5. syyskuuta 2013

Kirja: Salatun voiman kaupunki


Kirja: Salatun voiman kaupunki (Mystic City)
Kirjailija: Theo Lawrence
Suomentaja: Kirsi Ohrankämmen
Gengre: scifi, nuoret, fantasia
Sarja: Mystic City #1
Julkaisuvuosi: 2013
ISBN: 978-951-23-5659-1

Manhattan vuonna x. Pilvepiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, alhaalla katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla majailee kurjalisto ja outo, salaperäistä voimaa hallitseva joukko - mystikot. Ilman mystikoiden energiaa yltäkylläinen elämä Ylhäistössä olisi mahdotonta ja tulevaisuus täysin arvaamaton...
     Yläluokan hienostosviiteissä asuu myös 16-vuotias Aria Rose, joka on silmittömästi rakastunut isänsä poliittisen kilpailijan poikaan. Vai onko hän sittenkään niin rakastunut? Ainakaan hän ei pysty muistamaan, miten romanssi sai alkunsa, eikä Thomasin kosketus tunnu muutenkaan tutulta. Mutta sitten Aria tapaa Hunterin, kiehtovan mystikon alakaupungista, ja tällä tuntuu olevan hallussaan hänen menneisyytensä avain.

Arviointi: Tämä on taas yksi niistä kirjoista, joista kiinnostun kasnikuvan perusteella. Sitten kun olen saanut kirjan käsiini, en ole aivan varma haluanko sittenkään lukea sitä. Onneksi kuitenkin avasin tämän kirjan ja aloin lukea.
     Vaikka alussa kirja vaikutti hieman sekavalta kun Aria ei muistanut kunnolla mitään, moni alussa mieleen juolahtanut kysymys sai hyvin vastauksen loppuosassa. Joitakin kysymyksiä kuitenkin jäi päähän vielä ristelemään, joten toivon vain että seuraava osa antaa niille vastauksia.
     Muuten kirja oli kuitenkin ihan ok. Henkilöhahmot olivat osa mielenkiintoisia, enkä olisi halunnut kaikille sellaista kohtaloa kuin he saivat. Juoni oli myös ihan kohtalainen, vaikkakin jotkin tapahtumat olivat mielestäni hieman turhia. Tuntui kuin ne olisi vain tungettu johonkin väliin hieman rauhoittamaan menoa, tosin hieman huonolla menestyksellä.

     "Hunterin kanssa putoaminen tuntuu sellaiselta, miltä kuvittelen laskuvarjohyppäämisen tuntuvan, paitsi että meillä ei ole laskuvarjoa.
     Kiljun koko matkan alas asti.
     Tuuli salpaa hengitykseni, vaimentaa ääneni ja puhaltaa mekkoni vyötärölleni ja hiukseni kasvoilleni, Hunterin sormet porautuvat olkapäihini. Hän pitää minua lähellään, ja tuntuu siltä kuin syöksyisimme kohti kuolema ja olisimme yhtä. Se käy niin nopeasti, että en ehdi sanoa Rakastan sinua."
Arvosana: 8½

1 kommentti:

  1. Minulla on tämä kirja luettavien kirjojen kasvavassa pinossa englanniksi. Itsekin kiinnostuin tästä kansikuvan perusteella, joka on vähän erinäköinen kuin tuo suomalainen. Jännityksellä nyt tätä sitten piakkoin lueskellaan :D

    VastaaPoista