Jo Nesbø: Torakat

Norjan Thaimaan-suurlähettiläs löytyy murhattuna bangkokilaisesta bordellista. Oslossa tehdään suunnitelma, jolla on tarkoitus välttää skandaali. Paikalle lähetetään Harry Hole. Jahdatessaan säälimätöntä murhaajaa Hole ajautuu Bangkokin syrjäkujien oopiumluoliin, bordelleihin, vedonlyöntipaikkoihin, strippibaareihin. Kosketusta pedofiilirinkeihin Hole ei voi välttää, pahan kosketusta...

     Harry Hole ja hänen omituisuutensa, vajaavaisuutensa ja erikoisuutensa tulivat esille melko hyvin sarjan avausosassa, Lepakkomiehessä. Torakat jatkaa tämän mielenkiintoisen miehen matkasta kertomista. Lukija ihmettelee yhtälailla Holen lähettämistä Bangkokiin, kuin hänet sinne lähettävä poliisipäällikkö. Ensimmäisen osan loppu ei meinaan jätä epäselväksi sitä, missä kunnossa Hole on ja varmuus hänen huonohappisesta kunnosta tulee esille tässäkin kirjassa jo heti alkumetreillä. Hole kuitenkin osaa yllättää, niin lukijan kuin kirjan Norjassa istuvat poliitikotkin.

     ""Hieno", sanoi Torhus. "Halusimme kuulla mielipiteenne näin nopeasti siksi, että asialla on luonnollisesti kiire. Holen on jätettävä kaikki, mitä hänellä on tällä hetkellä työn alla, ja lähdettävä huomenna."
     No, ehkä tämäntyyppinen komennus on juuri sitä, mitä Hole tällä hetkellä tarvitsee, Møller ajatteli luottavaisesti.
     "Pahoittelen, että joudumme viemään teiltä niin tärkeä miehen", Askildsen sanoi.
     Poliisiosaston päällikkö Bjarne Møller joutui hillitsemään itsensä, jottei olisi purskahtanut nauruun."

     Kuten sarjan ensimmäisessä osassa, ulkomailla tapahtuu murha ja sinne lähetetään Harry Hole. Tarina etenee verkkaisesti ja päämäärätietoisesti heti alusta lähtien. Turhia hyppyjä ei tehdä ja juoni nivoutuu pikkuhiljaa. Ensimmäiseen osaan verrattuna "outoja" tapahtumia kirjoittamisen suhteen ei ole. Nesbon esikoisteokseen verrattuna kehitystä on siis tapahtunut jo nyt.
     Tässä osassa politiikka on suuressa osassa ja sen erinäiset kiemurat, kun joukko kärkihenkilöitä pyrkii pitämään kätensä puhtaina, vaikka niihin on tarttunut liikaa likaa matkan varrella. Itse en ole niin suuri poliittisten ristiriitojen lukija, mutta tämän teoksen kohdalla tuo politiikalla palloilu jotenkin ei häirinnyt niin paljoa. Juoni vei mennessään ja loppu tuli liian nopeasti. Tämän lisäksi kirja esittelee aivan yhtä taitavasti Thaimaan kulttuuria ja maailmaa, kuin ensimmäinen osa teki Australian suhteen.
     Tykkään Nesbon tavasta edetä tarinassa pienin hiiren askelin. Palaset loksahtelevat paikalleen, mutta ennen loppua lukijan on vaikea edes arvata, kuka murhaaja voisi olla. Toki tässä kirjassa joitain epäilyksiä heräsi jo ennen lopun lähestymistä, mutta silti kaiken eteneminen oli hyvin suunniteltua ja järjestelmällistä. Yksinkertaisesti sanottuna tykkäsin tästä ja voin suositella tätä myös muille.

Kakerlakkene
Suomentanut: Outi Menna
Genre: mysteeri, trilleri, rikos
Sarja: Harry Hole #2
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 1998 suom. 2009

Kirjailijan muut teokset: Isänsä poika, Verta lumella, Lisää verta, Macbeth, Lepakkomies
Arvosana: ****
Goodreads: 3,71

Katja Lahti & Ina Westman: Arkisatuja aikuisille

Pienikin lukuhetki voi pelastaa arjen kuormittaman päivän ja tehdä siitä vähän kevyemmän. Aina ei ole energiaa tarttua paksuihin romaaneihin tai katkonainen lukeminen saa aikaan vain sivujen kelausta taaksepäin. Arkusatuja aikuisille on kaunokirja lyhyisiin taukoihin bussissa, odotusaulassa, vessassa, sängyssä. Se ylläpitää lukuharrastusta silloin kun kahvi ehtii jäähtyä ennenaikaisesti, vauva nukkuu vain pätkissä tai kun työ vie kaikki mehut. Kirjan lyhyet tarinat naisen elämästä, urasta, erosta ja ruuhkavuosista ovat fanfaareja arjelle. Niiden äärellä voi huoahtaa, nauraa, iloita, liikuttua. Teos sisältää huumoria ja sarkasmia, mutta myös vakavia aiheita.

     Kuuntelin tämän äänikirjana. Voi olla, että se oli virhe. Kirjaimellisesti lukemalla olisin saanut tästä ehkä hieman enemmän irti ja tämä olisi ollut parempi lukukokemus. Nyt mieleen jäi vain moninaiset tarinat sellaisesta arjesta, joka ei ole lähellä omaani. Samaistuminen jäi siis hyvin kevyelle asteelle ja keskittyminen siirtyi välillä muualle.
     Tämä kirja sai hymyilemään, miettimään ja puntaroimaan monia asioita, sitä en voi kieltää. Voin suositella tätä koko sydämestäni muille. Itselle tämä oli kuitenkin yhden lukukerran kokemus, enkä saanut tästä niin paljoa irti, kuin olisin halunnut. Katja Lahti ja Ina Westman kirjoittavat myös blogia (linkki alhaalla), josta ymmärtääkseni pari tämänkin kirjan novellia on löydettävissä. Voi olla, että käyn heidän sivuillaan ja annan uuden mahdollisuuden. Koska jos jotain, niin tykkäsin heidän kirjoitustyylistä. Novellit olivat nopeita, osa oivaltavia. Mielenkiintoisia. Kuitenkaan kokonaisuutena tämä ei ollut sellainen teos, joka olisi saanut sukat pyörimään jalassa ja jonka haluaisin lukea uudelleen.

Genre: novelli, kokoelma, satu

Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***
Goodreads: 3,54

Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä

Kirjan kirjoittajien blogi, josta voi käydä lukemassa lisää lyhyitä novelleja: Pieni novelliblogi

Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi

Sitä kutsutaan Surmaksi. Tautia, joka alkaa levitä Skotlannin maaseudulta kylmänä uudenvuodenaattona. Miljoonat ja miljoonat sairastuvat ja menehtyvät, mutta on myös selviytyjiä ja heidän joukossaan nitä, joissa syntyy uudenlaisia kykyjä.
Newyorkilainen Lana pystyy siirtämään esineitä tahdonvoimalla. Uutistoimituksen harjoittelija Fred osaa loihtia valoa pimeyteen. Jonah, ensihoitaja, kykenee näkemään tulevaisuuteen. Mutta Surma vaikuttaa ihmisiin myös päinvastaisella tavalla, ja valon rinnalle nousee synkkiä voimia.
Kun elämä käy kaupungissa tukalaksi, Lana ja muut lähtevät etsimään turvapaikkaa muualta. Vaikka maailma ympärillä tuhoutuisi, heillä on toisensa - ja loppua seuraa uusi alku.

     Dystopia ajasta, jolloin Surma vie ja vain pieni osa maailman väestöstä jää henkiin. Ja koska ihmisluonto on mitä on, selvinneistä osa on hyviä ja osa pahoja. Tämä kirja on matka Surman alusta siihen, kun ne ketkä ovat kuollakseen tautiin, ovat jo kuolleet. Valittu on syntynyt. Kaikki haluavat Valitun. Mutta kuka Valittu on? Mikä hänen merkityksensä on? Mikä hänen tarkoituksensa on?
     Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän kuin loppujen lopuksi sitten pidin. Takakannen teksti sai minut innostumaan niin paljon, mutta toteutus jäi hieman vaisuksi. Kirjan alku oli lupaava, tapahtumat saivat alkunsa ja homma lähti lapasesta. Sitten tapahtui jotain ja alettiin hyppiä selviytymisporukasta toiseen, ilman selkeää suuntaa ja tarkoitusta. Kuin ihmeen kaupalla ihmisen osaavat kokoontua samaan paikkaan ja saadaan aikaiseksi kylä.
     Kirjassa oli niitä vaiheita, joissa oli enemmän toimintaa ja tarkoitusta. Suuri osa kuitenkin oli omanlaista matkakertomusta, eri porukoiden näkökulmasta. Hahmoja tulvi ovista ja ikkunoista, eikä kenestäkään kerrottu niin paljoa, että kokonaiskuvaa olisi ehtinyt muodostua. Tämä tuntui vain alkusoitolta, joka olisi voitu tiivistää lyhyemmäksi ja näin päästy nopeammin itse asiaan. Eniten kuitenkin itseäni jäi häiritsemään se, että Surmaa ja selviytyneiden voimia (joita ei kuitenkaan ollut kaikilla) ei mitenkään selitetty missään vaiheessa kunnolla, tai juuri ollenkaan.

Year One
Suomentanut: Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Genre: scifi, fantasia, romantiikka
Sarja: Valitun aikakirjat #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017 suom. 2018

Arvosana: ***½
Goodreads: 4,04

Muissa blogeissa: Kirjahilla, Yöpöydän kirjat

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Kertomus mustasta ajanjaksosta, jolloin tunnetun kirjailijan huumorintaju oli kadota.

     Heikosti positiivinen on Härkösen ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos, joka kertoo raskaudesta ja äitiydestä. Sekä lapsettomuudesta. Kirjan kirjoittamisesta. Elämästä. Ja sen vaikeuksista.
     Ennen kirjan aloittamista minulla oli suuret odotukset. En vielä silloin tiennyt, että tämä kertoo Härkösen omasta elämästä. Kun tämä tieto tuli minua jossain vastaan, mietin voinko kirjoittaa mielipidettäni tästä. Härkösen kirjoitustyyli on aivan mahtava ja kirjaan sisältyy monia letkautuksia, jotka saavat nauramaan - tai ainakin hymyn huulille.

     "Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?"

     Kokonaisuutena tämä teos jäi kuitenkin mielestäni hieman vaisuksi. Odotin jotain muuta. Odotin enemmän lapsettomuudesta puhumista, niitä tunteita. Nyt lapsettomuutta oli hieman alussa ja sitten raskautta oli lähinnä loppu. Synnytyksen ja jälkeisen ajan kuvailu oli karmeaa ja toivon, että moni ei joudu (tai ole joutunut) kokemaan samaa.
     Tämä oli kuitenkin rohkea kirja ja omalla tavallaan juuri niin avoin, kun omasta elämästään kirjoittaessa viitsii olla.

Genre: muistelma, draama
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2001

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Arvosana: ***½
Goodreads: 3,38

Kristiina Saha: Minäpäivät

Ärhäkästi pureva esikosromaani repii kappaleiksi konsulttikielen, onnellisuusteollisuuden ja selfhelpin. Hellevi on pikkupomo keskisuuressa ohjelmistosuunnitteluyrityksessä. Yyteet paukahtavat päälle. Hellevi antaa päivisin potkuja ja käy iltaisin hoitamassa äksyä sairasta äitiään. Kiitokseksi 20 palvelusvuodesta firma patistaa Hellevin muutosseminaariin. Muutos vai häviö? Mitkä ovat vaihtoehdot?

     Takakannessa on teksti "Rohkea ja suorasanainen Minäpäivät istuttaa lukijan sohvaan ja puhuu sydäntäsärkevästi jatkuvasta syyllisyydentunnosta ja yksinäisyydestä. Se kysyy, mikä on ihmisen mitta ja kuka sen täyttää?". Tämä jotenkin iski itseeni ja olin innokas aloittaessani kirjan lukemisen. Pian kuitenkin tajusin, että eihän tästä tule yhtään mitään. Jos tämä olisi ollut pidempi kirja (nyt n. 250sivua), en olisi jatkanut loppuun. Nyt kuitenkin pusersin itseni läpi tämän kokemuksen ja en tiedä mitä voisin sanoa.
     Ensinnäkin tämän kirjan kohdalla oli se ongelma, että en voinut oikein samaistua tähän. Olen vasta aloittamassa työuraani, joten työelämän vaatimukset eivät varsinaisesti ole päässeet iskemään minua kanveesiin. Toinen ongelma oli se, että en tiennyt yrittääkö tämä kirja olla vakava vai humoristinen. Nyt näiden yhdistelmä ei toiminut. Kolmas ongelma oli se, että tapahtumista hypittiin seuraavaan vähän liian suurilla hypyillä.
     Minäpäivät siis kertoo Hellevistä: hän on ollut samassa työpaikassa koko uransa, hänellä on skitsofreniaa sairastava äiti joka on vanhainkodissa, hän ei ole seurustellut eikä hänellä ole lapsia. Hellevi käy katsomassa usein äitiään, vaikka käynnit ovat raskaita. Nämä osuudet ovat kuitenkin jotain, mistä tykkäsin tässä kirjassa. Sitten kaikki muu olikin jotain, mistä en niin tykännyt.
     Melko pian kirjan alettua Hellevi saa työpaikaltaan lahjan seminaariin, jonka myötä muutoksen teko on mahdollista. Seminaarissa Hellevi tapaa miehen. Homma etenee. Seminaarin järjestäjät pommittavat erilaisilla tehtävillä, joiden suorittamiseen on viikko aikaa. Muutos koskee ulkonäköä, luonnetta, elämää, asenteita... kaikkea mahdollista. Hellevi on tehnyt kaiken väärin elämässään. Tämä jotenkin tökki itselläni. Hellevistä yritettiin muovata aivan eri ihminen. Ärsytti.
     Kirjan lopusta minulla ei juurikaan ole muistikuvia. Olen kuitenkin varma, että tarvoin kirjan loppuun asti. Ehkä tämä kuitenkin kertoo jotain siitä, miten hyvänä tätä kirjaa pidin. Joku oli Goodreadsissä verrannut tätä kirjaa Olga Kokon Munametsään. Siitä voin olla ainakin jonkin verran samaa mieltä, kumpikaan ei ollut minua varten.

Genre: chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,10

Muissa blogeissa: Amman lukuhetki

J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Silta sortuu, ihmisiä murhataan ja pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Lontoossa kolea ja leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Jotain on selvästi pielessä. Lisäksi Dumbledoren vierailu keskeyttää Harry loman.
Harry harteille kasataan yhä enemmän vastuuta, mutta apua hän saa Dumbledoren yksityistunneista. Tummasävyinen ja henkeäsalpaavan jännittävä toiseksi viimeinen osa paljastaa uusia asioita Harrysta, Dumbledoresta, Kalkaroksesta ja ennen kaikkea Voldemortista.

     Harry Pottereiden lukeminen sai taas jatkua ja vuorossa oli Puoliverinen prinssi. Kirja, jonka sisältö ei ollut aivan niin hyvin muistissa kuin aikaisemmat (elokuvan katsomisen takia toki pääpointit olivat muistissa).
     Ensimmäisen osan pienestä pojasta ollaan tultu pitkä tie tähän tilanteeseen ja Rowlingin kirjoituskin on kehittynyt. Tämä kirja on yksi lempiosistani, kirjan tapahtumien takia ja sen takia, että hahmot jotenkin syventyvät vielä lisää. Samalla kuitenkin tämä tuntuu väliosalta ennen viimeistä loppusilausta. Harry saa tietää hirnyrkeistä, mutta kuitenkaan niistä ei kerrota kaikkea. Nuorten suhdekuviot etenevät ja muuttuvat, joten kolmikon välinen dynamiikka kokee muutoksia.
     Loppujen lopuksi en kuitenkaan voi olla antamatta tälle kirjalle viittä tähteä, sillä nostalgisuus ja muu vain nostavat niin paljon päätään, että "pienet" ongelmat eivät haittaa.

Harry Potter and the Half-Blood Prince
Suomentanut: Jaana Kapari
Genre: fantasia, nuoret, seikkailu
Sarja: Harry Potter #6
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005 suom. 2006

Kirjailijan muut teokset: Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio, Azkabanin vanki, Liekehtivä pikari, Feeniksin kilta
Arvosana: *****
Goodreads: 4,56

Tahereh Mafi: Unravel me

It should have taken Juliette a single touch to kill Warner. But his mysterious immunity to her deadly power has left her shaken, wondering why her ultimate defense mechanism failed against the person she most needs protection from.
She and Adam were able to escape Warner's clutches and join up with a group of rebels, many of whom have powers of their own. Juliette will finally be able to actively fight against The Reestablishment and try to fix her broken world. And perhaps these new allies can help her shed light on the secret behind Adam's - and Warner's - immunity to her killer skin.

     Sarjan ensimmäisessä osassa Juliette tapaa upean pojan, joka voi koskea häntä kuolematta. Tyttö rakastuu poikaan. He karkaavat yhdessä ja löytävät kapinalliset. Tässä osassa kaksikko kehittää omia voimiaan. Adamin kyky selviytyä Julietten kosketuksesta on yksi tutkimuksen aihe. Tämän tutkimuksen kautta selviää asioita, jotka muuttavat kaksikon suhdetta suuntaan jos toiseenkin.
     Samaan aikaan kun Adam yrittää selvittää omia kykyjään ja parantua niiden hallinnassa, jotta suhde Julietten kanssa olisi edelleen mahdollinen... Juliette haikailee toisen miehen perään, joka myös voi koskettaa häntä. Ei siis tunnu olevan väliä miehen luonteella tai muilla piirteillä, jos hän voi koskettaa kuolematta, Juliette kiinnostuu (vaikka ei sitä haluakaan myöntää).
     Suhdekuvioiden lisäksi tässä kirjassa tökki ihan yleisesti Juliette ja hänen ajatuksensa elämästä. Valitusta valituksen perään, vain omaan napaan katsomista, surkuttelua omasta elämästä. Onneksi koko kirja ei ollut tätä ja loppua kohden Juliette kasvoi hahmona, jonka ajatuksista oli jo ihan mukavaa lukea.
     Ennen tätä osaa luin Destroy me -kirjan, joka on siis sarjassa osa 1,5. Sen luettuani tiesin joitain asioita jo tämän kirjan osalta, mikä hieman häiritsi lukukokemusta. Omalla tavallaan sitä vain odotti sitä hetkeä, minkä oli aikaisemmin lukenut. Muutenkin ensimmäiseen osaan verrattuna tämä ei ollut niin viihdyttävä lukukokemus, mutta ei tämä kauhean kauas jäänyt.

Genre: nuoret, scifi, fantasia, romantiikka
Sarja: Shatter me #2
Kustantaja: HarperCollins
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjailijan muut teokset: Shatter me, Destroy me
Arvosana: ****
Goodreads: 4,25
Muissa blogeissa: Kirjaston kummitus