19. tammikuuta 2014

Elokuva: Ainoat oikeat (2013)



Elokuva: Ainoat oikeat

Suomen ensi-ilta: 27.12.2013
Ohjaaja: Saara Cantell
Gengre: komedia, romantiikka, kotimainen

Pääosissa: Anna-Maija Tuokko, Ilkka Villi, Antti Reini, Jenni Kokander, Inka Kallén
Ikäraja: 7
Kesto: 116min


     Hanna (Anna-Maija Tuokko) on kolmekymppinen helsinkiläinen sinkkunainen, jonka elämä on ihan mallillaan. Hänellä on hyvä työpaikka ja rakkaita ystäviä, ja hän on jo melkein lakannut odottamasta, että löytäisi koskaan elämänsä miehen.
     Eräänä yönä Hanna törmää Markukseen (Ilkka Villi), tummaan muukalaiseen, joka vie häneltä jalat alta. Mutta ennen kuin Hanna ymmärtää löytäneensä  vihdoin unelmiensa prinssin, mies katoaa jäljettömiin.
     Hanna yrittää maanisesti löytää Markusta, mutta saa muuta ajateltavaa, kun hänet lähetetään työkomennukselle Lahteen. Hannan asiakas on auto-onnettomuudessa pahasti loukkaantunut Ismo Majuri, Suomen pääministeri (Antti Reini). Kun kuntoutuskausi on ohi, Ismo ja Hanna palaavat Helsinkiin ja alkavat seurustella. He yrittävät pitää suhteensa salassa, mutta päätyvät juorulehteen. Jonkin ajan kuluttua Hanna tapaa yllättävissä merkeissä Markuksen uudestaan. Hannan on valittava, kumpi hänen elämänsä miehistä on se ainoa oikea.


Arviointi: Olen nyt pikkuhiljaa laknut tajuamaan, että kotimaiset elokuvat ovat parantuneet! Siis eihän ne ehkä vielä yllä aina aivan erinomaisuuksiin, mutta kyllä tämänkin nyt voi hyväksi luokitella. Ainakin sen perusteella, että elokuvan aikana sai nauraa ja itkeä, voivotella ihmisten hyviä ja huonoja valintoja sekä odottaa jännityksellä, että miten elokuva oikeasti tulee päättymään. Koska minun täytyy nyt myöntää, että en oikeasti tiennyt kumman kyytiin Hanna loppujen lopuksi hyppäisi. Tietenkin minulla oli omat epäilyni, mutta olisihan käsikirjoittajat voineet tehdä todellisen poikkeuksen sääntöön ja olla todella ennalta-arvaamattomia.

     Näin pari päivää elokuvan näkemisen jälkeen en kuitenkaan muista kovin paljoa elokuvan juonesta tai muista pienistä yksityiskohdista. Musiikista minulla ei esimerkiksi ole mitään muistikuvaa. Se joko oli hyvä tai sitten ei. Ei se ainakaan kovin mielennpainuva ollut, joten kai se oli jotain hyvän ja huonon väliltä. Jotain kuitenkin on jäänyt mieleeni, esimerkiksi Hannan toinen kavereista joka oli omalla tavallaan sympaattinen, mutta en voi kieltää sitä, että hän tyrkytti itseään jokaiselle kaksilahkeiselle. [Kuvassa vasemalla.] Muistan myös sen, miten rikkonaiselta Hannan toisen ystävän elämä tuntui. Siis se tuntui yhtä kaoottiselta kuin Hannankin, mikä on jo aika paljon sanottu. [Kuvassa keskellä.] Ja lisätään nyt vielä tähän listaan Ismon jonkinlainen apumies(?). En tiedä mikä hän oikeastaan oli, mutta kuitenkin. Hänestä minulla ei ole hahmona mitään hyvää sanottavaa. Sillä oikeasti, minulla meni vain hermot hänen kanssaan. Ymmärrän, että töissä pitää olla asiallinen, mutta joku raja joskus. 

     Itse Hannasta en muista paljoakaan. Markus ja Ismo taas,, no heitä esitti komeat näyttelijät, enkä tiedä mitä muuta sanoisin. Jokaisen hahmon kohdalla näyttelijät tekivät loistavaa työtä. Sen voin sanoa suoraan sydämeni kautta. Mutta oikeasti, muuta en voi oikein sanoa, koska muistikuvat eivät ole kovinkaan tarkkoja. 
Arvosana: 9-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti