12. heinäkuuta 2013

Kirja: Jotain lainattua


Kirja: Jotain lainattua (Savor the Moment)
Kirjailija: Nora Roberts
Suomentaja: Heli Naski
Gengre: romantiikka, aikuiset
Sarja: Morsiussarja #3
Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2011)
ISBN: 978-951-20-8225-4

 Hääkakkutaituri Laurel McBanen elämä on kuorrutettu romantiikalla. Laurelin ja hänen kolmen parhaan ystävänsä Macin, Emman ja Parkerin hääpalveluyritys tekee asiakkaidensa huimimmistakin unelmista totta, ja neljästä ystävyksestä kaksi on jo löytänyt vierelleen sen oikean. Laurelin arki on täynnä toisten onnenhetkiä.
Laurel itse on liian hillitty arvostaakseen kaikkia niitä romanttisia ylellisyyksiä, joita heidän asiakkaansa janoavat. Haaveensa on kyllä Laurelillakin, ja se haave liittyy Parkerin veljeen Deliin, johon hän on ollut toivottoman ihastunut jo lapsuudesta lähtien. Laurel uskoo komean lakimiehen olevan tavoittamattomissa, mutta vihainen, kuuma ja kerta kaikkiaan polvet notkauttava suudelma saa hänet hämmennyksiin. Jospa hetken kiihko voisikin jatkua...

Muita kirjailijan kirjoja: "Jotain uutta", "Jotain vanhaa", Puutarha- sarja ja paljon muuta
Arviointi: Upeaa, säkenöivää ja intohimoista tekstiä taas kerran. Suorasanaisen Laurel ja järjestelmällinen kaikesta huolehtiva Del eivät vaikuta parilta jolla olisi yhteistä tulevaisuutta - varsinkaan kun suhdetta värittää myös koko eliniän aikainen tuttavuus ja ystävyys. Mutta, eihän ihminen voi päättää keneen rakastuu - niin kuin kirjassakin pari kertaa muistutetaan.
Värikäs menneisyys vaikuttaa hieman parin alkavaan suhteeseen, mutta on siinä hyviäkin puolia. Enkä usko, että Laurel olisi niin ihastunut hurmaavaan Deliin jos olisi vasta tutustunut tähän - toisinpäin on tosin sama tilanne. He ovat molemmat suuria persoonia ja jääräpäitä jotka osaavat pitää puoliaan. Laurelin suorasukaisuus aiheuttaa välillä riitoja - varsinkin Delin kanssa. Tosin, ehkä näiden kahden välillä riidat tuovat suhteeseen edes jonkinlaista pysyvyyttää ja pitää sen koossa - omalla tavallaan.

     ""Selvä", Laurel mumisi katsoen lahjaansa. "Sinä siis ostit minulle sanelukoneen ostoslistoja varten."
     "Niin. Pohjassa on magneetti, joten voit kiinnittää sen kylmiön oveen tai muuhun sopivaan taustaan."
     "Useimmat miehet toisivat kukkia."
     Del häkeltyi, Laurel näki sen selvästi.
     "Olisitko tahtonut mieluummin kukkia?"
     "En, vaan juuri tämän. Ison kasan tällaisia. Tämä on todella upea lahja." Hän katsoi Deliä silmiin. "Ihan oikeasti, Del."
     "Hyvä. Älä ole mustasukkainen, mutta ostin rouva G:lle samanlaisen."
     "Mokomakin hempukka."
     "Del virnisti ja suuteli häntä taas. "Käyn äkkiä viemässä sen hänelle, ja sitten minun pitää lähteä, tai myöhästyn."
     "Del", Laurel sanoi ennen kuin Del ehti ovelle. Del oli ostanut hänelle vempaimen, joka oli sekä käytännöllinen että hassu. Hän tahtoi kertoa Delille, mitä tunsi tätä kohtaan, vain tokaista nuo kolme pientä sanaa. Minä rakastan sinua. Mutta hän ei pystynyt."
Arvosana: 9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti