26. lokakuuta 2013

Elokuva: Leijonasydän (2013)


Elokuva: Leijonasydän

Suomen ensi-ilta: 18.10.2013
Ohjaaja: Dome Karukoski

Käsikirjoittaja: Aleksi Bardy
Gengre: draama

Pääosissa: Peter Franzen, Laura Birn, Yusufa Sidibeh, Jasper Pääkkönen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Jussi Vatanen, Mikko Neuvonen, Niko Vakkuri, Jani Toivola
Ikäraja: 16
Kesto: 104 min


 
Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista Teposta (Peter Franzen), joka rakastuu kiihkeästi tempperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufu Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? 

Arviointi: Syyni miksi päätin katsoa tämän elokuvan: se on suomalainen; Karukoski on ohjannut sen; pääosien esitteäjälistasta löytyy mm. Jasper Pääkkönen. Vasta sitten luin mikä itse elokuvassa on ideana, ja silloin viimeistään varmistuin asiasta. Tämä elokuva on pakko katsoa. Niin rasistien kuin ei-rasistienkin. Elokuvan näkökulma oli todella hyvä, ja aihe on ajankohtainen. Enää ei vain eletä 1900-luvulla, olen pahoillani suomalaiset - tai millään muullakaan aikakaudella kuin nykyisellä 2000-luvulla. 

     Myönnän, että minulle on itselleni muodostunut tietynlaisia stereotypioita suomalaisista elokuvista. Vaikka tämäkin elokuva sisältää muutamia niistä, tästä löytyy myös paljon muuta. Tämä elokuva koskettaa, itkettää ja puhuttelee jokaista. Tähän elokuvaan kiteytyy monta tarinaa, jotka silti kuuluvat yhteen. Ystävyys, perhe, kaveruus. Rakkaus, viha, lojaalius. 
     Eniten minua itseäni kosketti se, miten Teppo pystyi edes jollakin tapaa muuttamaan käsityksiään tummaihoisista - ainakin Ramuun liittyen. Hän päätti, ettei tekisi pojalle mitään pahaa vaikka se selvästi oli vaikeaa. Alku oli molemmille vaikeaa, mutta lopulta Tepostakin löytyi se huolehtiva ja välittävä isäpuoli. 
     Toinen asia joka myös kosketti, oli Tepon veljen Harrin (Jasper Pääkkönen) suhtautuminen velipuolensa uuteen poikaan. Vaikka hänellä ei ollut "virallista" syytä pitää Ramun puolia, myös hänestä löytyi se poikaa puolustava puoli. Vaikka Tepon ja Harrin välinen veljeys ei ollutkaan kovin normaali, Harri selvästi välitti Teposta ja Teppo Harrista. 
     Tappeluita, verta, seksiä ja kirouilua sisältävä elokuva on silti mielestäni yksi parhaimmista suomalaisista elokuvista. Ja jos joskus saan mahdollisuuden katsoa elokuvan uudestaan, tulen varmasti sen tilaisuuden myös käyttämään.
Arvosana: 10-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti