Koko valtakunnan pelkäämä
Heidän ainoa toivonsa
Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan hän on siellä lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen.
Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. Onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta?
Maailmalla suosiota saanut sarja on nyt vihdoin saanut myös suomenkielisen käännöksen. Itselleni ei Maasin kirjallisuus ole ennestään tuttua, mutta tartuin tähän kirjaan innolla ja suurilla odotuksilla. Olin kuullut niin paljon asioita tästä kirjasta, hyviä ja huonoja. Nyt kirjan lukemisen jälkeen voin todeta, että kirja täytti odotukseni, ehkä jopa paremmin kuin kuvittelin. Se ei ollut aivan viiden tähden kirja, jotain jäi puuttumaan.
Tarina lähtee siitä liikkeelle kun kruununprinssi tulee henkilökohtaisesti suolakaivoksille hakemaan maan tunnetuinta salamurhaajaa, nuorta Celaenaa. Celaena on ollut kaksi vuotta kaivoksilla ja jollain ihmeen kaupalla hän on vielä elossa. Kaivoksilla oleminen on kuitenkin jättänyt jälkensä nuoreen naiseen.
Prinssillä on Celaenalle ehdotus. Jos hän ei tartu siihen, hänet heitetään takaisin kaivoksiin jossa hän ei selviäisi enää kauaa. Vaihtoehtoja ei siis oikeastaan ole. Celaenan on suostuttava. Hänen on osallistuttava kilpailuun, mutta hän ei saa kertoa kenellekään oikeaa henkilöllisyyttään. Kilpailun aikana kaikki ei kuitenkaan ole palatsissa hyvin ja kilpailijoita kuolee ennen koetuksia. Joku repii heidät palasiksi ja syö elimiä. Mutta kuka? Sitten alkaa Celaenan unet ja hän löytää salaisen reitin omasta huoneestaan. Miksi valtakunnan ensimmäinen kuningatar ottaa häneen yhteyttä? Mitä hän haluaa? Miksi kapinallisten maiden hallitsijan tytär on palatsissa?
Kaiken tämän keskellä on kaksi miestä, kruununprinssi ja vartioston kapteeni. Toinen on valinnut Celaenan kilpailijakseen ärsyttääkseen isäänsä, toinen on määrätty Celaenan suojelijaksi ja valmentajaksi kilpailun ajaksi. Molemmat tietää, miten vaarallinen nainen on. Toinen haluaisi Celaenan, mutta ei voi saada häntä. Toinen tietää, että hän ei voi saada Celaenaa, mutta haluaa silti.
""Aika surkea esitys maailman parhaalta salamurhaajalta", Dorian sanoi astuessaan sisään.
Celaena kiljahti ja kiepahti häntä kohti. Tytöllä oli yllään paita ja housut, ja hiukset olivat vapaina. Dorian nojasi pöytää vasten hymyillen, kun Celaenan kasvot karahtivat helakanpunaisiksi. "Jos tulit tänne solvaamaan minua, voit työntää tämän -" Celaena nosti kepin ilmaan ja teki rivon eleen.
Dorian kääri hihansa ja otti biljardikepin seinällä olevasta telineestä. "Aiotko taas purra keppiä? Jos aiot, haluaisin kutsua hovimaalarin paikalle, jotta saan ikuisen muiston siitä näystä.""
Kirjan lähtöasetelma on mielestäni mielenkiintoinen. Kirjaa lukiessa lähtöasetelma muovautui omaan muottiinsa ja juoni lähti kunnolla käyntiin. Palatsin monivaiheinen elämä siivitti kilpailua ja tarina eteni sopivalla vauhdilla, paljastaen pikkuhiljaa pieniä palasia, jotka eivät kuitenkaan aina sopineet yhteen. Lopulta kuitenkin palapeli tuli valmiiksi ja ainakin minut lopputulos sai janoamaan lisää. Minun on kuitenkin myönnettävä, että "taikuus" jota tässä kirjassa käytettiin, eli Mahti, ei aivan avautunut. Oli mahtimerkkejä ja mahtiportteja, mutta siihen saadut tiedonjyvät jäikin ja kysymyksiä oli paljon ilman vastauksia. Toivon todella, että seuraavassa osassa tämä Mahti saa paremman selityksen kuin tässä kirjassa annettiin.
Ennen kirjan lukemista minua hieman pelotti tämän kirjan mahdollinen kolmoisdraama, koska takakansi ei jätä paljon arvailujen varaan. Kolmoisdraamaa ei kuitenkaan ollut liikaa, eikä ainakaan sitä naisen pähkäilyä siitä, kenet hän valitsee vai valitseeko hän ollenkaan. Tässä tuo draama oli piilossa olevaa, ei suoraan pinnalla ja heti tyrkyllä. En kuitenkaan voi vielä valita kumman puolella tässä hommassa olen, Dorianin eli kruununprinssin vai Chaolin eli kapteenin, sillä heidän ajatuksista ja sielunmaailmasta ei tässä kirjassa saanut kunnon otetta. En siis tunne heitä riittävästi tehdäkseni tätä päätöstä, koska kyllä, haluan tehdä sen vielä jossain vaiheessa, kuten asiaan kuuluu kolmoisdraaman kohdalla.
Hahmokuvauksissa parhaimman käsityksen sai Celaenasta, sillä hän nyt oli tässä kirjassa se kenen kohtaloa seurataan. Joitain pätkiä kuitenkin kerrottiin myös näiden kahden upean miehen näkökulmasta ja heistäkin sai sitä kautta pienen otteen, mutta ei niin vahvaa, että kokonaiskuvaa pystyisi muodostamaan. Muista hahmoista taas annettiin pieniä palasia, mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Varsinkin Nehemia, kapinallisten "prinsessa" on sellainen hahmo, johon odotan pääseväni tutustumaan paremmin. Hänestä paljastui tässä kirjassa muutamia mehukkaita asioita, mutta uskon hänessä olevan vielä paljon lisää. Lisäksi ihastuin Philippaan, Celaenan palvelijaan, vanhempaan naiseen. Hän vain vaikuttiin niin ihanalta niissä pienissä pätkissä kun hänestä kerrottiin. Toivon, että häntä ei ole unohdettu seuraavissa osissa.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä kirjasta, vaikka siinä oli omat pienet ongelmansa ja asiat, jotka jäivät vaivaamaan. Tykkäsin kuitenkin melkein kaikista hahmoista ja heidän erilaisuuksia oli saatu hyvin esille. Lisäksi tarina eteni hyvin ja kuten sanottu, lopussa palaset loksahtelivat kohdalleen. Kirja oli eheä kokonaisuus, joka kyllä piti mielenkiinnon yllä alusta loppuun.
Nimi: Lasipalatsi (Throne of Glass)
Kirjailija: Sarah J. Maas
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Genre: nuoret, fantasia, romantiikka
Sarja: Throne of Glass #1
Sivumäärä: 433
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (suom. 2017)
Arvosana: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti