Sari Luhtanen: Sydän kylmänä

Isadellalla on kolme äitiä, eikä se suinkaan ole erikoisin asia hänen perheessään. Jälleen kerran on aika vaihtaa maisemaa. On varottava tekemästä mitään, mikä kiinnittäisi huomiota ja saisi jonkun kiinnostuksen heräämään. Ja jälleen Isadellalla on sama strategia: pitää matalaa profiilia eikä juuri hankkia kavereita.
Mutta sitten uuden koulun kuviksen tunnilla eteen osuu Minna, joka rupeaa heti hanakasti tekemään tuttavuutta. Ja reksin kanslian edessä Fairuz, joka saa miettimään, miten on mahdollista, että jonkun hymy on yhtä aikaa niin sairaan ärsyttävä ja jotenkin... ihana?

     Sari Luhtasen uusi nuorille suunnattu kirjasarja, kevyttä fantasiaa ja polyamoriaa kolmen naisen kanssa. Toiveeni tätä kirjaa kohtaan olivat kovat, mutta kirjaa lukiessa aloin melko nopeasti tajuamaan, että tästä ei tule uutta hittisarjaa omaan kirjahyllyyni.
     Tässä kirjassa oli paljon hyviä puolia. Ensinnäkin, alkuasetelma oli mielestäni aivan mahtava. Kolme äitiä ja lapsi, jotka muuttavat usein kunnasta toiseen, sillä nämä kolme äitiä ovat kaikki vampyyreja. Toiseksi, vampyyrikirjoja ei ole koskaan liikaa ja vaikka suurin ryntäys näiden kirjojen kohdalla onkin mennyt jo useampi vuosi sitten, olen edelleen innoissani jokaisesta vampyyreja käsittelevästä kirjasta. Kolmanneksi, kirja ei ole mikään kovin pitkä, joten se toimi hyvin kevyenä välipalana.
     Sitten alkoivat ne ongelmat. Ensinnäkin, polyamoriasta ei kirjassa saanut minkäänlaista käsitystä. Olisin kaivannut jonkinlaista selvitystä siitä, miten kolmen äidin välinen talous oikein toimii. Äidit jäivät muutenkin aika valjuiksi hahmoiksi kirjassa. Toiseksi, vampyyrit olivat kirjassa hyvin minimaalisessa osassa. Lähinnä kirjaan oli muutamiin kohtiin listattu "faktoja" vampyyreistä ja muuta ei paljastettu. Jäin kaipaamaan lisää tietoa. Kolmanneksi, sen lisäksi että äidit jäivät aika valjuiksi hahmoiksi, myös muut henkilöt saivat saman kohtalon. Neljänneksi, koko kirja oli alusta loppuun sellaista teiniangstia, että meinasi hermo mennä.
     Suurimpana ongelmana itselleni oli tuo teiniangstiuden määrä. Ymmärrän, että päähenkilön kokemassa elämänvaiheessa voi tulla niitä synkempiä hetkiä, mutta hänellä ei tuntunut olevan valoa tunnelin päässä. Sen lisäksi Isadellamme teki kärpäsestä härkäsen mielestäni hieman liian nopeasti. Rajojen kokeileminen ja omien ajatusten esiin tuominen on tietenkin tärkeää, mutta lopun tapahtumat menivät mielestäni hieman yli.
     Tämä kirja oli kuitenkin sen verran nopealukuinen, että varmasti jatkan vielä sarjan lukemista. Ei tämä niin huono ollut. Ja toivon, että jatko-osa on jo parempaan päin.

Genre: nuoret, fantasia, LGBT+
Sarja: Isadella #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: **½
Goodreads: 2,65

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Todella vaiheessa, Bibbidi bobbidi book, Kirjasähkökäyrä
Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 7. Rikotaan lakia, 47. Kaksi kirjaa, joilla hyvin samanlaiset nimet
Goodreads2020: 5. First book in a series, 9. Can be read in a day, 19. A fantasy book, 23. Featuring an LGBT+ character, 33. About a non-traditional family 

Sanna Isto: Sirpale

Kolme kesäviikkoa koiravahtina, kun muu perhe on matkoilla: mikä ihana vapaus! Mutta lukioikäisen Minjan unelmaloma ei ehdi edes kunnolla alkaa, kun kohtalo jo ottaa ohjat käsiinsä. Lattialistan alta löytynyt vanha kahvikupinkorva tempaisee hänet toiseen aikaan ja berliiniläisen kotitalon hurjaan historiaan. Huoneet pysyvät samoina, vaikka kaikki muu on toisin.
Helteet, huvitukset ja ihana Luca saavat odottaa, kun Minja uppoutuu asunnossa edellisellä vuosisadalla eläneiden ihmisten tarinaan. Perheen elämään liittyy murheellinen mysteeri, josta Minja saa vihiä. Voisiko Minja vielä auttaa häntä, ja jos voisi, mikä kaikki muuttuisi?

     Jotkut kirjat ovat sellaisia, että jollain pienellä tavalla ne kiinnostavat, mutta silti pelottaa aloittaa niiden lukeminen. Mitä jos en kuitenkaan pidä siitä? Tämän kirjan kohdalla ajatukseni kulkivat juuri näitä rajoja. Harkitsin useampaan otteeseen, että en tarttuisi tähän teokseen, mutta tässä sitä nyt kuitekin ollaan. Kirja on luettuna ja näin jälkeenpäin kun mietin asiaa, olisin voinut jättää tämän kirjan lukemattakin. Enkä tarkoita tätä nyt millään pahalla tai huonolla tavalla, itselleni tämä kirja ei vain sopinut, mutta ei tämä myöskään mikään aivan kamalakaan lukukokemus ollut.
     Kuten moni minua ennenkin on maininnut, kirjan kansilehden alla on karttakuva historiallisesta Berliinistä. Itselläni oli kirjaston kirja lainassa, joten valitettavasti en päässyt tätä upeutta sen tarkemmin katselemaan. Pienet yksityiskohdat kuitenkin lämmittävät aina mieltä, joten siitä oli pakko mainita. Lainakirjaa lukiessa harmitti myös vähän se, että ei päässyt tiirailemaan sisäkansiin tehtyjä talon pohjapiirrustuksia. Olisi ollut kiva päästä näkemään selkeämmin ero nykyisyyden ja historiallisen Berliinin ajan taloissa.
     Sirpale on aikamatkustusromaani ja ennen lukemista ajatukseni kirjan aikamatkustuksesta oli hieman erilainen. Nopeasti minulle kuitenkin selvisi, että kirjan päähenkilö Minja käy useampaan otteeseen menneisyydessä. Hän tuntuu olevan ainoa, joka pystyy käyttämään kahvikupinkorvaa, eikä kukaan usko häntä kun hän kertoo tarinaa menneisyyden tytöstä. Minjan vierailut menneisyydessä eivät kuitenkaan aina mene niin kuin hän on ne suunnitellut, vaan matkaa tulee mutkia useammankin kerran. Itseäni näissä mutkissa kuitenkin häiritsi se, että niillä ei ollut vaikutuksia nykyisyyteen. Ja tämä jos jokin on sellainen asia, mitä en kirjojen aikamatkustuksessa voi käsittää.

     "Aloin pikkuhiljaa tajuta. Friedan elämä oli muodostunut sellaiseksi kuin se oli, koska tietyt asiat olivat tapahtuneet. Toisenlaiset tapahtumat olisivat luoneet pohjan toisenlaiselle nykyisyydelle. Sillä menneisyys todellakin oli nykyisyyden siemen, aivan niin kuin nykyisyys on tulevan. Jos todella haluaisin auttaa Friedaa, minun olisi tehtävä se täällä ja nyt."

     Kirjaan oli yritetty luoda jännitystä ja kuten kirjan takakannessakin puhutaan, menneisyydessä on mysteeri jota Minja yrittää selvittää. Tarinan alkumetreiltä näin lukijana asiat kuitenkin olivat aika selviä ja kun ne sitten myöhemmin selvisivät meidän päähenkilöllemmekin, en lukijana ollut yllättynyt. Olisinkin kaivannut tähän mysteeriin liittyen jotain suurta ja ihmeellistä, kun nyt paljastukset tuntuivat aika laimeilta.
     Sirpaleen alku tuntui aika lupaavalta ja ensimmäiset sata sivua tulin lukeneeksi aika lailla yhdellä kertaa. Sen jälkeen tarina kuitenkin meni aika sekavaksi, se ei edennyt ja hommat kävi tylsäksi. Puolessa välissä mielessäni jopa käväisi, että jätänkö tämän kirjan kesken. Itselleni tämä ei siis ollut oikeastaan yhtään sopiva teos, mutta ei tämä silti huonoimmastakaan päästä ole. Jäin myös kaipaamaan lisää kerrontaa historiallisesta Berliinistä.

Genre: nuoret, historiallinen, romantiikka
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***
Goodreads: 3,64

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja
Helmet2020: 37. Ajankohta merkittävä tekijä, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 44. Kirjassa kirjeenvaihtoa, 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema
PopSugar2020: 9. With a map, 36. With a pink cover
Goodreads2020: 23. Feat an LGBT+ character, 27. A historical fiction, 52. Related to time 

Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua

Holly ja Gerry ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, ja heillä on hauskaa jopa kinatessa. Kun Gerry kuolee yllättäen, Holly vaipuu surun syövereihin. Hän herää horteestaan vasta kolme kuukautta Gerryn kuoleman jälkeen, kun hän saa äidiltään paksun kirjekuoren, jonka päällä lukee "Lista".
Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta ja maito ostamatta. Gerry on ottanut kaiken huomioon ja kirjoittanut Hollylle kymmenen muistilistaa, yhden jokaiselle kuukaudelle. Gerryn kirjeet auttavat Hollya surutyössä, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä, että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten.

     P.S. Rakastan sinua on kirja, josta on tehty menestynyt elokuva ja tänä vuonna tälle on tullut suomennettu jatko-osakin, näin useamman vuoden jälkeen. Itse en kuitenkaan ole syystä tai toisesta tullut aikaisemmin lukeneeksi tätä, mutta koska laitoin jatko-osan varaukseen katalogeja selaillessani, oli tämä nyt luettava.
     Jos kirja ei ole sinulle ennestään tuttu, elokuva on varmaan joltain osin tullut ainakin katsottua. En siis ala purkamaan kovin syvällisesti sitä, mistä tämä kirja kertoo. Kirjan takakansikin kuvailee melko hyvin kirjan tapahtumia. Tarina lähtee heti liikkeelle Gerryn kuolemasta ja siitä, miten Hollyn maailma musertuu.
     Pelkäsin ennalta, että tämä kirja tulisi vuodattamaan kyyneleitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta näin ei ainakaan omalla kohdallani käynyt. Jotenkin kirjeiden siivittämänä tarina eteni kuukausi kerrallaan, eikä itselleni ainakaan ehtinyt muodostua niin suuria tunnekuohuja. Silti tämä oli alusta loppuun asti mielenkiintoinen ja upea tarina ensimmäisestä vuodesta kumppanin kuoleman jälkeen.

P.S. I love you
Suomentanut: Pirjo Lintuniemi
Genre: romantiikka, aikuiset, draama
Sarja: P.S. I love you #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2004, suom. 2005

Arvosana: ****
Goodreads: 4,02

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 10. Sijoittuu maahan, jossa vähemmän asukkaita kuin Suomessa, 37. Ajankohta merkittävä, 39. Kirjassa lennetään, 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 33. At least four star rating on Goodreads, 34. Meant to read in 2019, 41. Written by an author in their 20s
Goodreads2020: 5. The first book in a series, 10. Between 400-600 pages, 24. An emotion in the title, 52. Related to time

Juno Dawson: Mallikappale

Jana Novak on pitkä ja hontelo lontoolaistyttö, joka tuntee epävarmuutta androgyynistä ulkonäöstään - kunnes hänet yllättäen värvätään mallitoimiston listoille ja sinkautetaan supertähdeksi.
Jana joutuu kuitenkin pian huomaamaan, että muotimaailma on glamourin lisäksi täynnä törkyä: jokaisen kulman takana vaanii petoja, malleja kohdellaan kuin esineitä, ja on vaikea tietää, keneen voi todella luottaa.
Jana saa kokea niin huimaavia huippuja kuin syviä pohjakosketuksiakin. Miten kauneus voi olla niin rumaa?

     Mallikappale on kertomus mallimaailman raakuudesta. Kertomus siitä miten sinulta odotetaan paljon, mutta et saa takaisin niin paljoa kuin haluaisit. Kertomus, jossa nuori tyttö Jana vetäistään hänelle tuntemattomaan maailmaan, josta hän ei oikeastaan nauti yhtään. Juno Dawson on kerännyt kirjan tekemistä varten paljon tietoa osin synkästäkin mallimaailmasta, jonka kaikista aiheista ei haluta ehkä puhua avoimesti.

     "Hädin tuskin tunnistan itseäni. Kaulani näyttää alastomalta.  Niskasta ja sivuilta hiukset ovat lyhyet, ne pitenevät ylöspäin edetessä ja päälaella ne muodostavat paksun otsatukan, joka kaartuu sivuille korvien yli ja edessä silmiini. Maggie oli tietysti oikeassa. Yhtäkkiä mun poskipäät ja leuka vaan... ovat. Ne tulevat todella esiin. Mä en voi piiloutua enää hiusverhon taakse. Hiusmalli melkein kuin kehystää kasvoni. Mä en näytä varsinaisesti pojalta, mutta ilman meikkiä en kyllä näytä oikein tytöltäkään. En ole ihan varma, mitä mieltä olen siitä."

     Tartuin tähän kirjaan hieman epäröiden, sillä muoti ja mallien elämä ei kiinnosta itseäni. Kirjan tarina kuitenkin vei hyvin nopeasti mukanaan ja lukeminen alkoi sujua. Sitä vain halusi tietää lisää, että mitä on tapahtunut. Mallikappale on kirjoitettu sillä tyylillä, kuin Jana kertoisi omasta matkastaan haastattelussa. Lukujen välissä on pieni puheita kun Jana keskustelee haastattelijansa kanssa.
     Kirja käsitteli paljon erilaisia vakaviakin asioita, mutta silti tämä ei tuntunut liian raskaalta luettavalta. Ja vaikka kirja on suunnattu nuoremmille lukijoille, voin avoimesti suositella myös vähän vanhemmille tätä luettavaksi. Kirja tuntui niin todelta ja sen tapahtumat olivat selkeästi sellaisia, joita voi oikeastikin tapahtua. Tarina eteni jouhevasti, välillä tosin olisin kaivannut kohtauksien väliin hieman lisää muutakin tekstiä "normaalista" elämästä. Nyt tarinan painotus oli aika raskaasti niissä mallin töissä ja siinä, mitä erilaisia tapahtumia malleilla on.

Meat Market
Suomentanut: Aura Nurmi
Genre: realistinen fiktio, feminismi, nuoret
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 4,22

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja
Helmet2020: 3. Suhtaudut ennakkoluuloisesti, 9. Kohdataan pelkoja, 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä, 19. Luet yhdessä jonkun kanssa, 25. Ollaan saarella, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 37. Ajankohta merkittävä, 39. Kirjassa lennetään, 49. Julkaistu 2020
PopSugar2020: 1. Published in 2020, 15. Involving social media, 24. Subject you know nothing about, 33. At least 4 star rating on Goodreads,  38. By a journalist
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 15. Set in a global city, 23. Feat an LGBT+ character, 48. Published in 2020

Laura Lähteenmäki: Nutcase

Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Pian Saimi on koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen, identiteetit hämärtyvät. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on?

     Lähteenmäen kirjojen aiheet harvoin ovat kovin kevyitä ja rentoja, eikä tämä kirja ole sen suhteen mikään poikkeus. Nutcase on kertomus yksinäisyydestä, uudesta elämästä, kasvusta, murrosiästä ja sen tuomista muutoksista. Lisäksi kirjassa sivutaan hieman pettämistä, rakastumista ja uuden aloittamista. Aiheita on siis monta ja tämä teki kirjasta hieman sekavan ja raskaan lukea.
     Nutcase oli helposti luettava kirja ja pääsinkin sen loppuun yhden päivän aikana. Se ei kuitenkaan jäänyt erityisemmin mieleen, eikä se herättänyt kovin suuria tunteita. Kirjan "juonipaljastus" oli ainakin itselleni aivan selvä jo kirjan alkumetreiltä lähtien. Ainoa ketä tätä ei tuntunut tajuavan oli päähenkilömme Saimi. Muutenkin hän vaikutti sellaiselta hahmolta, josta en tykännyt. Toki Saimin läpikäymä vaihe antaa hieman anteeksi niitä asioita, mitä hän päätyi tekemään.
     Takakannen perusteella odotin hieman enemmän jännitystä ja juonenkäänteitä. Niitä ei kuitenkaan tarjoiltu ja ainoat kunnolliset käänteet olivat lopussa. Nekään eivät kuitenkaan yllättäneet ja tästä syystä kirja ei noussut kovin ihmeelliselle tasolle. Oli tämä kuitenkin ihan luettava kirja, ehkä en vain enää kuulu kohdeyleisöön ja tästä syystä lukukokemus jäi keskinkertaiseksi.

Genre: nuoret, jännitys
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016

Kirjailijan muut teokset: Iskelmiä, Yksi kevät
Arvosana: ***
Goodreads: 2,98

Helmet2020: 4. Kuvauksessa monta ihmistä, 24. Kirjailija, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa, 31. Kerrotaan elämästä maaseudulla, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 41. Laitetaan ruokaa/leivotaan, 46. Kirjassa on sauna
PopSugar2020:15. Involving social media
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 16. Set in a rural/sparsely populated area

Sita Salminen: Lupa - eroottisia novelleja

Sinun kehosi, sinun lupasi

Tarinat vievät lukijansa niin fantasiat toteuttavaan hierontaan, joogasalin saunan kuumuuteen kuin illantummaan toimistoon.
Kokoelma on nautinnollinen puheenvuoro seksipositiivisuuden puolesta. Novelleissa koetaan sekä roolileikin kutkuttavaa jännitystä että arki-illan tutussa lämmössä syttyvää intohimoa, mutta kiihottavinta on vapaus olla juuri sellainen kuin on.

     Sita Salmisen esikoisteos on novellikokoelma, jonka tarkoitus on olla keho-/seksipositiivisuuden puolesta puhuja ja seksin moninaisuudesta kertoja. Luin useampia kommentteja kirjaan liittyen ennen sen aloittamista, joten tiesin hieman mihin varautua. Monet ovat sitä mieltä, että tämä kokoelma ei ole kovin moniulotteinen eikä novellit eroa muista eroottisista novelleista mitä on aikaisemmin kirjoitettu. Lisäksi kirjaa on kritisoitu sen orgasmikeskeisyydestä ja seksin harrastamisen helppoudesta. Kaikkien lukemieni kommenttien jälkeen olisin ehkä jättänyt tämän lukematta, jos minulla ei olisi ollut niin suurta halua päästä näkemään Salmisen käden jälkeä.
     Kokoelma lähtee liikkeelle kunnon kliseisellä eroottisella tarinalla. Hieronta, joka menee vähän pidemmälle. Jotenkin jäin kaipaamaan ensimmäiseltä novellilta yllätyksellisyyttä ja jotain uutta. Nyt sitä ei ollut tarjolla. Toisesta novellista päästiin kuitenkin hieman moninaisempiin seksuaalisiin kohtaamisiin. Mielestäni kirjan jokainen novelli oli sopivasti erilainen kuin edellinen. Oli heteroseksiä ja homoseksiä. Lisäksi oli kolmenkimppa, tuntemattomia, toisensa tuntevia. Seksiä pyörätuolissa...
     Minun mielestäni novellit usein kaipaavat jotain lisää lyhyeen muotoonsa, eikä tämä kokoelma ollut mikään poikkeus. Hahmoihin ja tarinoihin ei päässyt juurikaan sisälle. Jotkut novellit olivat niin lyhyitä, että niissä ehdittiin juuri ja juuri kertoa aktista ja sitten siirryttiin seuraavaan tarinaan. Ja kyllä minunkin on pakko myöntää, että jokaisessa novellissa kaikki kävi niin helposti ja osapuolet saivat orgasmin nopeasti.
     Kaikesta huolimatta jostain syystä tykkäsin tästä kirjasta. Se ei ollut mikään kovin ihmeellinen taidonnäyte, mutta ainakin kirjan pystyin lukemaan alusta loppuun ilman ongelmia. Kirjan novelleista vain yksi oli mielestäni hieman kyseenalainen ja sen lukeminen ei ollut viihdyttävää.

Genre: erotiikka, aikuiset, novelli
Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019

Arvosana: ***½
Goodreads: 2,42

Helmet2020: 45. Esikoiskirja
PopSugar2020: 11. An anthology
Goodreads2020: 9. Can be read in a day, 23. Featuring an LGBT+ character

Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Yhdeksän vierasta kokoontuu kymmeneksi päiväksi ylelliseen hyvinvointihotelliin. Paikka on täysin eristyksissä: tekniset vempaimet kerätään pois ja vieraat opettelevat meditoimaan ja olemaan hiljaa.
Frances tulee retriittiin parantelemaan kipuilevaa selkää, särkynyttä sydäntä ja harvinaisen kivuliasta paperihaavaa. Ylitettävänä on myös hänen kirjailijanuransa pahin kriisi. Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muuta uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää ja aviokriisissa kärvistelevä nuoripari.
Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain arvoituksellinen hotellin johtaja, karismaattinen Masa, joka ei tarjoa asiakkailleen pelkkää kehon puhdistusta ja taiji-liikkeiden harmoniaa, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän. Jotakin kaiken mullistavaa. Pian paljastuu toimintaohjelma, joka totisesti saa jokaisen vieraan tolaltaan.

     Liane Moriarty ei ole itselleni aikaisemmin tuttu, mutta olen miettinyt hänen kirjojensa lukemista jo kauan. Nyt päädyin lukemaan Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista... enkä tiedä oliko se hyvä asia. Kun katsoo Goodreadsista, tämä kirja on kirjailijan yksi huonoiten arvioitu kirja. Päätin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden ja lähdin lukemaan ennakkoluulottomasti. Moriarty on kuitenkin kehuttu kirjailija ja uskoin tämän kirjan olevan mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.
     Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on neljän ja puolensadan sivun mittainen teos. Kirjasta noin puolet menee siihen, kun kerrotaan joidenkin henkilöiden menneisyydestä ja siitä miten he päätyvät hyvinvointilomalle. Toinen puolisko on sekavaa, "jännittävää" selostusta siitä, miten viimeiset päivät hyvinvointilomalla kuluvat. Moni hahmo jää valjuksi ja heistä ei kerrota juuri lainkaan. Muutamien hahmojen henkilökuvauksesta olisi aivan hyvin voinut nipistää hieman tilaa näille muutamalle tuntemattomaksi jäävälle hahmolle tai sitten vain yksinkertaisesti pari hahmoa olisi pitänyt pudottaa kyydistä jo valmiiksi.
     Puolessa välissä kirjaa mietin, että jätänkö tämän kesken. Hahmojen historiasta kertominen ja jaarittelu eivät innostaneet minua lukemaan. Lukiessani joitain kommentteja kirjasta sain tietää, että puolen välin jälkeen tapahtuu käänne ja loppuosa on parempi. Jatkoin siis lukemista. Ja toki käänne tapahtui, käänne joka ei yllättänyt eikä miellyttänyt. Tämän käänteen jälkeen, kuten jo aikaisemmin sanoin, kirjasta tuli hieman sekava ja väkisin väännetyn oloinen. Myönnän, että loppuosa oli parempi kuin alku, mutta ei loppukaan mikään hyvä minun mielestäni ollut.
     Yhtenä ongelmana kirjassa koin stereotypiat ja tiettyjen asioiden toistamisen. Oli vain uutta urheiluautoaan rakastava mies. Entinen urheilija, jonka elämä on lähtenyt alamäkeen. Äkkirikastunut nainen, joka on käynyt läpi kaikki mahdolliset kauneusleikkaukset, koska hän ei koe itseään kauniina. Parikin vanhempaa naista, jotka haluaa laihduttaa. Ja vaikka todellisuudessa toinen näistä naisista ei halunnut laihduttaa, laihduttamista toistettiin kirjassa monta kertaa. Liian monta kertaa. Yli viisikymppinen nainen ei vain voinut olla tyytyväinen omaan kehoonsa ja elämäänsä. Jossain kohtaa kaikkea tätä oli vain liikaa ja se meni ärsyttävän puolelle.

     "Tyttöjen ajateltiin olevan tunteidensa vietävissä, mutta asia oli aivan päinvastoin. Tytöt hallitsivat tunteensa erinomaisesti. He kieputtivat niitä esillä kuin paraatisauvoja: Nyt minua itkettää! Nyt minua naurattaa! Kukaan ei tiedä mitä teen seuraavaksi! Et ainakaan sinä! Pojan tunteet olivat kuin baseball-räpylä jonka takaa häntä ei nähnyt."

Nine perfect strangers
Suomentanut: Helene Bützow
Genre: chick lit, trilleri, mysteeri, aikuiset
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018, suom. 2019

Arvosana: **
Goodreads: 3,50

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Amman lukuhetki, Kirjaluotsi, Lumiomena
Helmet2020: 7. Kirjassa rikotaan lakia, 9. Kohdataan pelkoja, 33. Tapahtuu muodonmuutos, 35. Käytetään sosiaalista mediaa, 37. Ajankohta merkittävä tekijä, 42. Kirjassa isovanhempia
PopSugar2020: 15. Involving social media, 47. More than 20 letters in its title
Goodreads2020: 10. Between 400-600 pages, 22. Major theme of survival, 23. Featuring an LGBT+ character, 28. Book by an Australian author