8. tammikuuta 2020

Helmi Kekkonen: Olipa kerran äiti

Äitiydestä on kirjoitettu paljon, monia arvokkaita ja tärkeitä teoksia äitiyteen liittyvistä kriiseistä, ylikäymättömistä vaikeuksista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Mutta entä se tavallisen äidin tavallinen tarina? Onko sellaista olemassakaan?
Äitiysaiheisessa teoksessaan Helmi Kekkonen kertoo oman täysin tavallisen ja kaikin tavoin ainutkertaisen tarinansa äidiksi tulemisesta. Kahdesta aivan erilaisesta raskaudesta, kolmannesta joka päättyy kipeään keskenmenoon, voimakkaasta synnytyspelosta ja sen voittamisesta, ihanasta tyttärestä. Siitä, miltä tuntuu olla nuori äiti nykypäivänä, ja siitä, miltä äitiys on luultavasti äideistä aina tuntunut.

     Olipa kerran äiti ei ole Helmi Kekkosen ensimmäinen hänen omasta elämästään viitteitä ottava teoksensa, mutta se on ensimmäinen jonka minä hänen tuotannostaan luen. Ja tämän kirjan luettuani (tai oikeastaan kuunneltuani), olen enemmän kuin valmis tutustumaan myös muuhun Kekkosen tuotantoon. Olipa kerran äiti oli vain niin riipaisevan kaunis ja peittelemätön tarina äitiydestä ja sen vaiheista, alusta saakka kun ei vielä edes tiedä haluavansa lasta.
     Näiden kirjailijan omasta elämästä kertovien kirjojen arviointi ja niistä oman mielipiteen kirjoittaminen on aina vaikeaa. Sitten kun kirja on hyvä, kirjoittaminen on kuitenkin selkeästi helpompaa. Tämä teos ei ollut vain hyvä, se oli sellainen lukukokemus joka mielestäni mahdollisimman monen tulisi kokea. Äitiydestä ja huonoista päivistä puhumista harvoin kuulee samassa lauseessa, tämä kirja on vastakohta tälle. Ja itse koen, että tällaisia kirjoja tarvittaisiin lisää.
     Olipa kerran äiti alkaa siitä, kun kirjailija ei tiedä haluavansa lasta. Hän on tyytyväinen elämäänsä miehensä kanssa, mutta sitten tulee epäilys ja raskaus on alkanut. Tästä alkaa matka kohti uutta ja ihmeellistä, jotain mikä tässä kirjassa osataan kuvata houkuttelevana, mutta kuitenkaan ei kierretä niitä ikäviä asioita. Matkan ajan mukana kulkee epäilys, että mitä jos, ei olisikaan äiti. Kirjaa kuunnellessani hymyilin, itkin ja koin. Tämä kosketti ja syvältä, vaikka äitiys ei itselleni ole tuttua. En kyennyt lopettamaan kirjan kuuntelua kesken, mutta onneksi minulla oli vapaapäivä.

Genre: omaelämäkerrallinen, aikuiset
Kustantaja: Siltala
Äänikirjan lukija: Outi Vuoriranta
Julkaisuvuosi: 2019
Arvosana: ****
Goodreads: 3,93
Muissa blogeissa: Sivutiellä, Mitä luimme kerran, Kirjanmerkkinä lentolippu
Helmet2020: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, 42. Kirjassa on isovanhempia
PopSugar2020: 20. A book you picked because the title caught your attention, 35. A three-word title
Goodreads2020: 9. A book that can be read in a day, 52. A book related to time

1 kommentti:

  1. Anonyymi8/1/20 22:31

    Luin myös viime kuussa tämän ja kans eka hänen tuotannostaan. Tykkäsin tyylistä, joka oli rehellisen oloinen. Aiemmin lukemani äitiysaiheiset kirjat ovat olleet jotenkin niin tekemällä tehtyjä, pintaraapaisuja/opasmaisia kuitenkin vailla tosipohjaa. Tällainen olisi ollut kiva lukea jo aiemmin mutta kiva nytkin neljän lapsen äitinä:).

    VastaaPoista