16. kesäkuuta 2019

Salla Simukka: Punainen kuin veri

"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään."
Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuuluu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

     Luin tämän kirjan aikaisemmin silloin, kun kirja oli juuri julkaistu. Pidin tästä jo silloin. En kuitenkaan silloin saanut luettua jostain syystä koko trilogiaa, joten päätin nyt aloittaa aivan alusta ja jatkaa viimeiseen osaan asti. Tällä toisella lukukerralla tämä kirja oli yhtä hyvä kuin viimeksi. Varsinkin kun en muistanut oikeastaan mitään tästä, joten juoni oli yhtä yllätyksellinen kuin ensimmäisellä kerralla.
     Punainen kuin veri kertoo Lumikista joka löytää siis koulun pimiöstä seteleitä. Hän päättää ensin olla puuttumatta asiaan, mutta uteliaisuus vie voiton ja hän menee uudelleen pimiöön. Sillä kertaa setelit ovat kuitenkin poiss ja Lumikin mielenkiinto kasvaa entisestään. Pian hän saa selville, kuka setelit oli vienyt kuivumaan ja miksi ne oli täytynyt kuivattaa. Lumikki yrittää useaan otteeseen irrottautua jutusta, mutta uteliaisuus ja vaarallisiin tilanteisiin joutuminen vievät mukanaan ja Lumikki on hommassa mukana loppuun asti. Matkan varrella saadaan tietää myös lisää huumebisneksestä seteleiden takana ja erään poliisin osuudesta tapahtumiin.
     Kirjan juoni pitää otteessaan alusta loppuun ja hahmot on luotu hyvin. Pääroolissa olevista hahmoista oikein huokuu heidän nuoruus ja epävarmuus. Paitsi Lumikista, kuka tuntuu ikäistään paljon vanhemmalta. Hänen menneisyydestään pääsee lukemaan pieniä pätkiä, mitkä selittävät tätä aikuismaisuutta. Kuitenkaan menneisyydestä ei saa kunnollista kokonaisuutta, vaan siitä haluaa päästää lukemaan lisää seuraavissa osissa.
     Juonessa on myös se hyvä puoli, että se on tiivis. Ei mitään ylimääräistä. Ei mitään liikaa. Ei turhaa jaarittelua, vaan suoraan asiaan. Kirjassa kuitenkin käsitellään tapahtumia monen hahmon näkökulmasta, mikä luo pientä vaikeutta pysyä mukana (varsinkin kun kuuntelin kirjan, en aina ollut heti selvillä siitä, että missä mennään). Homma kuitenkin etenee omalla painollaan ja yllättäviäkin hetkiä tulee vastaan. Lopetus on, kuten pitääkin, sellainen, että haluaa päästä lukemaan jatkoa tarinalle.

Nimi: Punainen kuin veri
Kirjailija: Salla Simukka
Genre: nuoret, mysteeri, trilleri
Sarja: Lumikki Andersson #1
Sivumäärä: 265
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2013
Kirjailijan muut teokset: Kun enkelit katsovat muualle, Minuuttivalssi, Toisaalla
Arvosana: ****
Lukuhaasteet: Helmet19 (9. Alle 18-vuotiaan suosittelema), PopSugar19 (30. Kirjassa on amatöörietsivä)

5 kommenttia: