Diana Gabaldon: Muukalainen

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle.

Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamtta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.

Clairen on pakko hyväksiä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa.

Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdessä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

     Omasta hyllystäni on jo muutaman vuoden (?) ajan löytynyt Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan seitsemän osaa. Järkäleimäisiä pokkareita, jotka ovat tuijottaneet minua syyttävästi, kun olen valinnut niiden vierestä luettavaksi kirjoja. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja tartuin sarjan ensimmäiseen osaan. Helpottaakseni luku-urakkaa, otin kirjan myös äänikirjana kuunteluun.

     Muukalainen on Gabaldonin esikoisromaani, joka aloittaa mainetta saaneen kirjasarjan. Sarja nousi uudelleen pinnalle sen pohjalta tehdyn tv-sarjan mukana ja sitä kautta itsekin tutustuin Gabaldonin tuotantoon. En ole tv-sarjaa katsonut, sillä halusin lukea kirjat ensin (ainakin osan niistä). Sarjan katsominen on siis venynyt venymistään, ehkä nyt päädyn aloittamaan sen katsomisen, kun sain ensimmäisen kirjan vihdoin luettua. 

     Kirjan juoni, hahmot ja maailma imaisivat mukaansa aivan alusta alkaen. Omalla tavallaan tämä oli kevyttä luettavaa, mutta samalla tämä ei ollut kevyttä. Romantiikan keskellä on valtataisteluja ja taistelua itsensä kanssa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Onko väärin rakastaa kahta miestä, kahdella eri aikakaudella? Onko halu jäädä suurempi kuin halu lähteä?

     Ennen kirjaan tarttumista olin tietoinen, että kirja sisältää useita seksikohtauksia. Niiden määrä pääsi silti yllättämään tarinan edetessä. Itselleni ne eivät olleet ongelma, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Näiden kohtausten lisäksi kirjassa oltiin lähellä raiskausta niin monta kertaa, että koen pakolliseksi mainita siitäkin, varoituksen sanana niille, ketkä eivät halua sitä kokea kirjoissa.

     Lukiessani ymmärsin hyvin, miksi tämä kirja(sarja) on suosittu. Gabaldon osaa luoda aidon tuntuisen maailman ja hahmot. Tämä oli mielenkiintoinen sarjan avausosa ja aion kyllä jatkaa sarjan lukemista (en ehkä ihan heti, mutta kuitenkin joskus).

Outlander
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Genre: fantasia, historiallinen, romantiikka, aikuiset
Sarja: Matkantekijä #1

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1991, suom. 2002

Arvosana: ****
Goodreads: 4,23

Muissa blogeissa: Cillan kirjablogi

Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja

Nuori Fitz, ylhäisen prinssin äpäräpoika, on selvinnyt juuri ja juuri hengissä ensimmäisestä tehtävästään salamurhaajana, kun häntä jälleen tarvitaan.

     Siitä on aikaa, kun luin Näkijän taru -trilogian ensimmäisen osan, mutta onneksi tämän kirjan alussa oli nopea kertaus menneistä tapahtumista. Pääsin siis heti tarinaan sisälle, kun muistia oli päästy virkistämään ja hahmot tuntuivat heti tutuilta, ilman pitkää taukoa välillämme. 

     Robin Hobb on suosittu kirjailija, jonka kirjat ovat järkälemäisiä. Omistamassani pokkarissa on yli 750 sivua, nämä täynnä pientä pränttiä. Tämä oli yksi syy, miksi tartuin hieman hapuillen tähän kirjaan. Lisäksi pelotti se hidastempoisuus, jonka muistin ensimmäisestä osasta. Tai ei ehkä niinkään hidastempoisuus, vaan todella monisyinen tarina, jonka etenemisessä kestää väkisinkin. Lukemisen aloitettuani tuo monisyinen tarina ja maailma imaisivat minut mukaansa ja luin teoksen nopeammin kuin alkuun kuvittelin (silti siinä meni muutama viikko).

     Robin Hobb osaa luoda monimutkikkaita hahmoja ja juonikuvioita, jotka hahmottaa pikkuhiljaa, tapahtumien edetessä. Kuninkaan salamurhaaja on kirja, jonka lukemisessa voi mennä hetki, mutta se on sen arvoista. Tämä oli kirja, jota mietin vielä sen lukemisen jälkeenkin. Ja uskon, että vielä joskus päädyn lukemaan tämän uudelleen ja silloin ymmärrän vielä jotain uusia yksityiskohtia, jotka nyt jäivät huomaamatta. Uskon myös, että en ihan heti tartu trilogian päätösosaan, mutta toivottavasti tauko ei veny niin pitkäksi kuin näiden kahden ensimmäisen osan välillä.

     Minulla ei ole tästä kirjasta kuin ylistäviä kommentteja. Tämä herätti niin paljon erilaisia tunteita naurusta itkuun, että niitä on vaikea listata tähän. Tarina etenee tasaista tahtia, punoen yhteen paljon hahmoja, joiden roolit on kuitenkin loppuun asti helppo muistaa. Tarina on uskottava ja kirjan päättyessä jäin epätoivoisesti miettimään, miten tästä selvitään?

Royal Assassin
Suomentanut: Sauli Santikko
Genre: aikuiset, fantasia, seikkailu
Sarja: Näkijän taru #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1996, suom. 1997

Kirjailijan muut teokset: Salamurhaajan oppipoika
Arvosana: *****
Goodreads: 4,22

Säeromaanien loistoa, osa 2

Toinen osa säeromaanien kokoelmaa on täällä. Kolme säeromaania, joita voin taas suositella kaikille. Jokainen näistä kertoo itsensä löytämisestä ja laittaa lukijansa miettimään.

Dean Atta: The Black Flamingo 

Harper Collins, 2019, *****, LGBT+

The Black Flamingo on kertomus itseensä tutustumisesta ja löytämisestä. Päähenkilö Michael on osin kreikkalainen ja osin jamaikalainen, mutta ei riittävästi kumpaakaan voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon. Eräänä päivänä Michael löytää Drag-maailman ja pikkuhiljaa ymmärtää löytäneensä oman paikkansa ja porukkansa.

Koskettava teos, jota ei voi laskea käsistään. Toivon vain, että tämä kirjaa ilmestyisi myös suomeksi jossain vaiheessa. Tämä on säeromaani, jonka toivoisin kaikkien lukeavan. Se laittaa ajattelemaan ja miettimään myös omaa paikkaa maailmassa.

Sarah Crossan: Toffee

2019, ****

Sarah Crossan on löytänyt paikkansa säeromaanien lukijoiden sydämestä. Vielä suomentamaton Toffee on kasvutarina Allisonista. Hän karkaa kotoa ja päätyy hylätyltä vaikuttavaan taloon. Talossa hän tutustuu Marlaan, vanhaan dementiasta kärsivään naiseen. Marlaa luulee Allisonia lapsuudenystäväkseen, eikä Allison korjaa tätä väärinkäsitystä.

Toffee on taattua Crossanin laatua, joten jos olet tutustunut hänen muihin säeromaaneihin, suosittelen myös tämän lukemista.

Sarah Crossan & Brian Conaghan: We come apart

2018, ***, romantiikka

Nicu ja Jess ovat kokeneet paljon omilla tahoillaan. He ovat samassa koulussa ja ystävystyvät huomaamatta. Tämä ystävyys syvenee päivä päivältä, mutta voivatko he olla yhdessä? Säeromaani eteni hyvällä vauhdilla ja Nicun vaikeus ulkomaalaisena uudessa koulussa nosti tunteita pintaan. Muuten tästä kuitenkin tuntui puuttuvan jotain, mikä olisi tehnyt tästä unohtumattoman kokemuksen. 

Säeromaanien loistoa, osa 1

Kulunut vuosi on ollut tapahtumia täynnä ja postausten julkaiseminen on jäänyt taka-alalle. Kirjat on ollut hyvä tapa rentoutua ja erilaisia teoksia onkin tullut luettua vino pino. Nyt kun ajattelin taas ryhdistäytyä täällä blogin puolella, julkaisen "muutaman" kokoelmapostauksen lyhyillä saateteksteillä näistä luetuista kirjoista. Johonkin väliin varmasti mahtuu myös yksittäisistä kirjoista julkaisuja :)

Ajattelin, että nämä kokoelmat voitaisiin aloittaa säeromaaneilla. Nämä kirjat ovat nopeita lukea ja voin suositella kaikkia.

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais

Otava 2021, **

Veera Salmi on aikaisemmin kirjoittanut mm. lapsille suunnatun Puluboi ja Poni -kirjasarjan, mihin itse en ole päässyt tutustumaan. Nyt kuitenkin tartuin hänen uutuusteokseensa, uuteen kotimaiseen säeromaaniin. 

Olin niinku aurinko paistais kertoo ensirakkaudesta koronakevään aikana, samaan aikaan kun äiti ei poistu huoneestaan ja Gabrielin tulee huolehtia myös pikkusiskostaan. Nopealukuinen kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa, mutta sen suurempia tunteita tämä ei itsessäni herättänyt. Sanoilla leikkimistä oli jonkin verran, mutta se tuntui hieman teennäiseltä. Nyt tämä tuntui enemmänkin vain säeromaanilta, joka olisi hyvin voinut olla myös normaalin romaanin muodossa kirjoitettu.

Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi

Brown Girl Dreaming 2014, S&S 2021, Katja Laaksonen, ***½, historiallinen

Ruskea tyttö unelmoi on muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta. Rotuerottelu ja taistelu omista oikeuksista on käynnissä. 

Tasaisella tahdilla etenevä teos, josta olisin toivonut tykkääväni enemmän. Jostain syystä jäin kuitenkaan kaipaamaan jotain lisää, tunnetta ja ajatuksia. Mietin vain, että jos olisin lukenut kirjan alkuperäiskielellä, olisin saanut tästä enemmän irti...

Jason Raynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

Long Way Down 2017, Otava 2021, Niko Toiskallio, ****

Jason Raynolds on palkittu kirjailija ja runoilija, jonka säeromaani ilmestyi alkuvuodesta myös suomeksi. Minuutin mittainen ikuisuus kertoo viisitoistavuotiaasta Willistä, joka on lähdössä kostamaan veljensä murhaa. Hissimatka alaspäin on elämää muuttava ja saa Willin horjumaan päätöksensä kanssa.

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa. Ehkä vielä joskus päädyn lukemaan tämän toisen kerran ja pääsen vielä enemmän pintaa syvemmälle.

Thanhha Lai: Inside out & back again

2013, ****, historiallinen

Inside Out & Back Again on Vietnamin sodan jaloista Yhdysvaltoihin pakenevan perheen tarina lapsen näkökulmasta. Säeromaanin muodossa kerrottu tarina etenee tasaista tahtia, tunnetta täynnä jokaisella rivillä. Elämä Vietnamissa ja Yhdysvalloissa on hyvin erilaista ja Lai osaa hienosti sanoilla taituroida nuo maisemat lukijan eteen. Kirjailijan omakohtainen kokemus on varmasti tuonut oman mausteensa kirjan tarinaan, niin koskettava tämä teos oli lukea.

Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo

Hedy ja Spencer lähetetään jouluksi isoisänsä hoivoon taloon, joka on pullollaan taiakesineitä, joihin ei missään nimessä saa koskea. Pölyisiin kehyksiin alkaa ilmestyä viestejä, jotka johdattavat lapset kadonneen isoäitinsä kohtalon jäljille. Mitä heidän taikuri-isoisänsä salaa heiltä? Apunaan täytetty (puhuva) hirvenpää, (myöskin puhuva) karhuntalja ja joukko (sillä hetkellä) ruumiistaan irtautuneita henkiä, ja vastassaan hirveät gargoilit ja pahantahtoiset korpit, Hedy ja Spencer lähtevät selvittämään totuutta.

     Taikuuden talo on uuden lapsille suunnatun kirjasarjan avausosa ja se seuraa Hedy ja Spencerin seikkailuja heidän isoisänsä taikaesineitä sisältävässä talossa. Kirja tempaisi nopeasti mukaansa ja piti hyvin tahtinsa loppuun saakka. Pientä jännitystäkin oltiin kirjaan saatu mukaan, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, ettei nuoremmille lukijoillekin soveltuisi.

     Kirjassa keskitytään hyvin paljon juonen kehittymiseen ja sen eri vaiheisiin. Hahmokuvaustakin on, mutta se on jäänyt hieman taka-alalle. Päähenkilöt kuitenkin tulevat lukijalle riittävän tutuksi, jotta tarinasta ei putoa kyydistä. 

     Kokonaisuutena siis sellainen kirja, jota voin suositella lämpimästi (myös vanhemmillekin lukijoille). Mielenkiintoinen, viihdyttävä ja sopiva myös iltasatuna luettavaksi.

The house on Hoarder Hill
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Genre: lapset, fantasia

Äänikirjan lukija: Rosanna Kemppi
Kustantaja: Aula Co
Julkaisuvuosi: 2020

Arvosana: ****
Goodreads: 3,75

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly
Helmet2020:

4. Kannessa ja kuvauksessa monta henkilöä

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

42. Kirjassa isovanhempia

49. Julkaistu 2020

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin.
Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan.
"Kulta, nyt ei ole hyvä hetki." Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: "Mites sun niskat?" Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei ole välttämättä halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

     Anna-Leena Härkönen on omalla kohdalla ollut sellainen kirjailija, että haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta jostain syystä ne eivät ole olleet suosikkejani. Tästä syystä minulla oli omat ennakkoluuloni tätä kirjaa kohtaan ja sen lisäksi menin vielä lukemaan muutaman kommentin kirjaan liittyen, joka ei helpottanut tilannetta.

     Kuten Härkösen kirjoissa aikaisemminkin, myös tähän on osattu sisällyttää huumoria, vaikka aihe on vakava. Heli on tympääntynyt, kun hän ei saa avioliitossaan enää seksiä, joten hän alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Keskustelu Matin kanssa ei tunnut toimivan ja mies vaikuttaa muutenkin olevan enemmän kiinnostunut kaikesta muusta. Ympärillä arjessa pyörii myös pariskunnan yhteinen tytär.

     Ei kiitos oli mielestäni ihan viihdyttävä kirja. Se herätti ajatuksia, mutta hyviä ratkaisuja se ei antanut. Ihan kelpo kirja siis ja nopea välipala sitä tarvitsevalle. Ei kuitenkaan mikään mahtiteos, josta sen suurempia vastauksia kannattaisi alkaa hakemaan.

Genre: aikuiset, draama, chick lit, huumori
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008

Äänikirjan lukija: Sari Mällinen

Kirjailijan muut teokset: Häräntappoase, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia, Heikosti positiivinen, Avoimien ovien päivä
Arvosana: ***½
Goodreads: 2,90

Helmet2020:

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki

On kesä 1940, ja 19-vuotias Vivian Morris saapuu New Yorkiin. Uhrattuaan opintonsa turhamaisuuden alttarille hän ryhtyy epäsovinnaisen Peg-tätinsä omistaman revyy-teatterin pukuompelijaksi. Manhattanilla sijaitsevassa ränsistyneessä mutta ylväässä Lily Playhousessa Vivian tutustuu kokonaiseen karismaattisten hahmojen maailmankaikkeuteen, iloluontoisista showtytöistä maineikkaisiin näyttelijöihin.

Sodan varjo leijuu Manhattanin yllä, mutta Vivian uusine ystävineen nauttii elämän maljasta viimeiseen pisaraan, juhlii ja rakastaa. Hän tekee myös valtavia virheitä, joutuu maksamaan niistä - ja ymmärtää seuraukset kunnolla vasta vuosien päästä. Mutta tärkein läksy, jonka hän tulee eläänsä varrella oppimaan, on kuitenkin se, ettei tarvitse olla kiltti tyttö ollakseen hyvä ihminen.

     Tyttöjen kaupunki on kirja, joka jakaa lukijoita kahteen ryhmään. Toiset rakastavat kirjaa, toiset eivät niinkään. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja miettin kauan, että miten annan tälle kirjalle tähtiä.

     Kirja kuvaa hyvin Vivianin matkan eri vaiheita. Kirja on kerrottu Vivianin näkökulmasta, kun hän kertoo tarinaansa häneen yhteyttä ottaneelle naiselle. Alussa kerrotaan hyvin pitkästi Vivianin ensivaiheita näyttelijöiden maailmassa ja hänen kasvustaan New Yorkin asukkaaksi. Puolessa välissä kirjaa Vivianin elämässä alkaa tapahtua vähän enemmänkin ja hänen teoillaan alkaa tulla seurauksia. Loppukirja menee itsesäälissä rypemiseen, sieltä nousemiseen ja uuden alun alkamiseen. 

     Tarinaansa kertova Vivian on kirjan alusta asti hyvin selvillä siitä, millainen hän oli nuorempana ollut. Rikkaasta perheestä kotoisin olevana hän oli etuoikeutettu, mutta ei tajunut sitä itse. Tätä asiaa toistettiin useaan otteeseen, mitä mielestäni ei olisi tarvittu. Hahmona Vivian tuntui kasvavan vastoinkäymistensä kautta jopa maailmaa ymmärtäväksi henkilöksi.

     Maailman kuvaus kirjassa oli hyvin tehty ja lukiessa tuli sellainen olo, kuin näkisi vanhan New Yorkin silmiensä edessä. Omaa lukukokemustani kuitenkin häiritsi tarinan hidas tempo ja turhiin kohtauksiin pysähtyminen. Lisäksi jotkut hahmoista jäivät hieman etäisiksi ja olisin halunnut tietää heistä lisää, sillä he kuitenkin olivat tärkeitä muun tarinan kannalta. Itseäni myös jotenkin häiritsi kirjan kuvaus sodasta. Toki toinen maailmansota ei yltänyt raakuutensa kanssa Yhdysvaltojen rannoille samalla tavalla kuin Euroopassa, mutta olisin odottanut sen vaikuttavan edes jollain tavalla maailman menoon.

City of girls
Suomentanut: Taina Helkamo
Genre: historiallinen, romantiikka, realistinen fiktio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suom. 2020

Arvosana: **½
Goodreads: 4,04

Muissa blogeissa: Kahvikissan kirjahylly, Oksan hyllyltä, Karlan kirjahylly, Suvikukkasia, Mannilainen
Helmet2020:

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

37. Ajankohta merkittävä tekijä kirjassa

49. Julkaistu 2020