka päivä kuoli satoja ihmisiä, pakokauhun valtaamassa Telttakaupungissa saatettiin välillä vahingossa heittää tajuton ihminen tuleen, eikä heidän kirkaisujaan ainoastaan kuultu, kun he paloivat elävältä, vaan ne tunsi kuin iskuna sydämeen. 
     Joitain asioita ei voi jättää taakseen ikinä. Ne eivät kuulu menneisyyteen. Ne ovat osa meitä.
     Maailma kirkuu. Maailma poltetaan elävältä."
Arvosana: 8

17. lokakuuta 2013

Kirja: Entwined with You

15731779
Kirja: Entwined with You (suom. Sinuun kiedottu)
Kirjailija: Sylvia Day
Gengre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Crossfire #3
Julkaisuvuosi: 2013 (suom. 2013)

 Eva ja Gideon aikovat pysyä yhdessä ikuisesti - hinnalla millä hyvänsä.

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestyneet "Bared to You" sekä "Reflected in You"
Arviointi: Viimeinen osa saatu vihdoin päätökseen ja täytyy sanoa, että ainoa asia mikä alkoi hieman ärsyttää oli: lievä yhdenvertaisuus Fifty Shades of Gray:n kanssa. Miksi tässäkin piti olla joku mustasukkainen, puoliksi hullu exä joka ei ole tyytyväinen elämäänsä?! Mutta muuten kyllä oli ihan mukavaa luettavaa alusta loppuun. Seksikohtauksia ei ollut niin paljoa kuin aikaisemmissa osissa, ja muutakin toimintaa mahtui siis matkaan mukaan. Tämä osa alkoi jo tuntua sellaiselta kesälomapäivän ajanviete-kirjalta, vaikka nyt ei olekaan kesä.
     Dayn kirjoitustyyli oli kyllä vähän hämäävää välillä. Tekstistä sai helposti sellaisen kuvan, että aikaa oli kulunut vaikka kuinka, mutta sitten ei ollutkaan mennyt kuin vasta muutama päivä. Tämä sai hieman hämmentymään joissain kohtia, mutta ei siitä aiheutunut kuitenkaan ongelmia.
     Saatuani kirjan luettua, tuli sellainen olo että kyllä tästä vielä yksi osa pitäisi tulla. Kaksi edellistä osaa loppui hyvin, eikä niiden jatkoksi olisi tarvinnut tehdä seuraavaa osaa. Tämä osa taas loppui niin kesken, että neljäs osa tuntuisi hyvin loogiselta...

     "Gideon rejoined us just then, and the look he gave me told me we weren't done talking about my going away for the weekend. But when Cary headed down the hallway to his room, I grabbed Gideon and kissed him hard, delaying that conversation. As I'd hoped, he didn't hesitate to pull me in and take over, his mouth eating at mine with lush, deep licks.
     Moaning, I let him sweep me away. The world could go crazy by itself for a night. Tomorrow was soon enough to face it and everything we had to deal with.
     I grabbed him by the tie. "Tonight, you're mine."
     "I'm yours every night", he said in that warm, raspy voice that stirred the hottest fantasies.
     "Start now." I walked backward, pulling him toward my room. "And don't stop."
     He didn't. Not 'til morning."
Arvosana: 9

14. lokakuuta 2013

Kirja: Valkea kuin lumi


Kirja: Valkea kuin lumi
Kirjailija: Salla Simukka
Gengre: jännitys
Sarja: Lumikki- trilogia #2
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-31-7124-7

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähetyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.
     Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän oli voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia - ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Punainen kuin veri" sekä muita kirjoja
Arviointi: Vaikka en olekaan jännityskirjojen ystävä, täytyy minunkin sanoa että tämä kirja oli lievä pettymys. Ensimmäisessä osassa oli kuitenkin edes hieman yritetty saada jännitystä mukaan, mutta tästä sitä ei tuntunut löytyvän. Juoni oli kuitenkin ihan hyvä ja idea sen takana, mutta hieman jäi jotkin asiat ihmetyttämään - esimerkiksi se miten helposti Lumikki uskoi Zelenkan tarinan heti alusta asti.

     "Zelenkan kertomus oli kuin palapelin pala, joka loksahti täyttämään sellaisen aukon, joka oli hiertänyt Lumikin elämässä niin pitkään kuin hän saattoi muistaa. Hän oli aina tiennyt, tuntenut ja vaistonnut, että hänen perheessään salailtiin jotain. Oli jokin iso asia, josta ei puhuttu, mutta joka valloitti toisinaan huoneet niin sakeana, että oli vaikea hengittää. Isän kireys. Äidin surulliset, itkettyneetkin silmät. Keskustelut, jotka katkesivat, kun Lumikki tuli paikalle."

     Se täytyy kuitenkin todeta, että muuten kirja oli ihan luettava ja Simukan tapa kirjoittaa on vain jotain niin uniikkia. Mitä luultavimmin tulen lukemaan vielä viimeisenkin osan kun se ilmestyy. Sen verran mielenkiintoisia nämä kaksi kirjaa ovat olleet.
Arvosana: 8

7. lokakuuta 2013

Kirja: Fallen


Kirja: Fallen
Kirjailija: Lauren Kate
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Fallen #1
Julkaisuvuosi: 2009

There's something achingly familiar about Daniel Grigori.
Mysterious and aloof, he captures Luce Price's attention from the moment she sees him on her first day at the Sword & Cross boarding school in sultry Savannah, Georgia. He's the one bright spot in a place where cell phones are forbidden, the other students are all screw-ups, and security cameras watch every move.
Even though Daniel wants nothing to do with Luce - and goes out of his way to make that very clear - she can't let it go. Drawn to him like a moth to a flame, she has to find out what Daniel is so desperate to keep secret... even if it kills her.

Arviointi: Olen lukenut tästä kirjasta muutaman arvioinnin, eikä niissä ole kovinkaan paljoa kehuttu tätä teosta. Nyt minun täytyy itsekkin myöntää, että parempikin olisi voinut kyllä olla.
     Kyllähän tämän nyt pystyi lukemaan ihan hyvin, mutta välillä meinasi usko loppua kun juoni ei tuntunut liikkuvan yhtään eteenpäin vaikka lukuja oli tullut luettua jo vaikka kuinka monta. Eniten minua kuitenkin ärsytti se, että aivan luvun lopussa aletaan kertoa jotain jännittävää, ja sitten seuraavalta sivulta alkaa seuraava luku ja ollaan hypätty muutama päivä eteenpäin. Ja sitten ei tietenkään saa unohtaa niitä varjoja joita Luce näki siellä, täällä ja tuolla.
     Kun sitten asioista alettiin oikeasti kertomaan jotain - aivan kirjan loppu metreillä kaikkeen muuhun verraten -, asioista puhuttiin niin pitkästi, että ei siinäkään kohtaa meinannut mielenkiinto pysyä yllä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kirja parani loppua kohden, vaikka samalla se muuttui myös hieman sekavammaksi.

     "At the top of the stairs was a flat brick wall. Dead ends of any kind had always mad Luce claustrophobic, and this one was even worse because of the knife poised at her throat. She dared a glance back at the steep flight they'd climbed. From here, it looked like a very long and painful fall.
     Miss Sophia was speaking in tongues again, muttering under her breath as she skillfully eased open another hidden door. She shoved Luce into a tiny chapel and locked the door behind them. It was freezing inside and smelled overwhelmingly of chalky dust. Luce struggled to breath, to swallow the bilious saliva in her mouth."
Arvosana: 7

6. lokakuuta 2013

Kirja: Reflected in You

 
Kirja: Reflected in You (suom. Sinuun heijastettu)
Kirjailija: Sylvia Day
Gengre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Crossfire #2
Julkaisuvuosi: alk. per. 2012 (suom. 2013)
ISBN: 978-0-42526391-4

Eva rakastaa Gideon Crossia yli järjen rajojen. Erossa oleminen on ylivoimaista, seksi totaalista ja pyörryttävää. Gideon ja Eva ovat kuin toistensa heijastukset, mutta jokin ei toimi. Mustasukkainen ja epävarma Eva haluaa tietää omistushaluisen ja vaikenevat Gideonin salaisuudet. Menneisyys ei päästä otteestaan kumpaakaan.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Bared to You"
Arviointi: No niin, tätä kirjaa lukiessa tuli ihan sellainen olo kuin olisi aloittanut lukemaan aivan toista sarjaa - tosin henkilöt olivat samat. Seksikohtauksia oli selkeästi vähemmän ja muuta toimintaa enemmän - mikä todellakin oli vain hyvä asia. Tosin itseäni alkoi hyvin äkkiä ärsyttämään Evan ja Gideonin edestakas huopaaminen - ollako vai eikö olla? Jos toinen repii sinua palasiksi joka toinen hetki, miksi joka toinen hetki tämän henkilön kanssa täytyy sitten harrastaa seksiä? Myös se alkoi hieman ärsyttämään, että Gideonin menneisyydestä ei kerrottu kovinkaan paljoa. Totta kai ymmärrän ettei aivan kaikkea kannata heti kertoa, mutta se mitä tässä osassa kerrottiin, ei ollut kovinkaan paljoa.
Arvosana: 8+

5. lokakuuta 2013

Elokuva: Lentsikat (2013)


Elokuva: Lentsikat (Planes)

Suomen ensi-ilta: 27.9.2013
Ohjaaja: Klay Hall
Gengre: komedia, seikkailu, animaatio

Ikäraja: S
Kesto: 92 min

Dusty, pikkukaupungin lentsikkapoika, joka unelmoi kilpalentokoneen urasta. Dustya ei kuitenkaan ole tehty kilpuriksi - ja kaiken kukkuraksi hän sattuu pelkäämään korkeita paikkoja. Niinpä hän pyytää avukseen vanhan sotilaslentokoneen Kipparin, joka opettaa hänelle muutaman niksin, joiden avulla Dusty voi haastaa hallitsevan mestarin. Dustyn kantti ja taidot joutuvat todelliselle koetukselle, kun hän nousee aivan uusiin korkeuksiin pärjätäkseen unelmiensa kisassa.

Arviointi: Elokuva tahdosta päästä tavoitteisiinsa. Sekä ystävyydestä jonka avulla voi voittaa haasteita.

Muuta ideaa elokuvalla ei sitten ollutkaan. Tai ehkä se, että saatiin Autot -elokuva vaikuttamaan tuplasti paremmalta kuin aikaisemmin. Ainakin sen tämä elokuva sai aikaan vaikka se ei olisikaan ollut tarkoituksena. Mielestäni tämän "koneet ihmisinä"- mallin olisi voinut hyvin jättää niihin kahteen Autot elokuvaan eikä vielä yrittää tunkea lentokoneitakin samaan muottiin. Ei sillä, olihan tämä elokuva hyvä ja sai hymyn huulille useammin kuin kerran, mutta idea vain tuntui hieman liian läpikäydyltä eikä juonikaan huokunut uusia ideoita.
Arvosana: 8-

3. lokakuuta 2013

Kirja: Bared to You

 
Kirja: Bared to You (suom. Sinulle paljastettu)
Kirjailija: Sylvia Day
Gengre: romantiikka, erotiikka
Sarja: Crossfire #1
Julkaisuvuosi: alk. per. 2012 (suom. 2013)
ISBN: 978-0-42526390-7

Gideon Cross tuli elämääni kuin salaman leimahdus. Hän oli komea ja terävä, särmikäs ja hurmaavan seksikäs. Kukaan ei ollut koskaan vetänyt minua samalla tavoin puoleensa. Himoitsin hänen kosketustaan kuin huumetta, kiusausta oli mahdoton vastustaa. Olin haavoittuvainen, ja hän tiesi kuinka tunkeutua sisimpääni.
     Gideon tiesi. Hänellä oli olmat riivaajansa. Muutuimme toistemme peilikuviksi, paljastimme salaisimmat haavamme.. ja halumme. Hänen rakkautensa muutti minut, mutta repisikö menneisyys meidät erilleen?

Arviointi: En voi sanoa olevani kovinkaan suuri eroottisten kirjojen fani, mutta tulee niitä silti joskus luettua kun joku alkaa puhua jonkin kirjan tai sarjan juonesta tai henkilöistä. Tällä tavalla törmäsin aikaisemmin Fifty Shades of Grey -sarjaan ja samoin kävi tämän sarjan kanssa. Sarjoja on vertailtu paljon keskenään, enkä yhtään ihmettele (ainakaan tämän ensimmäisen osan jälkeen). Vaikka kirjoissa on jonkin verran eroavaisuuksia, yhtäläisyyksiäkin löytyy vaikka millä mitalla. En tiedä ovatko tällaiset yhtäläisyydet normaaleja eroottiselle puolelle kuuluvien kirjojen kesken, vai onko näin vain näiden kahden (ja ehkä muutaman muun) sarjan välillä. Tiedä häntä, enkä ole ajatellut sen kummemmin ottaa asiasta selvää.
     Ymmärrän ihmisiä jotka sanovat tykästyneensä tähän sarjaan. Ja ymmärrän myös niitä, jotka ovat aivan toista mieltä. Juonellisesti tämä kirja ei ole mikään huippumenestys, ehkä juoni muovautuu kokonaisuudeksi vasta koko sarjan myötä. Henkilöt ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja itse tykästyin kyllä Evaan. Hänen periksiantamattomuus vain loisti niin vahvana, vaikka välillä siinä saattoikin huomata pieniä heikkoja kohtia. Gideon taas edusti selvästi sellaista miestyyppiä, jonka kanssa itse en tulisi toimeen päivää kauempaa. Miehen dominoiva puoli oli hyvin vahva (vaikka ei aivan yhtä vahva kuin Fifty Shades of Greyssä). Itseäni haittasi hyvin paljon se, että Gideonin "ongelmien lähteestä" ei saatu oikeastaan minkäänlaista tietoa, kun taas Evan lapsuuden tapahtumista kerrottiin hyvinkin paljon.

     "Gideon tossed the makeup remover wipe in the trash. Then he grabbed a towel to throw over the puddle he'd left on the floor and toed off his shoes. To my utter delight, he began stripping out of his wet clothes.
     Watching him raptly, I said, "You feel guilty because she still loves you."
     "I do, yes. I knew her husband. He was a good guy and he was crazy about her, until he figured out she didn't feel the same way and things fell apart."
     He looked at me as he peeled his shirt off. "I couldn't figure out why he let it get to him. He was married to the girl he wanted, they lived in a different country away from me, so what was his poblem? Now, I understand. If you loved someone else, Eva, it'd shred me to pieces, every single day. It'd kill me even if you were with me and not him. But unlike Giroux, I wouldn't let you go. Maybe I wouldn't have all of you, but you'd still be mine and I'd take what I could get."
     My fingers laced in my lap. "That's what scares me, Gideon. You don't know what you're worth.""
Arvosana: 8-