13. marraskuuta 2013

Kirja: Geek girl: Matalalentoa mallitaivaalla


Kirja: Geek girl: Matalalentoa mallitaivaalla (Geek girl. From Geek to Chic...)
Kirjailija: Holly Smale
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Gengre: nuoret
Sarja: Geek girl #1
Sivumäärä: 358
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 987-951-31-7214-5

15-vuotias Harriet on pesunkestävä nörtti. Hän rakastaa nippelitietoa, pukeutuu Nalle Puh -puseroihin eikä voisi vähempää välittää muodista tai tyylistä. Mutta kun Harrietin paras ystävä, mallinurasta haaveleiva Natalie raahaa hänet muotimessuille, käy hullusti. Ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaa Natin sijaan Harrietin, josta tulee maailmankuulun muotisuunnittelijan uusi kasvo. Sydämentykytyksiä aiheuttaa myös vastustamattoman komea mallipoika Nick.
Ennen kuin kömpleöstä ankanpoikasesta kuoriutuu täsysiverinen joutsen, täytyy Harrietin kuitenkin selvitä monista ihmissuhdekiemuroista, mm. isän ja äitipuolen aviokriisistä sekä nörtti-ihailijastaan Tobysta...

Arviointi: Ihanan erilainen (ainakin omista lukemistani) kirja osittain kiusaamisesta, mutta myös siitä millaista teinin elämä on kaikkine vaikeine valintoine ja suunnanmuutoksine. Sellaista se vain on jokaisen kohdalla.. Toisilla ehkä vahvemmin kuin toisilla, tosin.
     Juonellisti ja kerronnallisesti kirja oli hyvä ja sen sai luettua melko nopeasti sivumäärään nähden. Kuitenkin, matkanvarrella syntyi muutamia kysymyksiä jotka eivät tuntuneet saavat vastausta missään vaiheessa. Ehkä suurin kysymys ja itselläni suuresti ihmetystä aiheuttanut asia oli Harriet ja Nick. Heistä ei puhuttu kahdestaan melkein mitään paitsi ne jaksot jolloin he tekivät töitä kahdestaan (huimat kaksi kertaa siis). Nickistä ei muutenkaan kerrottu kovinkaan paljoa, en edes muistanut enää kirjan lopussa millaiseksi hänen ulkonäköään oli kuvailtu! Ja sitten yhtäkkiä Nick tulee Harrietin luokse ja sanoo tykkäävänsä hänestä. Siis anteeksi? Olet nähnyt toisen jonkinlaisessa ostoskeskuksessa kaatumassa hyllyjen päälle ja sitten oletkin jo ihastunut tähän henkilöön? Hmm, mielenkiintoista.
     Kirjassa oli myös toinen omasta mielestäni hyvin mielenkiintoinen henkilö. Tosin tämä mielenkiinto oli edusti enemmänkin positiivista puolta. Tämä ihana hahmo oli Wilbur (siis -bur, ei -iam, niinkuin hän jaksaa aina sanoa kaikille)! Hänessä vain oli jotain niin sympaattista. Hänen tavassaan liikkua ja puhua. Voi voi, pelkkä hänen ajatteleminen saa hymyn huulille.
     Päätin myös koota pienen listan nimityksistä, joita hän käytti puhutellessaan/puhuessaan Harrietille/Harritista. En tosin jaksanut kerätä tähän kaikki nimi, koska niitä oli aivan liikaa, mutta edes muutamia. Eli, tästä se lähtee: Rusoposki, Kisuli, Vihantainen, Rommirusinainen, Beibi-beibi Panda (usein käytetty), Näpsäjalka, Tiikeritankki, Vanukas, Apina-papinainen, Kurpitsainen, Taatelintalliainen, Nukkakeränen, jne., jne... Nimiä on niin paljon, mutta tuossa hieman esimakua.

     "Katson Nickiä ja karaisen kurkkuani. En ole enää siili. Olen kani: 325 lyöntiä minuutissa.
     Nick tulee vielä lähemmäs.
     Nyt olen hiiri: 500 lyöntiä minuutissa.
     Vielä lähemmäs.
     Kolibri: 1260 lyöntiä.
     Ja kun hän kumaruu, päähäni mahtuu vain yksi oivallus: kukaan ei oikeasti muutu. Tuhkimo on aina Tuhkimo, nätimmässä mekossa vain. Ruma ankanpoikanen oli koko ajan joutsen, vain pienemmässä koossa. Ja olen varma, että nuijapäästä ja toukasta tuntuu samalta vielä sittenkin, kun ne pomppivat ja lentävät, uivat ja kelluvat.
     Ihan niin kuin minusta nyt.
     Je sekunnin murto-osaa ennen kuin Nick suutelee minua ja kaikki muut ajatukset räjähtävät päästäni tajuan: minun ei sittenkään tarvitse muuttua.
     Nimeni on Harriet Manners, ja olen nörtti.
     Eikä se ehkä sittenkään ole niin kamalaa."

     Loppujen lopuksi kirja on oivallinen tarina oman itsensä etsimisestä ja löytämisestä. Ainakin se sai minut ajattelemaan omaa elämääni hieman eri tavalla. Kuten Harriet sanoo tuossa lainauksessa: minun ei sittenkään tarvitse muuttua. Siitä aion ainakin itse pitää kiinni tulevaisuudessa. Kirja myös tuo hyvin esiin sen, että kukaan ei ole täydellinen. Eikä tietenkään saa unohtaa anteeksiantamisen jaloa taitoa.
Arvosana: 8½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti