29. syyskuuta 2013

Kirja: Nymfit: Montpellierin legenda


Kirja: Nymfit: Montpellierin legenda
Kirjailija: Sari Luhtanen, Miiko Oikkonen
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Nymfit #1
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-20-9364-9

Kolme nymfiä, Didi, Kati ja Nadia,
elävät keskuudessamme.
ikuisesti nuorina, tappavan kauniina
ja vaarallisen viettelevinä.

Didi on kuin kuka tahansa elämännälkäinen nuori tyttö. Vain hänen napansa alle tatuoitu erikoinen solmu erottaa hänet ikätovereistaan. Eräänä päivänä Kati ja Nadia saapuvat kaupunkiin ja käskevät Didiä hävittämään menneisyytensä sekä jättämään ystävänsä ja perheensä taakseen ennen kuin on myöhäistä.
     Itsepäinen Didi ei alistu uuteen rooliinsa suosiolla. Katin ja Nadian kielloista huolimatta hän rakastuu intohimoisesti lääketiedettä opiskelevaan Samueliin. Jumalaisen olennon ja tavallisen kuolevaisen suhteesta ei ole koskaan seurannut muuta kuin tragediaa.

Muita kirjailijan kirjoja: Luhtanen on kirjoittanut aiemmin kirjat "Tuulin viemää" sekä "Kaikkea kaunista"
Arviointi: Kirjan idea kuulosti mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti toteutus ei aivan kohdannut omaa ajatusmaailmaani. Jotenkin kirja vain tuntui hieman liian tekaistulta. Se vain sisälsi niin vähän tunnetta, tai ainakin itsestäni tuntui siltä. Teksti tuntui siltä että se olisi kirjoitettu jo valmiiksi "ohjelmasarja- muotoon", ilman sellaista "kirja- muotoa". Kuvailua oli kovin vähän ja muutenkin teksti tuntui hieman töksähtelevältä. En kuitenkaan väitä ettei kirja olisi ollut luettava tai ettei tuleva tv-ohjelma tähän kirjaan pohjautuen tulisi olemaan hyvä. Itse kirja nyt vain ei oikein innostanut lukemaan.

     "- Missä minun rahani ovat? Kati huusi.
     Didi lysähti helpottuneena takaisin tyynyjen varaan. Vihdoinkin jotain normaalia.
     - Mitä väliä sillä on? Didi kysyi. - Ainahan sinä voit varastaa lisää.
     - Minun pitää maksaa vuoksi ja laskuja! Sinuun uppoaa jo muutenkin rahaa, vaikket sinä näytä sitä tajuavan."

     Kirjan asetelma vaikutti minusta hieman oudolta. Didi vaikutti kovin epäkypsältä ikäänsä nähden (ainakin ajatusmaailmaltaan). En voi väittää etten olisi itse voinut toimia samankaltaisessa tilanteessa melkein samalla tavalla, mutta Didi ei tuntunut tajuavan nymfinä oloa millään tavalla. Mutta, tämähän on vain yksi sellainen asia jonka kirjailija itse päättää ja lukijat saavat vain jäädä ihmettelemään.
Arvosana: 7½

27. syyskuuta 2013

Kirja: City of Glass

City of glass.jpg
Kirja: The Mortal Instruments: City of Glass (suom. Varjojen kaupungit: Lasikaupunki)
Kirjailija: Cassandra Clare
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: The Mortal Instruments #3
Julkaisuvuosi: alk. per. 2009 (suom. 2011)
ISBN: 1-4169-1430-7 (suom. 978-951-123-8218)

Äitinsä hengen pelastamiseksi Claryn on lähdettävä Idrisin Lasikaupunkiin, Varjometsästäjien alkukotiin, ja uhmattava näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea. Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän seuralaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin.
     Varjometsästäjien ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Claryn on ehdittävä ottaa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisen kohtalon välineistä kolmas?

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestyneet "City of Bones" ja "City of Ashes"
Arviointi: Meno sen kuin vain jatkuu mielenkiintoisena ja sykähdyttävänä. Clare vain osaa kirjoittaa niin, että lukija ei voi pysäyttää lukemistaan kuin pakon edessä. Kyllä tätä kirjaa lukiessa huomasi, että sen piti olla viimeinen osa. Niin moni kysymys sai vastauksensa, että sarjan olisi pystynyt helposti lopettamaan tähän.

     "She (Clary) just stared at him (Jace). She couldn't think of a thing to say; he'd never spoken to her like this. She'd never even imagined him speaking to her like this. However angry she'd managed to make him in the past, he'd never spoken to her as if he hated her before.
     "Go home, Clary", he said. He sounded very tired, as if the effort of telling her how he really felt had drained him. "Go home."
     All her plans evaporated her half-formed hopes of rushing after Fell, saving her mother, even finding Luke nothing mattered, no words came. She crossed to the door. Alec and Isabelle moved to let her pass. Neither of them would look at her; they looked away instead, their expressions shocked and embarrassed. Clary knew she probably ought to feel humiliated as well as angry, but she didn't. She just felt dead inside."

     Muutamassa kohdassa meinasin vaipua epätoivoon, että ei näin voi käydä. Tämä kirja oli selvästi raaempi kuin aikaisemmat osat ja kuolemaa nähtiin enemmän. Täytyy kuitenkin vastapainoksi muistaa upeat ihmissuhteet joiden kehittyminen sai hymyn huulille. Myös uudet hahmot toivat ihanasti lisää väriä ja jotenkin he saivat tuotua jo-vanhoihin hahmoihinkin lisää väriä ja asennetta.

     "Someone was standing in the garden below, and for a moment, with a leap of her (Clary) heart, all she saw was the figure was slender and tall, with boyish, rumpled hair. Then he raised his face and she saw that the hair was dark, not fair, and she realized that for the second time, she'd hoped for Jace and gotten Sebastian instead."
Arvosana: 9½

Kirja: Toisaalla


Kirja: Toisaalla
Kirjailija: Salla Simukka
Gengre: scifi. nuoret
Sarja: Jäljellä/Toisaalla #2
Julkaisuvuosi: 2012
ISBN: 978-951-31-6815-5

18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.
     Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkisen se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa aiemmin ilmestynyt "Jäljellä" sekä Lumikki-trilogian "Punainen kuin veri" ja "Valkea kuin lumi". Sekä muutamia muita nuorten kirjoja.
Arviointi: Kirjan alussa meni pieni hetki muistaa, mistä ensimmäisessä osassa oli puhuttu. Sitten kun muistinpalaset alkoivat löytää omille paikoilleen, pystyi keskittymään paremmin tähän kirjaan ja laittamaan puuttuvia palasia kohdalleen - sehän tämän kirjan perimäinen tarkoitus onkin.
     Itseäni hieman häiritsi se, että kirjassa hypittiin kahden ajan välillä. Olisin halunnut lukea joko kirjan siitä ajasta, kun Samuel oli mukana projektissa. Tai sitten ajasta projektin jälkeen - jonka aikana Samuel olisi kertonut pieniä palasia siellä täällä menneistä ajoista. Nyt kirja vain tuntui muodostavan hieman sekavan käsityksen itsestään, mikä oli lievästi sanottuna hyvin häiritsevää.
Arvosana: 7½

20. syyskuuta 2013

Elokuva: Stuck in love (2012)


Elokuva: Stuck in love
Ohjaaja: Josh Boone
Käsikirjoittajat: Josh Boone
Gengre: komedia, draama

Pääosissa: Lily Collins, Logan Lerman, Jennifer Connelly, Nat Wolff, Greg Kinnear
Kesto: 97min


Logan Lerman in Stuck in Love
Ylistetty kirjailija, hänen ex-vaimo, ja heidän teini-ikäiset lapsensa joutuvat kohtaamaan monenlaisia rakkaussuhteita vuoden aikana niin perheen sisällä kuin muidenkin kanssa.


Arviointi: Päätin valita aivan umpimähkään elokuvan ja ainakin yrittää katsoa sen loppuun asti. En tiedä että olisinko kyennyt katsomaan mitään muuta elokuvaa tällä kertaa, kuin juuri tämän. Jotenkin vain tämä sai kaikenlaisia ajatuksia pintaa - hyvällä tavalla. Tarina oli koskettava ja vaikka juonta nyt ei voi niin kauheasti kehua, on tämä yksi niistä pakko-katsoa- elokuvista. 

Arvosana: 9½

18. syyskuuta 2013

Kirja: City of Ashes


Kirja: The Mortal Instruments: City of Ashes (suom. Varjojen kaupungit: Tuhkakaupunki)
Kirjailija: Cassandra Clare
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: The Mortal Instruments #2
Julkaisuvuosi: alk. per. 2008 (suom. 2010)
ISBN: eng. 1-4169-1429-3 (suom. 978-951-123-2216)

 Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi - ehkä seurustelu Somin kanssa auttaisi? Mutta Varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan - varsinkaan heistä hurmaavin ja raivostuttavin, Claryn vasta löytynyt veli Jace. Lisäksi syyllinen Claryn äidin maagiseen koomaan on vaarallinen mielipuoli Valentine, joka lienee Claryn isä. Paremminkin voisi mennä!
     Sitten joku alkaa surmata New Yorkin haltioita, ihmissusia ja vampyyreja. Lisäksi jo toinen Muutoksen välinestä, Kohtalon miekka, katoaa. Pystyykö Clary estämään pahimman varjojen maailmassa, jossa rakkauteen ei voi luottaa ja jossa valta on vaarallisen viettelevää.

Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt osa: "City of Bones"
Arviointi: Ensimmäisen osan luettuani oli aivan pakko alkaa heti lukemaan tätä toista osaa kun sain sen käsiini. Mahtava meno jatkui ja pidin siitä, miten kirjaan oli saatu hieman enemmän (tai ainakin se tuntui siltä) toimintaa ja taistelukohtauksia. Claren kirjoitustyyli on kyllä hyvin kuvailevaa mikä minusta on hyvä asia, sillä mielikuvat on silloin paljon helpompi muodostaa. Myös Claryn "suhdedraamoista" oli ihan mukava lukea, eikä niistä ollut kerrottu liikaa.

     "... (Luke:) "I just thought it would be good for you to have a friend right now."
     (Clary:) "I have Simon."
     Luke pushed his glasses back up his nose. "Did I hear him call you his girlfriend?"
     She almost laughed at his bewildered expression. "I guess so.""

     Kirjaa lukiessa oli myös mukava lukea hieman enemmän - ensimmäiseen osaan verraten - Jacen ajatuksia ja hänen menojaan. Tätä kirjaa lukiessa erotti vielä paremmin Jacen tyylin käyttäytyä toisia kohtaan, mikä vain muodosti vielä paremman kuvan hänestä mieleen.

     "Jace picked up the phone on the third ring, sounding out of breath. "Clary", he said, starling Simon until he realized that of course Clary's name would have popped up on Jace's phone. "Clary, are you all right?" 
     Simon hesitated. There was a tone in Jace's voice he'd never heard before, an anxious concern devoid of sarcasm or defense. Was that how he spoke to Clary when they were alone?"
Arvosana: 9+

Kirja: Athenen merkki


Kirja: Athenen merkki (The Mark of Athena)
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Olympoksen sankarit #3
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-1-27013-3

Seuratkaa Athenen merkkiä.
Kostakaa puolestani.
Melko mahdoton toivomus -
jopa Annabethille, sodan ja
viisauden jumalattaren tyttärelle.

Juuri kun Annabeth saa vihdoin tavata poikaystävänsä Percyn, roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien täytyy yhdistää voimansa ja toteuttaa vanha ennustus. Sen mukaan - jollei asioihin puututa - maanjumalatar Gaia herättää puoliunessakin henkiin hirviöitä ja tuhoaa herättyään ensin jumalat ja sitten koko maailman.
     Annabethin ja Percyn ystävineen pitää estää hirviöiden pääsy maailmaan sulkemalla Kuoleman ovi. Paha vain, ettei kenelläkään ole aavistustakaan, missä tämä ovi sijaitsee.

Muita kirjailijan kirjoja: Sarjassa ennen ilmestyneet "Eksynyt sankari" ja "Merenjumalan poika" sekä ennen ilmestynyt viisiosainen sarja "Percy Jackson", ja "Kanen aikakirjat"- sarjassa ilmestyneet kolme osaa.
Arviointi: Uh, vihdoin sain tämän kirjan käsiini. Ja kuten aina, Riordan on osannut kirjoittaa kirjan jonka lukemista ei vain pysty lopettamaan ennen viimeistä sivua. Hieman kyllä häiritsi se, miten monen näkökulmasta tekstiä oli kirjoitettu. Tapahtumia tuli näin todella paljon, eikä niitä meinannut pystyä liittämään yhdeksi ehjäsi kokonaisuudeksi.
     Oli kuitenkin mukava taas päästä lukemaan Annabethin, Percyn, Jasonin ja muiden puuhista "pitkän" tauon jälkeen. Jokaisen luonne ja taidot tulivat taas hyvin näkyviin ja jokainen oli huomioitu tapahtumissa. Riordanin tavoilleen uskollisena sai sivuille myös naurua ja ehkä jopa muutaman haikean hetken. Percyn ja Annabethin suhteen kehittyminen oli varsinkin itselle mukavaa luettavaa, sillä Percy on yhä (ja tulee varmasti aina olemaan) yksi lempihahmoni sarjassa.

     ""Percy", Annaberth sanoi, "rantautumisesta tulee kova. Sinun pitää hallita vettä, jotta emme paiskaudu laituriin. Kun pääsemme perille, sinun täytyy pidätellä hyökkääjiä. Kaikki muut: auttakaa Percyä suojelemaan laivaa."
     "Mutta entä Jason?" Piper kysyi.
     "Ja Frank ja Leo?" Hazel lisäsi.
     "Minä etsin heidät", Annabeth lupasi. "Ja minun on selvitettävä, missä kartta on. Olen aika varma, että vain minä pystyn löytämään sen."
Arvosana: 9+

10. syyskuuta 2013

Kirja: City of Bones


Kirja: The Mortal Instruments: City of Bones (suom. Varjojen kaupungit: Luukaupunki)
Kirjailija: Cassandra Clare
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: The Mortal Instruments #1
Julkaisuvuosi: alk. per. 2007 (suom. 2009)
ISBN: eng. 978-1-4169-5507-8 (suom. 978-951-124-6800)

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe. Kun Claryn äiti katoaa mystisesti, Clary tutustuu Varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen, haltijoiden, vampyyrien ja ihmissusien maailmaa New Yorkin laitamilla. Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään.

Arviointi: Tämä on taas yksi hyvä esimerkki siitä miten (muka-) kärsivällinen ihminen olen. Elokvuan katsottuani halusin kovasti lukea tämän kirjan, mutta suomenkielisen kirjan saamiseen olisi mennyt hieman yli kuukausi. Jaksoin odottaa huimat kaksi viikkoa ja sitten päätin alkaa lukemaan tätä englanniksi. Silti odotan yhä sitä, että saan lukea tämän myös suomeksi (ei ihan tuo englanti ole vielä niin hyvin hallussa, että ymmärtäisin lukemaani omasta mielestä riittävän paljoa).
     Täytyy kyllä nyt sanoa, että kirja oli ihan yhtä hyvä kuin elokuvakin. Tosin ehkä hieman lukemista häiritsi se, että olin nähnyt elokuvan ensin. Elokuvasta oli tehty sen verran selvempi, että kirjaa lukiessa joutuui hieman miettimään joitakin asioita. Ja tällä kärsivällisyyden määrällä alkoi jo odottaa seuraavaa elokuvassa tapahtunutta kohtausta, että kirjassa kohtausten välillä olleet asiat eivät meinanneet kiinnostaa riittävästi.

     ""I'll just leave my hat with the footman", said Jace.
     Madame Dorothea shot him a dark look. "If you were half as funny as you thought you were, my boy, you'd be twice as funny as you are." She disappeared back through the curtain, her loud "Hmph!" nearly drowned out by rattling beads.
     Jace frowned. "I'm not quite sure what she meant by that".
     "Really", said Clary. "It made perfect sense to me." She marched through the bead curtain before he could reply."

     Kirjaan luotu maailma oli mukavan erilainen omalla tavallaan. Hahmot olivat jokainen mielenkiintoisia omalla tavallaan, vaikka olisinkin halunnut tutustua heihin hieman paremmin. Mukavaa oli myös se, että kirja sai aika-ajoin hymyilemään tai jopa naurahtamaan. Jacen lievää ylimielisyyttä oli vain mukava katsoa, sillä siinä saattoi selvästi nähdä muutoksia sen suhteen, kenen seurassa Jace oli.

     ""Is this when you start tearing strips odd your T-shirt to bind up my wound?" she joked (Clary). She hated the sight of blood, especially her own.
     "If you wanted me to trip my clothes off, you should have just asked." He (Jace) dug into his pocket and brought out his stele. "It would have been a lot less painful."

     Kirjan luettuani minun on pakko sanoa, että en voi odottaa seuraavan kirjan saamista käsiini. Joten, voi olla että päädyn lukemaan senkin englanniksi. Ehkä onnistun vielä jossain elämäni vaiheessa olemaan ärsyyntymättä siitä, että en ymmärrä täydellisesti jokaista lausetta.

     "... It was the knife Jace had been using to cut apples, lying on its side. She jerked hastily back to avoid stepping on it, and her shoulder bumped his - he put a hand out to steady her, just as she turned to apologize, and then she was somehow in the circle of his arm and he was kissing her."
Arvosana: 9+

5. syyskuuta 2013

Kirja: Salatun voiman kaupunki


Kirja: Salatun voiman kaupunki (Mystic City)
Kirjailija: Theo Lawrence
Suomentaja: Kirsi Ohrankämmen
Gengre: scifi, nuoret, fantasia
Sarja: Mystic City #1
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-23-5659-1

Manhattan vuonna x. Pilvepiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, alhaalla katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla majailee kurjalisto ja outo, salaperäistä voimaa hallitseva joukko - mystikot. Ilman mystikoiden energiaa yltäkylläinen elämä Ylhäistössä olisi mahdotonta ja tulevaisuus täysin arvaamaton...
     Yläluokan hienostosviiteissä asuu myös 16-vuotias Aria Rose, joka on silmittömästi rakastunut isänsä poliittisen kilpailijan poikaan. Vai onko hän sittenkään niin rakastunut? Ainakaan hän ei pysty muistamaan, miten romanssi sai alkunsa, eikä Thomasin kosketus tunnu muutenkaan tutulta. Mutta sitten Aria tapaa Hunterin, kiehtovan mystikon alakaupungista, ja tällä tuntuu olevan hallussaan hänen menneisyytensä avain.

Arviointi: Tämä on taas yksi niistä kirjoista, joista kiinnostun kasnikuvan perusteella. Sitten kun olen saanut kirjan käsiini, en ole aivan varma haluanko sittenkään lukea sitä. Onneksi kuitenkin avasin tämän kirjan ja aloin lukea.
     Vaikka alussa kirja vaikutti hieman sekavalta kun Aria ei muistanut kunnolla mitään, moni alussa mieleen juolahtanut kysymys sai hyvin vastauksen loppuosassa. Joitakin kysymyksiä kuitenkin jäi päähän vielä ristelemään, joten toivon vain että seuraava osa antaa niille vastauksia.
     Muuten kirja oli kuitenkin ihan ok. Henkilöhahmot olivat osa mielenkiintoisia, enkä olisi halunnut kaikille sellaista kohtaloa kuin he saivat. Juoni oli myös ihan kohtalainen, vaikkakin jotkin tapahtumat olivat mielestäni hieman turhia. Tuntui kuin ne olisi vain tungettu johonkin väliin hieman rauhoittamaan menoa, tosin hieman huonolla menestyksellä.

     "Hunterin kanssa putoaminen tuntuu sellaiselta, miltä kuvittelen laskuvarjohyppäämisen tuntuvan, paitsi että meillä ei ole laskuvarjoa.
     Kiljun koko matkan alas asti.
     Tuuli salpaa hengitykseni, vaimentaa ääneni ja puhaltaa mekkoni vyötärölleni ja hiukseni kasvoilleni, Hunterin sormet porautuvat olkapäihini. Hän pitää minua lähellään, ja tuntuu siltä kuin syöksyisimme kohti kuolema ja olisimme yhtä. Se käy niin nopeasti, että en ehdi sanoa Rakastan sinua."
Arvosana: 8½

2. syyskuuta 2013

Elokuva: Smurffit 2 (2013)




Elokuva: Smurffit 2 (The Smurfs 2)
Suomen ensi-ilta: 6.9.2013
Ohjaaja: Raja Gosnell
Gengre: animaatio, komedia

Ikäraja: 7
Kesto: 100min


Velho Gargamel loihtii maailmaan muutaman pahanilkisen smurffimaisen hahmon — tuhmurin — joiden kautta hän toivoo saavansa käyttöön salaperäisiä voimia sisältävän smurffiesanssin. Mutta kun Gargamel tajuaa, että esanssin voi saada vain oikealta smurffilta — ja että vain Smurffiinan tuntema loitsu voi tehdä tuhmureista oikeita smurffeja — hän sieppaa Smurffiinan ja vie tämän Pariisiin, missä Gargamel on saavuttanut mainetta maailman mahtavimpana velhona.


Niinpä Suursmurffi, Tohelo, Ärjy ja Kaunosmurffi joutuvat palaamaan meidän maailmaamme ja yhdistämään jälleen voimansa ihmisystäviensä Patrick ja Grace Winslow´n kanssa pelastaakseen Smurffiinan. Saako Smurffiina, joka on aina tuntenut olevansa erilainen smurffi, uusia mieluisampia ystäviä tuhmurismurffeista nimeltä Veksi ja Pontus – vai onnistuvatko muut smurffit vakuuttamaan hänet siitä, että kaikkien smurffien rakkaus Smurffiinaa kohtaan on smurffeinta kaikista!

Arviointi: Smurffit ovat täällä taas! Oli siis aivan pakko mennä katsomaan jo ennen virallista ensi-iltaa, kun kerran siihen oli mahdollisuus! 

     Smurffeja ei ole mahdollista katsoa vihainen ilme kasvoillaan, sillä heille on pakko nauraa. Erilaiset tempaukset ja kohellukset vain kuuluvat smurffien arkeen, vaikka ei tämä elokuva pelkkää koheltamista ollutkaan. Kaiken taustalla oli perheenjäsenen pelastaminen, vaikka se ei ollutkaan helppoa ja uskoa oikeisiin ihmisiin tarvittiin - ja paljon. 
     Tästä elokuvasta maininnanarvoisena hahmona pidän Ärjyä, joka ainakin yritti ajatella positiivisemmin kuin yleensä. Hänen sanontansa "mun peppu rutisee" jäi niin elävästi mieleen, että se saa edelleenkin hymyn huulille. Myös kaksi uutta smurffia - Veksi ja Pontus - olivat aivan mahtavia. Pontuksen kömpelyys ja Veksin ajattelutapa olivat vain niin hellyyttäviä, että heistä ei voinut olla pitämättä.
Arvosana: 8+

Elokuva: Varjojen kaupungit: Luukaupunki (2013)


Elokuva: Varjojen kaupungit: Luukaupunki (The Mortal Instruments: City of Bones)

Suomen ensi-ilta: 30.8.2013
Ohjaaja: Harald Zwart
Gengre: fantasia, toiminta, seikkailu, romantiikka

Pääosissa: Lily Collins, Jamie Campbell Bower, Lena Headey, Jonathan Rhys Meyers, Kevin Zegers, Robert Sheehan, Jared Harris, Aidan Turner, Kevin Durand, Robert Maillet, Jemima West, Godfrey Gao
Ikäraja: 12
Kesto: 130min


Kun Clary Fray (Lily Collins) lähtee New Yorkin Pandemonium-yökerhoon, hän ei todellakaan odota joutuvansa todistamaan nuoren pojan murhaa – varsinkaan murhaa, jonka tekee kolme outoihin tatuointeihin verhottua ja merkillisiä aseita käyttävää nuorta. Lisäksi ruumiskin katoaa vielä jäljettömiin. Tapauksesta on hankala ilmoittaa poliisille, kun kukaan muu ei ole nähnyt tappajia eikä jäljellä ole mitään – ei edes veritahraa – jolla voisi todistaa pojan kuolleen. Vai oliko uhrina poika?


Näin Clary tulee ensi kerran kohdanneeksi Varjometsästäjät – soturit, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kitkeä demonit maan päältä. Hän tapaa ensi kerran myös Varjometsästäjiin kuuluvan Jacen (Jamie Campbell Bower), joka näyttää päällepäin enkeliltä mutta jolla on varsin pirullinen luonto. Vuorokauden kuluessa Clary kuitenkin tempautuu mukaan Jacen ja Varjometsästäjien maailmaan kostoretkelle, kun hänen oma äitinsä katoaa ja demoni hyökkää vielä Claryn itsensäkin kimppuun. Mutta miksi demonit olisivat kiinnostuneita Claryn ja tämän äidin kaltaisista tavallisista kuolevaisista? Ja miten Clary on yhtäkkiä saanut näkemisen kyvyn? Sen Varjometsästäjätkin haluaisivat tietää…

Arviointi: Jos sydämeni olisi hakannut vielä hieman kovempaa (tai kauemmin), olisin varmasti saanut jonkinlaisen kohtauksen."Karu" totuus kuitenkin oli se, että elokuva ehti loppua ennen tätä. Nyt en siis voi jäädä kuin odottamaan seuraavaa osaa joka toivottavasti ilmestyy ensivuonna. 


     Elokuva oli sataprosenttista toimintaa, menoa ja vaarallisia tilanteita - eli täydellinen elokuvaelämys! Jace ei ehkä ole kaikkien mieleen, mutta minä pidin hänestä kovasti. Kovan kuoren alle on piiloutunut herkkä mies, jonka esiin saaminen on työn ja tuskan alla. Clary taas oli vahva luontoinen eikä arkaillut tehdessään välttämättömiä asioita. Enkä voi jättää mainitsematta minua ihastuttavaa Simonia (Robert Sheehan). Hän oli vain niin ihana, eikä hänestä voinut olla pitämättä. Tosin, hyvässäkin elokuvassa on oltava joku hahmo josta ei pidä. Tässä elokuvassa sen roolin sai Isabelle (Jemima West). En vain voinut ymmärtää sitä, miksi hän suhtautui Claryyn niin negatiivisesti. En tosin kiellä, ettei hänellä olisi ollut mitään syytä tunteisiinsa.. Isabelle ei vain nyt saanut minussa aikaan sävähdyksiä, vaikka hän olikin hyvä taistelemaan ja oli lojaali ystävilleen.
Arvosana: 10